arsenikki ei lihota

Movie Monday #37 - The one in charge TOP3

2012-02-20T10:52:00.003-08:00

1. Hayao Miyazaki
Movie Mondayssa kyseltiin lempiohjaajien perään ja tässähän niitä tulee. Ensimmäisellä sijalla on animaation kiistaton kuningas Japanista. Miyazakin elokuvat ovat yksinkertaisesti sellaisia elokuvia, joita kukaan muu ei osaa tehdä. Neron kädenjäljen tunnistaa välittömästi. Kukaan muu ei osaa puhaltaa hahmoihin sellaista elämää ja viattomuutta kuin Studio Ghiblin 71-vuotias perustaja. Lyhyesti sanottuna miehen elokuvissa on taikaa. Suurimman vaikutuksen ohjaajan elokuvista minuun teki Prinsessa Mononoke, joka sai ajattelemaan asioita vähän eri tavalla, mutta kaiken kaikkiaan lemppari-Ghiblini on Liikkuva Linna, johon rakastun aina vaan uudestaan ja uudestaan.

"The concept of portraying evil and then destroying it - I know this is considered mainstream, but I think it is rotten. This idea that whenever something evil happens someone particular can be blamed and punished for it, in life and in politics is hopeless."

2. Guy Ritchie
Unohtakaa Madonna! Ketä kiinnostaa? Avioerosta on jo neljä vuotta ja silti tuntuu että Ritchien yhteydessä ei mistään muusta puhuta. Annetaan menneiden olla menneitä ja keskitytään elokuviin. Viimeaikaisten Sherlock Holmes -elokuvien ohjaamisen lisäksi Guy on käsikirjoittanut muutaman menevän elokuvan kuten RocknRolla ja Snatch. Menevä on ehkä juuri se oikea sana miehen elokuville. Ne tuntuvat alkavan jostain juonen keskivaiheilta ja mistään ei tunnu saavan otetta, sillä tarina menee eteenpäin niin kovaa vauhtia (paitsi niissä lukuisissa slow motion -otoksissa), kunnes yhtäkkiä kuin salamaniskusta katsoja tajuaa homman jujun. Miehen vauhdikkaat elokuvat pursuilevat sukkelasanaisia persoonallisuuksia, hyvää musiikkia ja nopeita käänteitä, joista ei voi olla nauttimatta. Äijämäisistä elokuvistaan tunnetulle Ritchielle minulla olisi vain yksi toive: Lisää naishahmoja!

3. Tim Burton
Kolmas sija oli ehkä vaikein valita, mutta herra Burton on ollut vastuussa niin monesta suosikkielokuvastani, että mies oli pakko ottaa listalle. Omalaatuisten hahmojen omalaatuiset tarinat, joista ei puutu mustaa huumoria, myötuntoa tai mielikuvitusta ovat ohjaajan ominta alaa. Lisäksi miehen elokuvissa ovat usein mukana myös ne vanhat Elfman, Depp ja Bonham-Carter, joten laadusta ei ole pulaa. Ikuinen suosikkini on värikäs Jali ja suklaatehdas.

Listalta jäivät tällä kertaa: Wes Anderson, Christopher Nolan, Sergio Leone, Clint Eastwood, Joe Wright, Tarsem Singh, Steven Spielberg, Peter Jackson ja Quentin Tarantino, mutta ihan hyvin he voivat olla siellä ensi kerralla.

Doctor Who -uutisia

2012-02-20T03:55:00.000-08:00

Tänään se alkaa! Kuvausryhmä ja näyttelijät matkaavat salaiseen tukikohtaansa Cardiffiin aloittaakseen mahtavan sci-fi sarjan Doctor Whon seitsemännen kauden kuvaukset. Kirjoittaja ja tuottaja Steven Moffat on tuttuun ärsyttävään tapaansa laittanut muutaman huhun kiertoon. Tähän mennessä tiedetään että tulossa on yksi suurimmista kausista ikinä eikä sydänsuruilta tulla välttymään. Pitkäaikaiset kumppanit Amy ja Rory jättävät jäähyväisensä jo kauden alkupuolella, ja moni jo jännää kenestä tulee Tohtorin uusi matkaseuralainen. BBC:n kotisivuilla tästä annettiin jo pieni vinkki: "the Doctor meets a new friend, in the last very place he could ever have expected..." Uusi kumppani voi olla kuka vain, mistä vain. Tohtorillahan on vara mistä valita... vai valitsevatko kumppanit Tohtorin?

Suomeen sarjaa on odotettu kauemmin kuin jalkapallon mm-voittoa. Ensimmäinen kausi esitettiin huomaamattomasti vuonna 2007, mutta silloin TARDISin lento loppui lyhyeen eikä seuraavia kausia nähty. Ylen ulkomaisten sarjojen sivuilla kuitenkin lukee että Ylellä on esitysoikeudet sarjan kuuteen kauteen, niitä ei vain ole vielä näytetty. Valoa tunnelin päässä pilkottaa kiitos Yle Kakkosen imagonvaihdoksen. Nuorekkaampi ilme voisi hyvin pitää sisällään myös tämän sci-fi-sarjan. Epävirallisesti Ylen sivuilla on kommentoitu että ensimmäiset kolme kautta nähtäisiin kesällä: "Esitämme kesällä Doctor Who:n kolme ensimmäistä tuotantokautta. Miika / TV2 (12.01.2012) mutta saas nähdä! Hienoa olisi jos sarja jatkuisi pitkälle syksyyn ja parhaista kausista saisi nauttia samalla kun odottaa seitsemännen kauden ilmaantumista.

1 näyttelijä - 3 elokuvaa: Emma Stone

2012-02-15T12:21:00.000-08:00

EMMA STONE (imdb)
"It's a scary thing for a woman to put yourself out there and look like an idiot. Look at Lucille Ball. She said, 'I'm not funny. What I am is brave'."

Vasta viime aikoina pinnalle ponnahtanut Emma Stone tekee hurjaa uraa Hollywoodissa. Ensin tuli muutama hassu komedia, mutta nyt CV:ltä löytyy jo usean Oscarin ehdokas The Help ja lisää suuria projekteja pukkaa. Näyttelijän tavaramerkeiksi ovat muodostuneet raikas asenne, mukaansatempaava nauru ja ihanat kesakot. Emma syntyi Arizonassa vuonna 1988, joten vasta 23-vuotiaalla tähdellä on vielä pitkä matka edessään. Näytteleminen on ilmeisesti aina ollut jonkin sortin unelma, sillä Emma jätti high schoolit kesken 15-vuotiaana pystyäkseen keskittymään roolien hakuun. Kannatti!

Katsastin Easy A-leffan ihan Emman takia. Leffa on aika perus high school -kamaa, mutta hyviä hetkiäkin löytyy. Päähenkilö Oliven imago kokee melkoisen muutoksen kun valkoinen valhe ryöstäytyy käsistä. Koulun huhumylly jauhaa epäuskottavaa vauhtia ja pian kaikki uskovat Oliven olevan oikea superpissis. Tästä seuraa tyypillisesti suuria omantunnon ongelmia kuten aina näissä elokuvissa. Ei oo helppoa Amerikoissa opiskelu. Mut miksi kaikilla amerikkalaisilla lukiolaisilla opiskelijoilla on aina niin hienot huoneet? Ainakin koristevalot tuntuvat olevan jokin juttu. Mä haluun kans.

"Mikä Ryan Goslingissa oikein viehättää? Tyyppihän on oikea munapää", kysyin itseltäni kun ryhdyin katsomaan leffaa nimeltään Crazy, Stupid, Love. Herran esittämä naistenmies Jacob ei vaikuta aluksi millään tapaa sympaattiselta tai hurmaavalta... Mutta Emma! Emma pelastaa. Ilman Emman ja Ryanin mahtavaa kemiaa tämä romanttinen komedia olisi mennyt pipariksi. Ffffuck! Seriously? It's like you're photoshopped! Steve Carellin esittämä avioerosta kärsivä keski-ikäinen mies nimeltä Steve Carell (eiku...) ei riitä pitämään yllä katsojan mielenkiintoa. Myös rasittava pikkupoika vie aivan liikaa huomiota, mutta onneksi on Emma ja Ryan.

Parin uskomaton kemia pelasti leffan ainakin minun kohdallani. Lisää on onneksi luvassa. Molemmat tullaan näkemään elokuvassa nimeltä The Gangster Squad, joka saa ensi-iltansa syksyllä.

Mahtava määrä uskomattomia naishahmoja ja vahva tarina. Mikä leffa? No tietysti The Help. Nuori valkoinen nainen Skeeter (Emma) ryhtyy kirjaamaan ylös mustien sisäkköjen kokemuksia valottaakseen heidän huonoa asemaansa 60-luvun Amerikassa, mikä ei tietenkään ole aivan riskitön tehtävä. Aikana jolloin mustat eivät saaneet käyttää edes samaa vessanpöttöä valkoisten kanssa, vastaavanlaisella veljeilyllä (sisareilulla?) voi olla kohtalokkaat seuraukset. Bryce Dallas Howard tekee aivan uskomattoman raivostuttavan roolin rasistisena kotirouvana. Loistavaa työtä.

Stonen seuraava suuri rooli on poikaystävä Andrew Garfieldin kainalossa Gwen Stacyna tulevassa Hämähäkkielokuvassa, joka on toivottavasti parempi kuin edeltäjänsä. Uusimmassa trailerissa vilahti ainakin häivähdys Hämiksen huonosta huumorintajusta, jota toivottavasti elokuvassa nähdään enemmänkin. Hämähäkkimies ei ole itsensä, jos laimeat puujalkavitsit puuttuvat. Toivottavasti Emma onnistuu myös tuomaan särmää Gwenin sovinnaiseen tyttöystävän rooliin. Spider-Man kolmosessa Gweniä esitti muuten The Helpin Bryce Dallas Howard!

Muriel Barbery: Siilin eleganssi

2012-02-11T09:49:00.000-08:00

SIILIN ELEGANSSI
(L'Élégance du hérisson)
Kirjailija: Muriel Barbery
Ilmestymisvuosi: 2010
Suomentaja: Anna-Maija Viitanen

"Viisas ja hellä menestysromaani sisäisestä kauneudesta" lukee Gummeruksen sivuilla. Käsitykseni sisäisestä kauneudesta täytyy olla vääristynyt, sillä tässä romaanissa sitä ei näkynyt. Tapahtumat sijoittuvat hienoon pariisilaiseen kerrostaloon. Päähenkilöt ovat Renée, leskeksi jäänyt ovenvartijarouva, ja Palome, kaksitoistavuotias nero, joka hautoo itsemurhaa. Muut talon asukkaat ovat koppavia snobeja erästä uutta tulijaa lukuunottamatta...

Mutta mutta. Lähtökohtana juonen toimimiselle on se että Renée ja Palome ovat molemmat sympaattisia piileskeleviä neroja, joita kohtaan lukijan pitäisi hautoa lämpimiä tunteita. Näin ei ole. He ovat pahempia snobeja kuin Frasier ja Niles Crane yhteensä. Päähenkilöt halveksuvat kaikkia läheisiään ja perustelevat "viisauttaan" viljelemällä tekstiinsä mukamas vaikuttavien kirjalijoiden ja filosofien nimiä. Näille ns. neroille kanssaihmisten tekemät kielioppivirheet aiheuttavat fyysistä pahoinvointia. Renée tuntuu uskovan olevansa ainoa Anna Kareninan lukenut ihminen Pariisissa. Palome taas inhoaa perheenjäseniään ja aikoo sytyttää talon tuleen saadakseen nämä tajuamaan elämän todellisen merkityksen. Todella sympaattista.

Vasta viimeisillä sivuilla paljastuvan juonikuvion takia Renée uskoo että hänen täytyy piilottaa henkiset kykynsä muilta ja esittää tomppelia. Koko kuvio on vähintäänkin epäuskottava ja saa Renéen vaikuttamaan paranoidilta. Herranjestas, nainen kutsui Anna Kareninan mukaan nimettyä kissaansa salanimellä, ettei kukaan tajuaisi häneen lukeneen kirjaa ja nimenneen kissaa sen mukaan... siis anteeksi? Luulen ettei ketään voisi vähempää kiinnostaa, mitä talon ovenvartija harrastaa vapaa-ajallaan.

Maailman ärsyttävin räkänokka Palome ei kalpene snobi-Renéen rinnalla. Roald Dahlin lapsinero Matilda oli sympaattinen pieni olento, Paloma taas... Hän uskoo olevansa parempi ja viisaampi kuin kukaan muu maan päällä. "Kenties tarvitaan erityinen tietoisuuden tila, jotta näkisi koko sen kielen kauneuden johon kielioppi avaa ovet -- Olin varmaan kahden, kun vanhempieni juttekua kuunnellessani tajusin kuin välähdyksenä, miten kieli muodostuu." Ai että ihan kahden? Kirjailija osaa matkia 12-vuotiaan itsekkäitä ajatuksia harvinaisen vaikuttavasti, vaikka en usko että se tässä oli se pointti.

Vihasin päähenkilöitä niin paljon etten kyennyt nauttimaan tarinassa silloin tällöin välähdelleistä hyvistä ajatuksista. Jos mahtaileva tyyli olisi pysynyt kurissa, olisin saattanut pitää kirjasta vähän enemmän. Arvoitukseksi jää, miten tästä kirjasta tuli niin suosittu.

Jos tykkäät: Kielellä kikkailusta, minä-kertojista, joilla on suuret luulot itsestään.

Hyvää syntymäpäivää, Tom!

2012-02-10T06:25:00.000-08:00

Paitsi että se oli eilen. Suuret onnittelut lähtevät Lontoon suuntaan joka tapauksessa. 31-vuotiasta brittinäyttelijää Tom Hiddlestonia tullaan näkemään suuret määrät tulevaisuudessa, siitä voi olla varma. Todellisen läpimurtonsa mies viimeisteli viime vuonna Lokin roolillaan Thor-sarjakuvan filmatisoinnissa. Toukokuussa ilkikurinen jumala tekee paluun valkokankaalle eräässä pienimuotoisessa elokuvassa nimeltään Avengers. Ehkä olette kuulleet. Pian Tomia voi ihastella myös tulevissa Henry IV tv-elokuvissa. Empiren mukaan hän tulee myös korvaamaan Fassbenderin Jim Jarmuschin Only Lovers Left Alive-vampyyrileffassa. Jos aiemmat roolit elokuvista War Horse ja Midnight in Paris ovat jääneet näkemättä, kannattaa ottaa niistä selvää.

Miksi Hiddlestonista kannattaa tykätä? Näyttelijäntaitojensa lisäksi mies tuntuu olevan aika reilu tyyppi. Twitterissään miekkonen vastailee fanien viesteihin harvinaisen ahkerasti eikä ota itseään liian vakavasti. Mikä parasta, mies taitaa itse olla aika ihastunut rooliinsa Lokina. Vaikka Thorista on jo muutama kuukausi ja Avengersiin vielä aika pitkä aika, hän jaksaa vauhkota Lokista Twitterissä ja haastatteluissa. Eikä se vaikuta miltään markkinointikikalta. Hiddleston on vilpittömästi onnensa kukkuloilla roolistaan. Mahtavaa että joku jaksaa olla niin innostunut.

“I did get to throw Tony Stark through a window — which you can see in trailers — all I can tell you is he deserved it. He’s got a sharp tongue, that Tony Stark.”
- Tom Hiddleston

The Darjeeling Limited -triviaa

2012-02-07T02:33:00.000-08:00

The Darjeeling Limited
Ohjaus: Wes Anderson
Ilmestymisvuosi: 2007
Pääosissa: Owen Wilson, Adrien Brody & Jason Schwartzman
IMDB & traileri
Eilinen Darjeeling Limited ihastutti siinä määrin että se ansaitsee oman trivia-postauksen. Ihana elokuva.

Intiassa ei ole luksusjunia nimeltään The Darjeeling Limited tai The Bengal Lancer.

"I wonder if the three of us would've been friends in real life. Not as brothers, but as people. "
Kolme veljestä - Francis, Peter and Jack - nimettiin kuuluisten elokuvantekijöiden mukaan: Francis Ford Coppola, Peter Bogdanovich ja Jack Nicholson.

Marc Jacobs for Louis Vuitton suunnitteli elokuvan tunnusomaiset 11 kustomoitua matkalaukkua. Niitä koristavat kirahvit, sarvikuonot ja antiloopit, jotka suunnitteli Eric Chase Anderson, ohjaaja Wes Andersonin veli. Kaikissa matkalaukuissa on veljesten isän nimikirjaimet JLW.

Yksikään hahmoista ei polta kokonaista tupakkaa elokuvan aikana.

Kolme pääosien näyttelijää meikkasivat itse joka aamu.

Elokuva kuvattiin pääasiassa Jodhpurissa ja Rajasthanin aavikolla, luoteis-Intiassa.

"I'm gonna go pray at another thing. "
Wes Anderson, Roman Coppola ja Jason Schwartzman kirjoittivat Peterin roolin erityisesti mielessään Adrien Brody, joka lopulta näyttelikin roolin.

"The first thing I thought of when I woke up was, I wish Peter and Jack were here."
Owen Wilsonin esittämä veli, Francis, joutui onnettomuuteen ennen elokuvan tapahtumia. Jossain vaiheessa elokuvaa hän tunnustaa että ajoi päin seinää tahallaan. Elokuvan julkaisun jälkeen Owen Wilson yritti itse tehdä itsemurhan.

Elokuvaa kuvattiin Jodhpurin ja Jaisalmerin välillä liikennöivän junan sisällä. Tämä oli valtava haaste elokuvantekijöille, sillä välineistö oli vaikea mahduttaa kapeaan junaan. Ennen pitkää Wes Anderson ja Mark Friedberg pyysivät Northwestern Railwaysiltä erikoiskalustoa, joita he voisivat käyttää elokuvan tekemisessä.

Elokuvan 13-minuuttinen prequel on nimeltään Hotel Chevalier. Lyhytelokuvan pääosissa nähdään Jason Schwartzman ja Natalie Portman (joka vilahtaa lyhyesti myös varsinaisessa elokuvassa) ja sen ohjasi ja käsikirjoitti Wes Anderson. Sen voit löytää vaikkapa täältä.

Taidanpa viettää Wes Anderson -viikon.

Launtai, sunnuntai ja maanantai

2012-02-02T14:00:00.000-08:00

Viikonloppu näyttää sääennustusten valossa hyiseltä, mutta onneksi tv:stä tulee jotain hyvää eikä sisällä murjottaminen enää tunnu niin pahalta.

Pilvilinna joka romahti osa 1/2 (2009)
LA Sub Klo: 21.00
Sub tv jatkaa Millenium-elokuvien sarjan näyttämistä lauantai-illoissa, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Sarjan ensimmäinen kirja oli liian tylsä luettavaksi, mutta Lisbeth hahmona kiehtoo, joten olen tyytyväinen päästessäni tutustumaan häneen vähän paremmin. Noomi Rapace on loistava näyttelijä ja Lisbeth kovin ikinä. Tässä osassa salajuoni uhkaa passittaa hänet mielisairaalaan loppuiäkseen - pystyvätkö Lisbethin ystävät estämään sen toteutumisen?

The Fountain (2006)
SU Nelonen Klo: 00.25
Vähän sekava mutta luvattoman kaunis ja ihmeellinen The Fountain on katsomisen arvoinen. Juonen osalta liikutaan menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Nykyisyys ja tarinat kietoutuvat toisiinsa mielenkiintoisella tavalla. Rachel Weisz ja Hugh Jackman esittävät rakastavaisia ihanalla kemialla varustettuina. Jos se ei olisi tarpeeksi niin yksinään elokuvan soundtrack pystyy ajamaan kyynelten partaalle.

Burn After Reading (2008)
SU Nelonen Klo: 21.00
Ethan ja Joel Coenin mahtava mustaa huumoria tihkuva elokuva sekaannuksista. Sotku seuraa toistaan ja yllättäviltä käänteiltä ei vältytä. Leffan parasta antia on ehdottomasti Brad Pittin tyhjäpäinen kuntosaliohjaaja, mutta muut eivät juuri kalpene rinnalla. Nerokasta dialogia ja älyttömiä juttuja, sen paremmin en osaa tiivistää.

Darjeeling Limited (2007)
MA Sub Klo: 21.00
Värikäs, värikäs, erittäin värikäs. Omaperäinen tavalla jonka vain Wes Anderson osaa. Ongelmaiset veljekset (Owen Wilson, Adrien Brody ja Jason Schwartzmann) päättävät löytää sisimpänsä ja toisensa junamatkalla halki Intian. Elokuvissa mikään ei ole niin yksinkertaista miltä näyttää, joten matkassa on tietysti mutka jos toinenkin. Andersonin luottonäyttelijä Bill Murray nähdään myös. Jos Intian maisemat kiinnostavat, niin katsokaa ihmeessä!

Andersonin ystäville (ja muillekin) tiedoksi että mieheltä nähdään tänä vuonna uusi elokuva, Moonrise Kingdom, joka näyttää tutun... keltaiselta.

Movie Monday #34 - Silmänkarkkia

2012-02-01T05:06:00.000-08:00

No siis... Mitä tässä nyt enää voi sanoa? Orlando Bloom on Orlando Bloom vaikka voissa paistaisi, ja Orlando on aina ihana. Minkäs sille voi että miehen näyttely koostuu yksinomaan silmien siristelystä ja kulmakarvojen liikuttelusta? Mies taitaa käyttää samoja äänenpainojakin joka elokuvassa. Mut se on ihan okei. Kyllä se toimintaleffoissa menee... Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin ei se mua kauheasti haittaa muissakaan filmeissä. Kieltämättä odotan innolla näkeväni hänet taas tutussa haltian roolissa Hobitissa. On se niin ihana se Orlando Bloom.

"Ten years ago, Orlando Bloom created an iconic character with his portrayal of Legolas. I’m excited to announce today that we’ll be revisiting Middle Earth with him once more. I’m thrilled to be working with Orlando again. Funny thing is, I look older—and he doesn’t! I guess that’s why he makes such a wonderful elf."
- Peter Jackson

Nurse Jackie

2012-01-30T13:10:00.000-08:00

NURSE JACKIE
Nelosella maanantaisin klo 22.00
Ohjelman kotisivu
Elämääni mahtuu vain yksi sairaalasarja kerrallaan. Ensin oli Teho-osasto, sitten Greyn anatomia, House... tällä hetkellä se on Nurse Jackie. Ensin sarja ei napannut täysillä ja nautin sen satunnaisena hiukopalana Täydellisten naisten ja Frasierin välillä, mutta nyt siitä on tullut osa maanantaita. Ei pelkästään sen takia että Täykkärit on tauolla, vaan siksi että se ihan oikeasti on hyvä sarja. Mustaa huumoria ja mahtavia hahmoja. Mitä muuta sairaalasarjalta toivoisi?

Jackie on hoitaja, joka tykkää pitää osaston ohjat käsissään. Hän ei pelaa sääntöjen mukaan työ- tai yksityiselämässään. Oikeastaan hänestä saisi oivan jatkon Wisteria Lanelle. Jackie vetää lääkkeitä, valehtelee ja pettää aviomiestään, mutta kohtelee potilaitaan inhimillisemmin kuin moni lääkäri tai kirurgi. Siinä on ehkä sarjan juju. Jopa kaikista mulkuista mulkuin ja rasittavin lääkäri Coop onnistuu olemaan ajoittain hellyyttävä. Miten se on mahdollista?

Jenkeissä sarjan neljäs tuotantokausi alkaa huhtikuussa ja mukana nähdään yllättäen Green Dayn keulahahmo Billie Joe Armstrong. Muuten, Dr. Coopilla on oikeasti se Twitter-sivu ja päivitykset ovat ihan yhtä ärsyttäviä kuin tv-sarjan perusteella voisi päätellä. Spoilereita siellä on myös, totta kai.

Jos tykkäät: Sairaalasarjoista, Täykkärien Lynetestä, mustasta huumorista, hyvistä naispääosista.

Anna Karenina (2012)

2012-01-29T08:46:00.000-08:00

Yksi elokuva, jota supervuodelta 2012 odotan eniten, on ehdottomasti lempparini Joe Wrightin Anna Karenina, jonka pitäisi ilmestyä syksyllä. Mukana on monta taitavaa näyttelijää ja Wrightin kanssa aiemmin törkeän kauniin Atonement-elokuvan pyöräyttäneet kuvaaja Seamus McGarvey ja puvustaja Jacqueline Durran. Ulkoisiin puitteisiin panostetaan toden teolla: Leffaa on kuvattu Venäjällä ja Daily Mailin mukaan pelkästään kuvassa nähtäviin Chanelin korvakoruihin upposi miljoona puntaa. Huh huh. Harmittaa yhä että kiireet ovat pitäneet erossa Tolstoin kirjasta, johon elokuva perustuu, mutta vannon lukevani sen ennen elokuvan ensi-iltaa. Sen verran juonesta tiedän että Pietarin jalosukuisten seurapiirien Anna (Keira Knightley) saa tarpeekseen avioliitostaan Karenin (Jude Law) kanssa ja päätyy traagiseen suhteeseen kreivi Vronskin (Aaron Johnson) kanssa.

Roolituksien tullessa ilmi mietin itsekseni, miten ihmeessä roolit niin menivät. Miten kukaan voi ikimaailmassa esittää rakkauksetonta avioliittoa Jude Law'n kanssa? Siis sen miehen kanssa joka onnistuu loihtimaan toimivan kemian vaikka Muppettien kanssa? Wrightilla oli ilmeisesti suunnitelma. Suunnitelma, jolla oli jotain tekemistä hiusten ja partojen kanssa. Aaron Johnssonin (yllä) hurjan kuontalon nähtyäni ja verrattuani sitä Law'n vastaavaan (alla) ymmärsin miksi Anna pettäisi aviomiestään. Tunteistani Law'n viiksiä kohtaan jo tiedättekin, mutta tuo parta on aivan toinen juttu.

Oi voi.

Oscar-ehdokkaat 2012

2012-01-25T05:18:00.000-08:00

Oscarit on syvältä. Ei vois vähempää kiinnostaa. Tuntuu että ehdolla on joka vuosi samat elokuvat, samat ohjaajat jne. Ehdokkaat pystyy nimeämään kuukausia etukäteen. Mukana on kuitenkin aina mukavia yllätyksiä! Tänä vuonna Kung-Fu Panda 2 on ehdolla parhaaksi animaatioksi, ei esim. Tintti...

Lukekaa aikanne kuluksi vaikka tämä lista parhaista ei-Oscar-ehdokkaista.

Movie Monday #33 - Lapsitähti

2012-01-23T11:17:00.000-08:00

Vuonna 1994 kaksitoistavuotias Kirsten Dunst oli karmiva pienenä vampyyrityttönä ja toistaalta taas ihastuttavan suloinen suuren sisaruskatraan nuorimmaisena. Molemmissa rooleissa nähtiin vaikuttavaa työskentelyä niin nuorelta näyttelijältä. Little Women-leffan nuoren Amyn osaan pyrki aikoinaan myös Christina Ricci, joka oli vähällä olla valintani tämän viikon Movie Mondayn kyselyyn upean Wednesday Addams -roolinsa takia. Päädyin kuitenkin Dunstiin tällä kertaa. Sori vaan Ricci.

Jostain syystä valinta osuu aina Dunstiin. Ricci ei nimittäin hävinnyt hänelle ainoastaan Amyn osaa vaan myös vampyyri-Carolinen osan Interview with the Vampire -elokuvasta. Luulen että hän olisi ollut liian ilmeinen valinta rooliin. Liian tummanpuhuva kun etsittiin viatonta nukkea muistuttavaa tyttöä, jonka todellinen luonto on aivan jotain muuta. Tiesittekö että vuosia elokuvan ilmestymisen jälkeen Dunst esiintyi Savage Gardenin (lol) I Knew I Loved You -musiikkivideolla? Samainen bändi sai kuin saikin nimensä Interview with the Vampire -kirjailijan Anne Ricen vampyyrikirjoista. "The mind of each man is a savage garden." Ympäri mennään ja yhteen tullaan.

Paras Kirsten-leffa on kuitenkin The Virgin Suicides, vaikka en Sofia Coppolan muista elokuvista niin perusta. Miten joku elokuva voi olla yhtäaikaa raskas ja niin keveä? Malliesimerkki siitä kuinka kirjan tunnelma siirretään valkokankaalle. Toinen Dunst&Coppola-yhteistyö Marie Antoinette oli luvattoman kaunis, mutta muuten pelkkää höttöä. Siitä on kuitenkin jo viisi vuotta kun näin elokuvan... ehkä se olisi parempi toisella kerralla?

Chronicle (2012)

2012-01-21T05:51:00.000-08:00

Uusin Empire-lehti väittää kannessaan että 2012 on "the biggest year in movie history". Aika paksu väite, mutta eivät perustelutkaan ohuilta näytä. Kaikista mahdollisista sarjakuvasankareista pukkaa filmatisointeja, uusi James Bond odottaa nurkan takana ja jo yksin Hobitti riittäisi nostamaan tylsän elokuvavuoden keskiarvoa puolella. Tulevaisuus näyttää, onko lehden väite totta, mutta ainakin yksi vuoden tulevista supersankarileffoista on jäänyt tutkan alle. Kaiken huomion kiinnittyessä niihin eläimellisiin sankareihin (Hämis ja Lepakko) originaali Chronicle on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Jos porukka kavereita saisi supervoimia - mitä oikeasti tapahtuisi? He tuskin perustaisivat ompelukerhoa ja säästäisivät rahaa ostaakseen kankaita supersankaripukujaan varten, vaan pelleilisivät. Tekisivät typeryyksiä. Hankkiutuisivat ongelmiin. Kostaisivat naapurin Petelle. Olisivat suunnattoman rasittavia. "Suuret voimat, suuri vastuu?" Ja paskat. Helmikuussa ensi-iltansa saava Chronicle näyttää sen, mitä Marvelin ja DC:n rinnakkaismaailmoissa ei yleensä tapahdu. Kolme kaverusta saavat supervoimat, mutta pian niillä leikkiminen johtaa ikäviin seurauksiin. Kotivideo-fiilis ei innosta, mutta jo trailerissa nähtävä ripaus Magnetoa voi tehdä leffasta ihan mielenkiintoisen.

Uudelleenfilmatisoinneista ja jatko-osista tarpeeksi saaneille 2012 näyttää suht valoisalta, nimittäin kaikkien blockbustereiden lisäksi tulossa on lisää Chroniclen kaltasia originaaleja. Tsekkaa muut vaikka Totalfilmin laatimalta listalta.

Blogista vielä sen verran että yllättävä hetken hiljaisuus johtui täysin Sherlock-sarjan finaalia seuranneesta suruajasta. Pahoitteluni! Sarjan ystävät tietävät kyllä, mistä puhun. En ole vieläkään saanut aikaiseksi pykätä listaa kaikista arvosteluista, mutta se on tulossa vielä... joskus... lähitulevaisuudessa.

Viikonlopun tähti

2012-01-13T07:41:00.000-08:00

Nelosen viikonlopun leffaputkessa nähdään kolme Angelina Jolien tähdittämää elokuvaa: A Mighty Heart (pe), Good Shepherd (la) ja tietysti Lara Croft: Tomb Raider (su). Välillä Angelinan naamaan ehtii kyllästyä, sillä se tuntuu olevan joka juorulehden kannessa oli vuosi sitten 2001 tai 2011 (jos saisin sentin jokaisesta "Brad Pitt ja Angelina Jolie eroavat!!" -uutisesta...), mutta kyllä naisen roolisuorituksia katsoo ihan mielellään. Jolie ei ole ehkä taitavin näyttelijä päällä maan, mutta hän valitsee roolinsa huolella eikä tyydy tyhjänpäiväisiin romanttisiin komedioihin. Action-rooleja tekevä naispuolinen näyttelijä ei vieläkään ole yleinen näky Hollywoodissa, joten useat tällaiset roolit tunnutaan kirjoittavan Jolie mielessä. Onneksi uusia tulokkaita löytyy myös. Erityiskiitos Noomi Rapacelle, joka tulee tekemään vielä hienon uran (kenties) Jolien jalanjäljissä.

"We cannot close ourselves off to information and ignore the fact that millions of people are out there suffering. I honestly want to help. I don't believe I feel differently from other people. I think we all want justice and equality, a chance for a life with meaning. All of us would like to believe that if we were in a bad situation someone would help us."

Lara Croft ei polkaissut käyntiin ainoastaan Jolien uraa, vaan aloitti myös jotain muuta. Ollessaan filmaamassa elokuvaa Cambodiassa Jolie kiinnostui humanitäärisestä työstä ja on sen jälkeen vieraillut pakolaisleireillä ympäri maailmaa ja adoptoinut lapsia sieltä sun täältä. Myös naisen esikoisohjaus In the Land of Blood and Honey (2011) sai alkunsa yhdellä näistä reissuista. Vierailu Bosnia-Hertsegovinassa inspiroi rakkaustarinan sodan keskellä. Elokuvaan valittiin paikallisia näyttelijöitä, joista osa oli kokenut sodan, ja elokuvasta filmattiin kaksi versiota: yksi englanniksi ja yksi serbokroaatin kielellä. Vastaanotto on ollut lämmin ja elokuva on ehdolla Golden Globe-palkinnon saajaksi sarjassa Best Foreign Language.

Jatka samaan malliin, Angelina!

Kolea Talo

2012-01-12T03:22:00.000-08:00

KOLEA TALO
YLE Teemalla torstaisin klo 19.00
Ohjelman kotisivu

Jos Kotirintaman naiset, Neiti Marplet, Downtown Abbeyn toinen kausi ja muut pian alkavat sarjat (huom. Game of Thrones alkaa tänään!!) eivät riitä täyttämään pukudraamatyhjiöitä sydämissänne, älköös huoliko. Charles Dickensin klassikkoon perustuva traaginen ja täyttävä Bleak House eli Kolea talo nähdään toiveuusintana Teemalla alkaen tänään. Aiemmin sarja nähtiin lyhyempinä jaksoina ykkösellä, mutta nyt viktoriaanisesta Englannista saadaan nauttia tunnin mittaisina annoksina Teemalla.

Sarjan juoni pyörii Jarndyce ja Jarndyce -nimisen perintökiistan ympärillä. Kiista suurenmoisesta perinnöstä on pyörinyt nurkissa jo niin kauan ettei kukaan asianomaisista saa siitä enää mitään tolkkua. Asianajajat vaihtuvat ja tuomarit harmaantuvat eikä juttua ratkaista. Kerrotaan että kaikki juttua selvittävät ajavat itsensä lopulta hulluuteen. Viimeisimpänä juttuun sotketaan John Jarndycen nuoret sukulaiset Ada ja Richard sekä sydän-täynnä-kultaa-orpotyttö Esther Summerson. Englannin lakisysteemistä kertova tarina voi aluksi kuulostaa pölyiseltä ja puuduttavalta, mutta se on kaikkea paitsi sitä.

Sarjassa nähdään taitavia brittinäyttelijöitä tuttuun BBC-tapaan. Mukana ovat mm. kaunein-ikinä Gillian Anderson, pelottava Charles Dance (mukana myös Games of Thronessa), kumma Burn Gorman (joka nähdään seuraavassa Batmanissä, kappas vain) sekä ihana Carey Mulligan (Never Let Me Go, Drive, Shame, Great Gatsby... you name it.) Myös puvustus ja maisemat ovat nättejä. Laatua laidasta laitaan.

Uusinta osuu ihan sopivaan aikaan, sillä vuonna 2012 juhlitaan Charles Dickensin 200-vuotissyntymäpäiviä ja vieläpä 7. helmikuuta. Jos Dickens kiinnostaa niin nyt kannattaa suunnata Englannin maalle kipin kapin, sillä siellä järjestetään yhtä jos toista tapahtumaa yhden aikamme suurimmista kirjailijoista kunniaksi. Kolea talo oli ensimmäinen Dickens, jonka luin (kiitos loistavan tv-sarjan) ja yhä yksi suosikeistani. Mahtava kirja, suorastaan eeppinen. Suosittelen koleasti kaikille.

Jos tykkäät: Laatudraamasta, klassikoista, BBC-tuotannoista.

Movie Monday #31 - Pahan pauloissa

2012-01-09T06:25:00.000-08:00

Siis noidathan on ihan parhaita. Hulluja tai vähemmän tärähtäneitä naisia, joilla on hupsut tukat ja räjähtäneet vaatteet. Tai sitten kylmänkiskoisia kaunottaria, joilla on ulkonäkö kilahtanut päähän ja juonien punominen arkipäivää. Kaikkia noitia yhdistää tyyli, oli se sitten millainen tahansa. Pääasia on että sitä löytyy. Noidissa kiinnostaa eniten ehkä se että he ovat aina täysin omistuneita asialleen, oli päämäärä sitten kuinka katala tahansa. Maailmanvalloituksesta sukulaistytön tuhoamiseen - kaikki (taika)voimat uhrataan tavoitteen saavuttamiseen. Vahvoja naishahmoja yhtäkaikki.

Noitainnostus taisi saada alkunsa Eva Ibbotsonin kirjoista ja Disneyn elokuvista. Yhä nykyään noidat kiehtovat, mutta olen silti nähnyt harmittavan vähän noidista kertovia elokuvia. Ehkä tämän vuoden projekti olisi tutustua tällaisiin elokuviin ja noituudesta kertovaan kirjallisuuteen. Listalle on tähän mennessä kertynyt: The Witches of Eastwick, Practical Magic, the Craft, Hocus Pocus... Vinkkejä? Alla olevat on jo nähty.

Real Steel (2011)

2012-01-08T06:03:00.000-08:00

Real Steel
Ohjaus: Shawn Levy
Ilmestymisvuosi: 2011
Pääosissa: Hugh Jackman, Evangeline Lilly & Dakota Goyo
IMDB & traileri
Näin elokuvan trailerin tässä jokunen aika sitten ja ensimmäinen reaktioni oli etten ikinä halua nähdä elokuvaa. Nyrkkeily elokuvissa menee vielä jotenkin (ks. Guy Ritchien elokuvat), mutta robotit ovat harvoin kiinnostavaa katseltavaa. (Poikkeuksena Terminaattorit.) Nyrkkeilevät robotit taas... Pari päivää sitten päädyin sattuman kautta katsomaan elokuvan ja se oli juuri mitä traileri lupasi: yhtä ennalta-arvattava kuin Kauniit ja rohkeat.

Charliella (Hugh Jackman) on paljon velkaa ja huomattavan vähän ihmissuhteita. Hän käyttää kaiken aikansa pöllimällä taistelurobotteja, joilla hän sitten epätoivoisesti yrittää tienata elantonsa nyrkkeilykehässä. Nyrkkeilevät robotit ovat vähintäänkin yhtä tylsiä kuin Monsteriautot, joten suureksi arvoitukseksi jää, miten lajista on tässä todellisuudessa tullut niin iso hitti. Jopa pienissä otteluissa riittää katsojia silminkantamattomiin, mikä on vain epäuskottavaa.

Charlien lisäksi tarinassa on joku nainen, jonka romanssi Charlien kanssa on yhtä intohimoinen kuin robottien välinen nyrkkeilyottelu. Pääosassa on Charlien suhde poikaansa, jota hän ei ole nähnyt kymmeneen vuoteen. Alkuun välit ovat jäiset (ymmärrettävistä syistä) mutta underdog-robotin Atomin liityttyä porukkaan ovat isä ja poika yhtäkkiä bestiksiä. Se miten poika unohti kymmenen vuoden kaunansa parissa kuukaudessa jää arvoitukseksi. Lopun juonesta voi päätellä trailerista. Ihan totta, elokuvassa ei ollut yhden yhtä yllätystä.

Jos tykkäät: Transformers-elokuvista, Hugh Jackmanin käsivarsista.

Red Dead Redemption (PS3)

2011-12-30T13:22:00.000-08:00

Red Dead Redemption
Tekijä: Rockstar San Diego
Ilmestymisvuosi: 2010
Alustat: PS3 & XBOX360
Red Dead Wiki
Tämän pelin takia en ole tämän joululoman aikana juuri liikkunut television edestä. Kyseessä on yksi viime vuoden parhaista peleistä: Red Dead Redemption. Kiitosta peli on saanut hyvästä juonesta, uskottavasta pelimaailmasta, kiinnostavista hahmoista, kauniista grafiikoista ja erinomaisesta pelattavuudesta. Olet John Marston, entinen rikollinen, joka yrittää saada perheensä takaisin ottamalla kiinni vanhan jenginsä jäsenet. Paikka on 1910-luvun Yhdysvaltojen ja Meksikon raja, joka kuhisee villieläimiä, lainsuojattomia, juoppoja, sheriffejä, intiaaneja, kapinallisia ja palkkionmetsästäjiä. Lyhyesti sanottuna olet Villissä lännessä.

"I rode in a gang. They left me to die after I’d been shot. I left the gang after the gang left me. I tried to go straight. I did then I got in more trouble."

Peli lunastaa lupaukset moitteettomasti. Kaikki näyttää NIIN hyvältä! Jopa hevoset, joita kukaan ei ole onnistunut animoimaan kunnolla pitkään pitkään aikaan. Päivällä aurinko porottaa ja yöllä tuikkivat tähdet laajan preerian yllä. Kaupungeissa ihmiset kunnioittavat John Marstonia riippuen siitä miten pelaaja on hoitanut tehtävänsä. Osa nostaa hattua ja osa sylkee jaloille. Silloin ei auta kuin kaksintaistelu. Pelaaja tuntee olevansa oikeasti Villissä lännessä, jossa kukaan ei kunnioita ketään ja sääntöjä taivutellaan kun pystytään.

Pääjuonen ohella voi päättää ryhtyykö vapaa-ajallaan auttamaan ryöstettyjä, alkaako metsästää vai hankkiiko vähän lisätuloja ryöstelemällä. Villihevosia pystyy kesyttämään ja kuljettaessa jalkaisin kannattaa varoa susia ja kojootteja. Pelimaailma on kiitettävän avoin ja pelaaja saa mennä melkein minne lystää, vaikka välillä toivoisi että juonessa saisi päättää joitakin juoneen liittyviä ratkaisuja itse esim. liittykö Meksikon kapinallisiin vai auttaako armeijaa. Parasta ovat kuitenkin tien varsilla hengaavat epämääräiset tyypit, joita tulee ohitettua runsas määrä pelin edetessä (ratsastamista on Paljon). Suurin osa heistä kaipaa Marstonin apua, mutta joukossa on myös niitä huijareita, joiden auttamisesta saa vain Marstonin täyteen lyijyä ja mustanpuhuvan "DEAD" -ruudun eteensä.

Päähenkilöt ovat mielenkiintoisia tapauksia, vaikka mieluusti ampuisin heistä suurimman osan jos vain voisin. Matkallaan takaisin perheensä luo John Marston esittää kovaa jätkää, mutta harvoin toteuttaa uhkauksiaan. Pelkän sanahelinän takia mies joutuu kusetetuksi pariinkin otteeseen, vaikka pelaaja pystyy haistamaan jäynän jo kaukaa. Kirottu West Dickens. Muille hahmoille suoritetut tehtävät ovat monipuolisia, mutta välillä tuntee itsensä pakosti juoksupojaksi. Luulisi että Marston ottaisi onkeensa parin huijauksen jälkeen mutta ei. Tekee mieli ravistella tv-ruutua.

Mahtava pelikokemus, jolle antaa oman sävynsä säveltäjälegendaa Ennio Morriconea kunnioittava soundtrack. Kuunnelkaa vaikka. Myös muu äänimaailma on vertaansa vailla. Lintujen ääniä ja kaukaista ammuskelua. Loistavia ääninäyttelijöitä. Ah. Parhaiten peliin pääsee sisälle tienkin pelaamalla, mutta myös alla oleva video tiivistää hyvin oleellisen. Morriconen musiikilla höystettynä totta kai.

Jos tykkäät: Villistä lännestä, palkkionmetsästäjistä, ratsastamisesta, hyvistä peleistä ja hyvästä musiikista.

Dear Watson

2011-12-23T05:21:00.000-08:00

Jude Law on ihana. Tämä on fakta. Viikset ovat hirveitä. Tämä on myös fakta. Miten on siis mahdollista, että Jude Law tohtori Watsonina on jotain niin... niin... hhh? Kenenkään ei pitäisi näyttää hyvältä 80-luvun pornoviiksissä. Ei edes Jude Law'n. Olen yrittänyt selvittää tätä vuosisadan suurinta arvoitusta jo pari vuotta, mutta tuloksettomasti. Ainoa järkevä vaihtoehto on että Jude Law syntyi esittämään tohtori Watsonia.

Olen Katie Beatonin kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä että maailmassa on nähty yksi jos toinenkin loistava Sherlock Holmes (oma suosikkini Jeremy Brett), mutta Watsonien kanssa asiat eivät ole olleet niin hyvin. Sir Arthur Conan Doylen kirjoissa Watson saattaa olla hitaampi kuin Sherlock Holmes, mutta kukapa ei olisi? Hän on silti terävämpi kuin monet muut. Watson on entinen armeijan kirurgi, lääkäri, lahjakas kirjoittamaan, naistenmies ja luotettava seikkailija, joka palveli Intiassa ja Afganistanissa. Missään ei sanota että hän olisi paksu ja kömpelö idiootti. Monissa filmatisoinneissa hänet kuvataan sellaisena kenties vahvistamaan käsitystä Sherlock Holmesin paremmuudesta.

Suuri kiitos ohjaaja Guy Ritchielle, Jude Law'lle ja muille viimeisimpien Sherlock Holmes -elokuvien tekijöille, jotka korjasivat tämän yleisen väärinkäsityksen. Tohtori Watson on taas terävä, tasa-arvoinen ja korvaamaton kumppani Holmesille. Enää hän ei ole pelkkä riippa Holmesin jalassa tai palvelija pyssyn kanssa. Jude Law on tuonut rooliin tyyliä, sotilaallista kuria, lääkärin inhimillisyyttä ja sitä kauan kadoksissa ollutta toimintaa. Kolme hurraahuutoa kuuluvat myös elokuvan puvustajille. Se puku! Se kallellaan oleva bowler-hattu! Se liivi! Se takki! Ne henkselit!!

Paras Watson. Nyt ja aina. Tänä iltana pääsen sen taas todistamaan. Kuulemma uusimmassa osassa A Game of Shadows:ssa mukana on entistä enemmän vihjailua Holmesin ja Watsonin suuntautumisten suhteen eikä sitä käy keneltäkään kieltäminen etteikö pääosien esittelijöillä olisi kemiat kohdallaan. Oli siitä sitten mieltä tai toista niin sielunveljesten nahistelua on hauska seurata. Tekijöillä on ollut niin hauskaa hyvässä seurassa että kolmannen osan tekemisestä tuskin on epäilystä.

Trailereita: Hobitti & The Dark Knight Rises (2012)

2011-12-21T11:09:00.000-08:00

Not nyt se on vihdoin täällä: Kauan Odotettu ja Kaivattu Hobitin Ensimmäinen Traileri. Kääpiöiden laulu saa väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin ja Hobittilan meno näyttää yhtä kodikkaalta kuin aina ennenkin. Ooh mutta itse elokuvaa saadaan odottaa vielä tuhat vuotta. Valmiiksi sitä ei saada ennen ensi vuoden joulukuuta - ja jos en ihan väärin muista niin kuvaukset ovat tälläkin hetkellä katkolla huonon sään takia. Kaikeksi onneksi Peter Jackson muistaa ruokkia fanejaan säännöllisin väliajoin: Miehen Hobitti-videoblogit ovat hauskaa katsottavaa ja pieniä uutisia tipahtelee nettiin tarpeeksi usein jotta tosifanit välttyvät nälkäkuolemalta. Kaikesta huolimatta odotus on pitkä, sillä elokuva on pilkottu kahteen osaan ja viimeistä osaa saadaan odottaa vielä mukavan aikaa. Tiedonmurut ovat tähänkin asti pitäneet minut tyytyväisenä (ainakin kun ne ovat näyttäneet näin hyvältä) ja maltan tuskin odottaa että saadaan ensimmäisiä kuvia Lee Pacen (King Thranduil), Stephen Fryn (Master of Laketown) ja Luke Evansin (Bard) hahmoista... Vielä on monta herkkua luvassa. Ja kaikki ne vanhat tutut!

"“I’m back in my LOTR mode.”
— Peter Jackson

Niin ja Batman! Ensi vuodelle on paljon suuria elokuvia tiedossa. Nolan iski jättipotin edellisellä Batman-elokuvallaan (eikä se ensimmäinenkään huono ollut) ja miehen ilmoitettua tämän olevan viimeinen, moni oli äimistynyt ja pettynyt. Ehkä on kuitenkin parasta lopettaa huipulla. Totta, monta hienoa pahista jää käyttämättä (Poison Ivy!!), mutta Nolan näytti hienoa mallia ja ehkä joku muu pystyy jatkamaan tätä tasoa. Miehellä itsellään tuntuu olevan nyt muita suunnitelmia ja esimerkiksi Inceptionin (2010) perusteella Batmanin ei saisi antaa pidätellä. Kaikkeen väsyy ja jos sydän ei ole mukana niin tuskin jälki on katsomisen arvoista.

Traileri on totta kai saanut fanit kuhisemaan. Onko totta että elokuvassa on 8 vuoden tauko? Mikä on Kissanaisen rooli? Missä Jokeri on? Onnistuuko Anne Hathaway? Nähdäänkö elokuvassa Thalia al Ghul? Rikkoutuuko Batmanin selkä? Kuoleeko Batman lopuksi? Kiinnostavia seikkoja trailerista voi lukea vaikkapa täältä. Myös tämä teoria on mielenkiintoista luettavaa.

Missä kuljimme kerran

2011-12-20T10:53:00.000-08:00

MISSÄ KULJIMME KERRAN
FST5:llä keskiviikkoisin JA torstaisin klo. 21.00
Ohjelman kotisivu
Muistakaa että huomenna alkaa Missä kuljimme kerran! Sillä kanavalla, jota kukaan ei ikinä muista tai katso, eli FST5:lla. Saadaan siis kerrankin syy kaivaa se kanava sieltä kanavaluettelosta. Suomenruotsalaisen Helsingin historiasta kertova elokuva sai ensi-iltansa vasta vähän aikaa sitten, mutta samaan Kjell Westön romaaniin perustuva tv-sarja saapuu telkkariin jo näin äkkiä. Jos se ei olisi jo jättepositiviista, niin on myös hienoa nähdä uusi kunnianhimoinen suomalainen pukudraama. Lisää näitä. Kyseessä on ns. pidempi versio elokuvasta. Toivottavasti se onnistuu ajamaan asiansa paremmin kuin tyhjäksi haukuttu elokuvaversio. Mukana on ainakin eri leikkaaja kuin elokuvalla.

4. adventtisunnuntai!

2011-12-18T08:06:00.000-08:00

The Chronicles of Narnia: The Lion, the Witch and the Wardrobe (2005) on jouluisin ei-jouluelokuvana markkinoitu fantasiaelokuva. Kaikki Narniassa tapahtuvat ovat uskomattoman kauniita ja päärooleja esittävät lapset sympaattisia. Oma suosikkikohtaukseni on ehdottomasti lasten saapuminen Narniaan. Lumi näyttää niin aidolta ja maagiselta. Suurin kunnia uskottavasti roolisuosituksista kuuluu ohjaaja Andrew Adamsonille, joka piti huolen siitä ettei Lucyä esittänyt Georgie Henley nähnyt James McAvoyltä faunin roolipuvussaan ennen kaappiin astumistaan. Siis huuto, jonka tyttö päästää nähdessään herra Tumnuksen oli ihan aito reaktio. Kaikki lapset vietiin (teko)lumiselle kuvauspaikalle silmät sidottuina, jotta elokuvassa nähtävät ihmetyksen ilmeet näyttäisivät juuri siltä kuin pitäisi. Ohjaaja myös laittoi muut lapset halaamaan Edmundia esittänyttä Skandar Keynesiä, vaikka tämä inhosi halailua, jotta nuorempi veli näyttäisi filmillä kiusaantuneelta ja hiukan ulkopuoliselta. Ohjaajan mielikuvituksellisten työskentelytapojen lisäksi myös elokuvan soundtrack ansaitsee kiitoksen. Niin ja kuka ikinä tekikään Aslanista niin halattavan näköisen.

3. adventtisunnuntai!

2011-12-11T13:20:00.000-08:00

LITTLE WOMEN
Viattomampi ja herttaisempi kuin säkillinen kuorolapsia, Little Women (1994) on täydellinen valinta jouluelokuvaksi. Luin kirjat moneen kertaan silloin kun en vielä pystynyt muistamaan kirjailijan nimeä ulkoa, koska se oli niin pitkä. Jo oli ja pysyy aina suosikkinani myös elokuvassa kiitos Winona Ryderin loistavan roolisuorituksen. Ahkera ja kultasydäminen poikatyttö oli aina mielenkiintoisempi kuin muut sisaret yhteensä, niin suloisia kuin he ovatkin. Myös nuori Christian Bale on ihana. Tästä leffasta voi tuskin sanoa mitään pahaa.

Glee huhuja ja spoilereita

2011-12-09T11:27:00.000-08:00

Glee on parhaimmillaan huvittava ja kekseliäs tv-sarja täynnä nokkelia sutkautuksia. Pahimmillaan taas ärsyttävä teinisarja vailla jatkuvuutta niin henkilöiden luonteiden kuin juonenkin kannalta. Aikaisemmat juonenkäänteet vedetään alas viemäristä viimeistään siinä vaiheessa kun kyseisen hahmon elämään tarvitaan lisää draamaa. Viimeisimmällä eli kolmannella kaudella tätä on tapahtunut hävettävän paljon. Onneksi musiikkiesitykset ovat pysyneet tasaisen viihdyttävinä pienestä autotune-yliannostuksesta huolimatta. Nähdyt mash-upit ovat olleet vähintäänkin yhtä nerokkaita kuin aiempina kausina.

Fanien iloksi myös sivuhahmot ovat saaneet loistaa tällä kaudella eikä Rachel Berry ole ollut ainoa sooloja laulava kuoron jäsen. Eritoten Santana on noussut yhdeksi päähenkilöistä. Tätä kehitystä on ollut ilo seurata sillä suorasanainen cheerleader on ehkä sarjan yksi särmikkäimmistä hahmoista Suen lisäksi. Sue taas on ollut pettymys. Ehkä tekijät ovat ajatelleet että yhteen jaksoon ei mahdu kerralla kahta ilkeää moottoriturpaa. Myös Finn, Rachel ja Quinn ovat joutuneet kärsimään törkeän huonosta käsikirjoituksesta. Ärsyttävistä hahmoista on tullut entistä ärsyttävämpiä. Kenen neropatin idea oli tehdä Quinnista täysi sekopää?

Huhut kertovat että tällä kaudella nähtäisiin vielä muutama "iso nimi" Idina Menzelin lisäksi. Esimerkiksi Anne Hathawayn piti tehdä rooli Kurtin sukulaisena, mutta siinä jutussa tuskin oli mitään perää. Viimeisin huhu koskee Santanan sukulaisia. Äidin rooliin on jo varmistettu latinotähti Gloria Estefan ja veljenä nähdään... räppäri Pitbull?! Parhaillaan sarjaan etsitään kahta miesnäyttelijää Rachelin isien rooleihin. John Barrowman olisi yksi hyvä vaihtoehto, eikö totta? Olkoot uudet naamat ketä vaan, kukaan ei voittaisi Zac Efronia nimenomaan tässä roolissa.

Mut nyt meen kuuntelemaan Glee-joulualbumia. Vihaajat vihaavat.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

2011-12-06T03:09:00.001-08:00

2. adventtisunnuntai!

2011-12-04T08:28:00.000-08:00

HOW THE GRINCH STOLE THE CHRISTMAS (2000)
Elokuva itsessään ei ole kaksinen enkä mielelläni seuraa Jim Carreyn ainaista ylinäyttelyä, mutta silti jaksan katsoa Grinchin joka vuosi. Ehkä siinä on jotain samaa kuin Nightmare before Christmasin Jackin järjestämässä inhojoulussa. Kaikessa kaameudessaan sympaattista katsottavaa. Se on parhaimmillaan juuri silloin kun on saanut tarpeeksi ällöttävistä joulumainoksista ja rakkauden hehkutuksesta. Grinchin kommentit joulusta osuvat kuin nyrkki silmään.

The avarice never ends! "I want golf clubs. I want diamonds. I want a pony so I can ride it twice, get bored and sell it to make glue." Look, I don't wanna make waves, but this *whole* Christmas season is... stupid, stupid, stupid!!

Jaettuaan vihansa pienen vihreän erakon kanssa jaksaa taas joulupyhien yli. Niin ja elokuvan siirappisen lopun.

The Amazing Race

2011-12-03T03:39:00.000-08:00

THE AMAZING RACE
Mtv3:lla lauantaisin klo. 21.00
Ohjelman kotisivu

En tiedä, ketä tuossa kuvassa on. Ehkä he ovat aiempia kisan voittajia tai sitten vain jotain hyvännäköisiä kilpailijoita sarjasta. En välitä. Olen elämässäni katsonut vain yhden the Amazing Racen tuotantokauden kokonaisuudessaan (todennäköisesti sen ensimmäisen), mikä on jo itsessään ihme, koska vietän lauantain kello yhdeksän suurella todennäköisyydellä television edessä. Viime aikoina olen kuitenkin karttanut mtv3:sta siihen aikaan päivästä. En ymmärrä, kuka jaksaa katsoa sarjaa, joka koostuu vain ja ainoastaan matkailun inhottavista puolista: pakkaamisesta, kiireestä, eksymisestä, liikenneruuhkista ja matkatavaroiden raahaamisesta joka paikkaan. En tiedä mitään stressaavampaa. Miksi haluaisin katsoa sitä televisiosta? Kaikessa kiireessä ei jää aikaa ihailla niitä mahtavia maisemia tai upeita pyramideja. Maiden läpi juostaan tukka putkella tönien paikallisia ja paukutellen otsoonikerrosia. Kaiken lisäksi ärsyttävät ja muoviset kilpailijat huutavat ja valittavat kaikesta mahdollisesta. Jokaisessa jaksossa syntyy vähintään yksi riita kun James kadottaa passinsa tai Rita valitsee väärän taksin. Sarjasta ei löydy selkäänpuukottajia tai kieroilijoita, sillä formaatti ei vaadi minkäänlaista suunnitelmaa kilvan voittamiseksi. Paras keino voittaa on olla nopea juoksija. Ihan sama kuka voittaa, kaikki parit ovat yhtä riitaisia. Lopu jo. Haluan katsoa Selviytyjiä.

Jos tykkäät: Myöhästyä lennolta.

LOTR-nostalgiaa. Taas!

2011-12-03T02:53:00.000-08:00

Peter Jacksonin syntymäpäivä olikin jo kuukausi sitten... Kuvittelin päivittäväni tästä aiheesta "vähän myöhässä", mutta näköjään aika kuluu nopeammin kuin luulisi. Toivottavasti aika kuluu ensi vuonna yhtä nopsaan, sillä vuoden päästä tähän aikaan monen Keskimaan ystävän luulisi olevan jo aivan täpinöissään. Hobitin ensi-ilta on nimittäin määrätty joulukuulle 2012. Ihanaa että elokuva julkaistaan joulun aikoihin aivan kuten Taru sormusten herrasta -trilogian aiemmat osat. Ne kolme joulua olivat yhtä fantasian riemujuhlaa. Kuninkaan paluun jälkeen joulut ovat tuntuneet jotenkin... tyhjiltä.

Aiheeseen liittyen Empire-lehti on koonnut 100 faktaa mahtavimman fantasiatrilogian synnystä ja elämästä. Tiesittekö että...

Peter Jackson plays a single gong sound on the score of Two Towers.

Sean Bean's lengthy "One does not simply walk into Mordor" speech was given to him to learn only the night before shooting. And the man made it a meme! Big props to the former Sharpe!

The script directions dealing with Gandalf's rebirth describe it as "Death. Birth. Cosmic. Weird."

The first Orc that Aragorn kills on Pelennor Fields was played by Viggo Mortensen's son, Henry.

Aragorn wears Boromir's gauntlets throughout the second and third films in tribute to his fallen friend.

Lisää Empireonlinen sivuilla

Ylen joululahja

2011-11-29T10:50:00.000-08:00

Ensi vuonna tv-maksujen maksajat saavat rahoilleen vastinetta! YLE on julkistanut muutaman huippusarjan saapumisen televisioon ensi keväänä. Muutaman olen niistä jo katsonut, mutta katson kyllä mielellään uudestaan. Kaikki sarjat ovat katsottavissa myös YLE Areenassa tuttuun tapaan 14 päivän ajan osan lähetyksestä.

Loistava brittiläinen pukudraama Downton Abbey palaa telkkariin kiitettävän nopeasti. Sarjassa seurataan Crawleyn perheen ja palvelusväen vaiheita ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Ensimmäinen kausi oli riemastuttavan hyvä ja odotin jokaista uutta jaksoa kuin kuuta nousevaa. Itse asiassa sarjaa kannattaa seurata jo pelkästään Matthew Crawleyn sinisten silmien takia. Aluksi Ylellä oli suunnitelimassa uusia ensimmäinen kausi ennen toisen tuotankauden esittämistä, mutta yleisön pyynnöstä uudet jaksot nähdään jo heti vuoden alusta. Hyvä Yle! Ihanan draaman pariin voi siis sukeltaa vielä joululoman puitteissa. Ylen sivuilla oli vielä maininta erillisestä joulujaksosta, mutta ei sen kummemin tietoa siitä, milloin se nähdään. Kolmas kausi nähdään Briteissä syksyllä 2012. (lähde)
Downton Abbeyn toinen kausi
TV1 tiistaisin klo 21.00
3.1. alkaen

Eeppiseen fantasiakirjasarjaan perustuvaa Games of Thronesia eli Valtaistuinpeliä jo odottelinkin! Muualla maailmassa valmistaudutaan jo sarjan toiseen tuotantokauteen, mutta näyttää siltä että ensimmäisen kauden ehtii nauttia kokonaisuudessaan Yleltä ennen kuin uudet jaksot alkavat. Hienoa sekin. Suosittelen seuraamaan taistelua rautavaltainistuimesta. Sarjassa on visuaalisuutensa lisäksi paljon yllättäviä käänteitä ja taitavia näyttelijöitä. Ensi silmäyksellä koko juttu voi vaikuttaa perusfantasiahutulta, mutta tarina kasvaa uskomattomiin mittoihin. Uusille faneille tiedoksi ettei sarjaa kannata lähteä googlaamaan. Koko ensimmäisen kauden paras huipennus on silmillä alle sekunnissa.
Game of Thrones
TV2 torstaisin klo 22.05
alkaen 12.1.

Tuntuu että joka kerta kun luen juttuja Canal+:n ohjelmistosta sanomalehdestä siellä hehkutetaan Boardwalk Empireä. Vuonna 2010 alkanut HBOn tv-sarja on kerännyt paljon kiitosta kunniaa. Faneihin en vain ole törmännyt. Pakkohan niitä jossain on olla, jos sarja on niin mahtava kuin väitetään, mutta en kyllä tunne yhtään. Mielenkiinnolla aion katsoa, miltä näyttää tämä viime aikojen "paras" sarja. Minua viisaampien lähteiden mukaan sarja kertoo miehestä nimeltä Enoch "Nucky" Thompsonista 1920- ja 1930-lukujen Atlantic Cityssä. Luvassa pukuloistoa.
Boardwalk Empire
TV2 sunnuntaisin klo 21.00
15.1. alkaen

Seko meininki jatkuu HBOn menestyssarjassa, joka myös nimellä True Blood tunnetaan. Seurasin uusinta tuotantokautta sen ilmestyessä ja voin sanoa että verta ja naurettavia vuorosanoja lentelee entiseen malliin. Olin tyytyväinen uuteen kauteen, mutta samalla harmistunut muutaman hahmon kohtalon takia. Onneksi sarja ei sentään keskity enää niin paljon Jasonin töppäilyihin eikä myöskään ärsyttävää tekopyhis-Billiä nähdä joka sekunti. Alkuperäinen Sookie Stackhouse -kirjasarja on kuin muisto vain, mutta tutut hahmot jatkavat mielipuolista menoaan, tällä kertaa noitien kera.
True Bloodin neljäs kausi
TV2 torstaisin klo 22.05
22.3. alkaen

Tätä melkein ryhdyin katsomaan, mutta totesin sitten ettei siihen ole aikaa. Eipä huolta, Pan Am tullaan näkemään Ylellä huhtikuusta alkaen. On varsinainen ihme ettei lentoemojen ja lentokapteenien suhteita ole revitelty useammassa menestyneessä tv-sarjassa Kymppikerhoa lukuunottamatta. Lentokoneiden henkilökunnan lisäksi keskitytään Pan Am-lentoyhtiön historiaan. Eipä nimestä olisi arvannut. Oman mausteensa sarjaan tuo sen sijoittuminen 60-luvun alkuun. Saa nähdä onko sarja pelkkää saippuaa vai mahtuuko siihen mitään oikeaa sisältöä. Ainakin sarjan näyttelijät ovat näyttävää porukkaa. Esim. yhtenä lentoemoista nähdään Christina Ricci.
Pan Am
TV2 sunnuntaisin klo 21.00
8.4. alkaen

Viisi jaksoa HBO-laatua. Mildred Pierce perustuu James M. Cainin samannimiseen novelliin (1941) ja kertoo eronneen naisen vaikeasta elämästä laman aikana. Pääroolissa nähdään Kate Winslet ja hänen hankalana tyttärenään True Bloodistakin tuttu Evan-Rachel Wood. Tätäkin sarjaa olen odottanut ja saan näköjään odottaa vielä muutaman kuukauden, mutta ehkä pystyn siihen. Sen verran herkullista draamaa on luvassa.
Mildred Pierce
TV1 tiistaisin klo 21.00
17.4. alkaen

Lisää Ylen sivuilla

Movie Monday #27 - True Story

2011-11-28T09:41:00.000-08:00

Elokuva, joka pohjautuu todelliseen henkilöön? Ensimmäisenä tuli mieleen Miss Potter (2006), joka kertoo tarinan kirjailija Beatrix Potterista. Petteri Kanin ja lukuisten muiden ihmisten lailla pukeutuvien eläinten luoja on ollut suurin vaikuttaja Petteri Kaniini -syndroomani™ synnyssä. Olen pienestä lähtien rakastanut naisen kirjoittamia tarinoita, piirrettyinä sekä alkuperäismuodossa, joten oli siis aivan luonnollista katsoa tämä elokuva (pariin kertaan). Neiti Potterin tarina on tarpeeksi uskollinen Beatrix Potterin elämälle, mutta toimii yllättävän hyvin myös romanttisena elokuvana. Jo Down with Love (2003) -elokuvassa ihastuttaneet Renée Zellweger ja Ewan McGregor pelaavat niin loistavasti yhteen, että lopputuloksesta on vaikea olla pitämättä.

Toinen lastenkirjailijan elämään pohjautuva elokuva? No mikä jottei. Finding Neverland (2004) kertoo kyllä Peter Panin luoneesta J.M. Barriesta, mutta keskittyy lähinnä miehen ja erään lesken sekä tämän poikien suhteeseen. Ensimmäisellä katselukerralla elokuva oli aika puuduttava, mutta silti koskettava. Toisella kerralla pidin siitä jo paljon enemmän ja nykyään muistelen sitä lämmöllä. Johnny Depp on hauska Barriena, mutta parasta on hänen työskentelynsä lapsinäyttelijöiden kanssa. Se näyttää niin luonnolliselta ja aidolta, mitä ei todellakaan voi kaikista lapsinäyttelijöistä sanoa. Freddie Highmoren kanssa kaikki meni niin nappiin, että Depp suositteli poikaa Charlie and the Chocolate Factoryn (2005) Charlien rooliin.

Mutta paras todellisiin henkilöihin perustuva elokuva on nyt ja aina Bonnie and Clyde (1967), joka perustuu kahden kuuluisan amerikkalaisen rikollisen elämäntarinoihin. Vauhdikas elokuva rikkoi rajoja ja sai yleisön kuohuksiin ilmestyessään. Elokuva onkin toiminut esikuvana monen monelle toimintaelokuvalle ja elokuvan pääpari Bonnie&Clyde on muodostunut käsitteeksi. Henkilöt eivät ole mitään Mr. & Mrs. Smithin tapaisia täydellisiä mainoskasvoja, jotka lahtaavat vihollisensa täyteen lyijyä vain huvin vuoksi, vaan Bonnie (Faye Dunaway) ja Clyde (Warren Beatty) esitetään molemmat inhimillisinä hahmoina, joilla on molemmilla omat vikansa ja sisäiset konfliktinsa.

Alun perin tekijät halusivat tehdä Clydestä homoseksuaalin, mutta se olisi herättänyt liian paljon närkästystä, joten hänet kuvattiin impotenttina, mikä sekin aiheutti kyllä närää (no mikä ei aiheuttaisi), mutta toi lisää särmää Bonnien ja Clyden suhteeseen. Mielestäni elokuvassa onkin parasta juuri kaksikon suhde. He eivät syö toistensa naamoja jokaisessa yhteisessä kohtauksessa, vaan hahmojen väliltä löytyy syvempää luottamusta. Nykyään kun tuntuu että kaikki miesten ja naisten väliset suhteet kuvataan seksin avulla (ystävätkin voivat harrastaa seksiä: Friends with Benefits, No Strings Attached..!). Ei voida väittää että elokuva olisi loppuun asti historiallisesti paikkansapitävä, mutta viihdyttävä se kyllä on. Elokuvasta on jostain kumman syystä tekeillä uusi filmatisointi, mutta tuskin se koskaan päihittää edes Lonely Islandin parodiaa.

1. adventtisunnuntai!

2011-11-27T10:58:00.000-08:00

Olen yrittänyt tässä koko päivän yrittänyt vähitellen päästä joulutunnelmiin, nyt kun on jo 1. adventtisunnuntai ja joulukalenterinkin saa kohta avata. Toisin sanoen pitäisi siivota Halloween-koristeet pois ja alkaa ripustella jouluvaloja. Movie Mondayssakin jo kyseltiin joululeffojen perään, mutta ajattelin jättää vastaamisen tuleviin adventtisunnuntaihin. Jokapäiväisen joulukalenterin pitäminen olisi ihan liian vaivalloista. Ei pysty. Tulen siis kertomaan joulusuosikeistani aina sunnuntaisin.

Matkassa on vain pikkuinen mutta! Vaikka olen kuunnellut joulumusiikkia jo koko päivän, ei tunnut yhtään jouluiselta. Ulkona sataa vettä kaatamalla eikä tulevalle viikolle ole edes luvattu pakkasta. Jostakin täytyy kuitenkin aloittaa. Ehkä ensi sunnuntaina tilanne on jo parempi.

DOCTOR WHO CHRISTMAS SPECIAL
Ehdin jo ylistää Doctor Who -sarjaa parissa aikaisemmassa postauksessa ja paljastaa että ehdoton suosikkijaksoni on viime vuoden Christmas Special: A Christmas Carol, joten se on luonnollisesti löytänyt paikkansa myös joululempparieni joukosta. Lontoosta raahaamani Christmas Special dvd (ehkä paras ostos koko reissulta) vielä varmistaa että pystyn katsomaan sen myös tulevina jouluina.

Kuten jo aiemmin kerroin, jakso sekoittaa kekseliäällä tavalla perinteikästä Doctor Who -maailmaa ja Charles Dickensin Saiturin joulua, mutta mukana on yllättäen myös ripaus Tappajahaista. Jakso on yksi itsenäinen kertomus ja jatkaa Doctor Who joulun erikoisjaksojen sarjaa. Itsekkäänä saiturina nähdään brittiläinen Michael Gambon, mutta tarina ei todellakaan sijoitu Lontooseen. Kaukaisessa kaupungissa, jonka vanha saituri nimeltään Kazran Sardick omistaa, ympäröivää ilmakehää voidaan hallita teknisillä vempaimilla ja vain saiturin puuttuminen asiaan pystyy estämään erään avaruuslaivan haaksirikon... Tohtori, aina valloittava Matt Smith, ryhtyy muuttamaan saiturin käsityksiä joulusta jotta katastrofi saadaan estettyä. Liialliseen sokerikuorrutukseen ei sorruta eikä jaksossa myöskään vilahtele Coca-Cola pukki vaan tarinassa on ihka oikeaa joulun taikaa, joka varmasti lumoaa myös vanhemmat katsojat.

Tänä jouluna tullaan näkemään taas uusi Christmas Special, jonka käsikirjoittaja on tuttuun tapaan nerokas Steven Moffat. Ensimmäinen traileri julkaistiin vähän aikaa sitten. Tällä kertaa mukana on selvästi vaikutteitta Narnian tarinoista, mutta kuka tietää millä lailla! Jos Moffatin kirjoittamista tarinoista voi jotain ennustaa, niin sen että yllättäviä käänteitä on taas tarjolla joulun kunniaksi.

Volver (2006)

2011-11-24T08:36:00.000-08:00

Volver
Ohjaus: Pedro Almodóvar
Ilmestymisvuosi: 2006
Pääosissa: Penélope Cruz, Carmen Maura & Lola Dueñas
IMDB & traileri
Katsoin Pedro Almodóvarin elokuvan Volver – paluu, joka oli ensimmäinen Almodóvarin elokuvani. Tarkoitus on ollut katsoa hänen teoksiaan jo aiemmin, mutta en ole vain saanut aikaiseksi. Espanjan kurssin varjolla lainasin kirjastosta tämän elokuvan, eikä se ollut mikään pettymys.

Elokuvalla on hyvin kuvaava nimi. Tarinan varrella tehdään monta paluuta menneeseen, vaikka se tekee joka kerta kipeää. Eritoten tarinan päähenkilöllä, Madridissa asuvalla Raimundalla (Penélope Cruz) on takanaan kivuliaita salaisuuksia. Tapahtumat lähtevät avautumaan, kun Raimundan ja hänen siskonsa Solen (Lola Dueñas) höpsö täti Paula kuolee. Suurta ihmetystä tuotti miten Paula selvityi yksinään asumisesta niinkin kauan, sillä hän tuntui asuvan yhä menneisyydessä ja puhui alinomaan Raimundan ja Solen jo edesmenneestä äidistä aivan kuin tämä olisi vielä elossa.

Ikävät käänteet eivät pääty tähän vaan eräänä päivänä Raimunda palaa töistä kotiin vain löytääkseen aviomiehensä kuolleena keittiön lattialta. Kuollut aviomies löytää tiensä naapurin ravintolan pakastimeen samalla kun Raimunda väittää tutuille miehen pakanneen laukkunsa ja häipyneen. Sisarella Solella ei ole yhtään helpompaa. Hän kuulee ääniä ja näkee näkyjä menneisyydestä. Tulipalossa kuolleen äidin haamu tuntuu vainoavan häntä. Varsin ihmeelliseksi tilanne käy kun äiti (Carmen Maura) eräänä iltana ryömii ulos auton takakontista. Hän on palannut takaisin kuolleista.

Elokuva on ihanan värikäs ja näyttelijäkaarti tekee loistavaa työtä. Ainakin Penélope Cruz, jota olen tähän asti pitänyt pinnallisena näyttelijänä, koskettaa tulkinnallaan katsojaa. Kohtaus, jossa Raimunda laulaa ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, oli ehdottomasti kaunein koko elokuvassa. Ei siis mikään ihme että elokuva keräsi Cannesin elokuvakilpailussa 2006 parhaan naisnäyttelijän palkinnon kaikkien pääosien näyttelijöiden kesken. Vahvoja naishahmoja ei siis puutu.

Jos tykkäät: Äiti-tytärsuhteista, yhteisistä salaisuuksista.

American Horror Story: Vanha kunnon kummitustalo

2011-11-17T07:11:00.000-08:00

AMERICAN HORROR STORY (2011-)
Pääosissa: Dylan McDermott, Jessica Lange & Connie Britton
Kanava: FX
IMDB & traileri
Ben ja Vivien Harmonin perheonni rakoilee. Aloittaakseen alusta ja korjatakseen välinsä perhe muuttaa Bostonista Los Angelesiin. Uuteen alkuun tarvitaan myös se täydellinen talo ja Harmonit löytävätkin upean esikaupunkiunelman yllättävän edulliseen hintaan. Pian alkaa kuitenkin tapahtua kummia. Outojen naapurien lisäksi vanhassa talossa tuntuu olevan jotain pahasti vialla.

Sarja on juuri sitä mitä juonikuvaus lupaa. Tarina eräästä kummitustalosta. Ja aivan loistava sellainen. Muutamat käänteet voi ennalta arvata, mutta voin luvata että jokaisesta jaksosta löytyy jotain yllättävää. Yritin kerran laskea, kuinka monta henkilöä kuolee keskimäärin per jakso ja päädyin jonnekin kolmosen tienoille. Sarja on siis verrattain veristä katseltavaa, mutta olen pystynyt katsomaan sitä kärsimättä painajaisia. Ällöttäviä kohtauksia kuitenkin löytyy. Sarjassa on kaikkea Rosemary's baby -viboista aina seonneisiin tiedemiehiin. Täytyy mainita että myös sarjan musiikki on juuri sopivan pelottavaa ja soundtrackiltä löytyy musiikkia mm. Bram Stoker's Draculasta.

Suosittelen tätä sarjaa ehdottomasti kauhuelokuvien ystäville, mutta myös niille, jotka eivät perusta superpelottavista kauhuefekteistä vaan nauttivat draamapitoisemmista vanhan ajan kauhutarinoista. Amerikoissa sarja on ollut suosittu ja fanit laativat kilpaa mielenkiintoisia teorioita talon menneisyydestä. Niitä voi lukea esimerkiksi American Horror Story Wikistä, mutta kannattaa tietysti varoa spoilereita. Vielä tekeillä oleva toinen tuotantokausi tulee sisältämään 13 jaksoa.

Jos tykkäät: Kummitustaloista, kummitusjutuista, yllätyskäänteistä, pelottavista naapureista.

Immortals (2011)

2011-11-16T13:27:00.000-08:00

Immortals
Ohjaus: Tarsem Singh
Ilmestymisvuosi: 2011
Pääosissa: Henry Cavill, Mickey Rourke & Luke Evans
IMDB & traileri
Upean visuaalinen elokuva kertoo tarinan Theseuksesta (tuleva Teräsmies Henry Cavill), uskonsa hyljänneestä yhteiskunnan hylkiöstä, jonka kohtalo on pelastaa helleenit julman Kuningas Hyperionin kynsistä (vaikuttava Mickey Rourke). Samaan aikaan kun veri roiskuu maan pinnalla, Zeus (Luke Evans) ja muut Olympos-vuoren jumalat tarkkailevat tilannetta korkeuksista ja yrittävät parhaansa mukaan olla puuttumatta tilanteeseen. Ihmisten on selvittävä itse omista vaikeuksistaan.

Ohjaaja Tarsemin (tunnettu upeasta The Fall -elokuvasta) haastattelujen lukeminen valotti elokuvan lähtökohtia huomattavasti. Ensinnäkin mies on painottanut että kyseessä on fantasiaelokuva, ei historiallinen elokuva. Moni kun jo ehti valittaa näyttävän puvustuksen historiallista vääryyttä. Puvustus on tarkoituksella teatraalinen, ohjaaja nimittäin pyrki renesanssin maalausten tunnelmaan ja onnistuikin tavoittamaan niiden runsaat muodot ja rikkaat lämpimät värit. Itseänikin häirinnyt kreikkalaisten jumalien ikäkysymys selittyy sillä että Tarsem halusi kuvata jumalat nuorina ja vielä viattomina, toisenlaisina kuin heidät muistetaan antiikin taruista. Tästä syystä esimerkiksi sodan jumalatar Athena oli huomattavasti vaisumpi kuin mihin ollaan totuttu. "Missä kypärä ja keihäs?" oli oma ensireaktioni. Ehkä vanhempi ja rajumpi Athena nähdään sitten jatko-osassa. Ihmettelin myös väkivallalla mässäillyä. Sitä oli niin paljon ja se oli niin graafista. Tarsemin päämäärä oli kuin olikin saada katsojat voimaan pahoin.

"I have nothing against people who eat meat, I eat anything that used to move, I eat meat all the time. But I have a problem with people that think lamb grows on a tree, that people who eat it don't want to see it being slaughtered. So when people say, "Go into a room, kill a lot of people, kill children, yeah, yeah," I say, "Let me show you what that looks like." And it shouldn't look pretty. It just should not."
- Ohjaaja Tarsem Singh

Miksi nämä asiat eivät sitten välittyneet elokuvasta ilman että niihin piti lähteä etsimään vastauksia? Uskon että syy löytyy markkinoinnista. Elokuvan trailerit kosiskelevat ilmiselvästi 300 ja Troija -elokuvien ystäviä. Sillä oli historiallisen toimintaleffan leima alusta lähtien, mikä on väärin. Tarsem on itse maininnut ettei välitä sellaisista elokuvista. Lisää mielenkiintoisia haastatteluja leffan tekijöiltä voi löytää Moviefonen sivuilta.

"I said I have no appetite for making a comic strip movie, if you want to sell it like that you can, but I have more interest in looking at something like a Renaissance painting. But if they need to sell it as being from the producers of '300,' go ahead. For me, I don't care if they are Greek gods, Roman gods or anything. I was already mixing everything up."
- Tarsem Singh

Rakastin tätä elokuvaa puhtaasti visuaalisista syistä. Myönnän ettei tarina ollut vahvimmasta päästä, mutta heikkouksiin ei ehtinyt keskittyä. Jokainen sekunti oli henkeäsalpaavan kaunis. Kaikkea hahmojen sijoittumisesta ruudulla veden väriin asti oli selvästi mietitty tarkasti ja hiottu useaan kertaan. Tarsemin näkemys loistaa alusta viimeiseen sekuntiin asti. Tarsemin luottosuunnittelijan Eiko Ishiokan puvustus näyttää jumalaiselta taas kerran. Myös taistelujen suunnittelussa oli nähty sama vaiva. Slow motionia löytyy aivan kuten 300:sta, mutta machoilun sijaan se on kuin tanssia. Lopputaistelun puolella mäiske on hetken ajan kuin lihamyllyn pyöritystä tuijottaisi, mutta tähän elokuva sortuu vain kerran. Aivoja roiskuu ja päitä lentää, joten elokuva ei sovi heikkohermoisille.

Jos tykkäät: Vahvoista visioista, jumaltaruista, taistelukoreografioista.

Movie Monday #25 - Hävettää myöntää, mutta...

2011-11-14T09:43:00.000-08:00

Hyi hyi minua. Myönnän, en ole jaksanut katsoa. Se on vaan niin hidas. Kaunis, mutta hidas. Yritin taas jälleen kerran katsoa Kubrickin klassikkoa Teeman elokuvaviikolla, mutten päässyt apinoista pidemmälle. 2001 Avaruusseikkailu on elokuva, joka vaatii täyden huomion jota en vain pysty sitä sille antamaan. Syystä tai toisesta. Luulen että päästäkseni sisään tähän "eeppiseen ja mahtavaan elokuvaelämykseen" minun pitäisi nähdä se elokuvateatterissa, jossa voi täysin keskittyä elokuvaan. Kyllä mä sen vielä joskus katson. Vaikka sitten viisikymppisenä.

Great Expectations (2012)

2011-11-14T08:45:00.000-08:00

Ensi vuonna valmistuva pukudraama Great Expectations näyttää kiehtovalta. Ensimmäisissä kuvissa nähdään Helena Bonham-Carter salaperäisenä neiti Havishamina tapansa mukaan pukeutuneena vanhaan morsiuspukuun pölyisen pukeutumispöytänsä äärellä. Pimahtanut ja hitusen ilkeä nainen, joka on sulkenut kaikki talonsa ikkunat estääksen valon pääsemisen sisään, on kuin kirjoitettu HBC:tä varten.

Elokuva perustuu klassikkokirjailija Charles Dickensin vuonna 1861 julkaisemaan samannimiseen romaaniin Pip-nimisestä köyhästä nuorukaisesta, joka saa yllättäen suuren summan rahaa nimettömältä lahjoittajalta. Raha muuttaa pojan suhtautumisen vähäonnisiin sukulaisiinsa ja ennen pitkää hän joutuu pohtimaan rahan vaikutusta elämässään. Suoraan sanottuna kirja ei ole Dickens-lempparini. Juoni avautui todella hitaasti enkä tuntunut saavan hahmoista otetta. Elokuvassa Pipin roolissa nähdään Jeremy Irvine ja sydäntensärkijä Estellaa esittää Holliday Grainger, joka on nähty mm. uusimassa Jane Eyressä ja the Borgias tv-sarjassa.

Snow White And The Huntsman 2012 traileri

2011-11-11T13:25:00.000-08:00

Lumikkeja puskee sisään ovista ja ikkunoista, vaan mikäpä siinä jos sattuu tykkäämään satuihin perustuvista elokuvista. Ennakkoon ajattelin että tämä Kristen Stewart versio tulee olemaan ehdottomasti heikompi verrattuna Tarsemin versioon mutta ensimmäinen traileri pistää tämän uskomuksen koetukselle. Näyttää niin hyvältä että ai että. Etenkin mustanpuhuvat korpit olivat kuin piste i:n päälle. Käsikirjoituksen on parempi olla vähintään samaa luokkaa ilmiasun kanssa. Toivotaan myös että K-stew on saanut viimein huulenpurentansa hallintaan. Chris Hemsworth pääsee näköjään taas heiluttelemaan kirvestä, mikä on vähän hassua. Kiinnostaa kieltämättä nähdä minkälainen rooli miehelle on luotu, sillä häntä näytetään huomattavasti enemmän kuin kilpakosija(?) prinssiä eli uusimassa Pirates-leffassakin nähtyä Sam Claflinia (joka on muuten kuin luotu prinssin rooliin). Tulevaisuus näyttää who is fairest of them all: Kristen Stewart vai Lily Collins? Vertailuilta ei varmasti vältytä.

The Three Musketeers (2011)

2011-10-29T08:50:00.000-07:00

The Three Musketeers
Ohjaus: Paul W.S. Anderson
Ilmestymisvuosi: 2011
Pääosissa: Logan Lerman, Matthew Macfadyen & Milla Jovovich
IMDB & traileri

Elokuva oli pitkälti mitä traileri lupasi. Paljon miekkailua ja tohellusta. Meininkiä riitti ja puvustuksessa riitti katseltavaa. Etenkin päähineet olivat loisteliaita ja niitä olisi ilolla katsellut tarkemmin. Eri asia sitten oliko mikään historiallisessa valossa paikkansa pitävää. Pirates of the Caribbean -elokuvista oli lainattu tunnelma ja musiikki. Jos osaa jättää ennakkoluulonsa (ja järkensä) elokuvateatterin portaille niin elokuvasta voi ehkä nauttia.

Nuori Logan Lerman oli söpö ja sopiva valinta D'Artagnaniksi, vaikka intohimoa hänen ja kauniin kultakutrin, jonka nimeä en edes muista, välillä oli yhtä paljon kuin kasalla märkiä lehtiä. Orlando Bloom ja Milla Jovovich näyttivät upeilta, mutta muusta en sitten tiedä. Onneksi Bloomilla ei ollut yhtään enempää vuorosanoja, sillä hänen esiintymistään oli tuskallista seurata. Pahiksena nähty Christopher Waltz hoiti homman kotiin laadukkaaseen tapaansa.

Kaikesta toheltamisesta huolimatta elokuva oli hauska kokemus. Taistelukohtaukset eivät käyneet puuduttaviksi ja kaikki kolme muskettisoturia vaikuttivat symppiksiltä. Sanon "vaikuttivat", koska tarkemmin en tiedä. Niin vähän heitä näytettiin. Ärsyttäville sivuhahmoille oli varattu paljon enemmän vuorosanoja ja aikaa kameran edessä, mikä oli yksinkertaisesti väärin. Esimerkiksi typerän ja turhamaisen kuninkaan olisi voinut jättää kokonaan taka-alalle ja keskittyä sen sijaan itse musketööreihin. Törkeää näyttelijöiden haaskausta, sanoisin! Onneksi(!?) tämä epäkohta voidaan korjata tulevassa jatko-osassa. Veikkaisin että niitä tulee kaksi. 3D:nä tietenkin.

Jos tykkäät: Miekkailusta, ilmalaivoista, näyttävistä puvuista ja hatuista.

Florence + the Machine: Ceremonials

2011-10-25T13:06:00.000-07:00

Florence Welch on jumalainen. Hänen musiikkinsa on kaunista ja aivan toisesta maailmasta. Aamuhämärän utuisesta maailmasta, jossa henget vaeltavat vapaina hautausmailla ja puhtoiset neitsyet itkevät katkeria kyyneliä rakkauden perään. Yksinkertaisesti maagista. Parhaiten omaa mielikuvaani Florencen maailmasta vastaa uusin musiikkivideo, Shake It Out, jossa Florecen musiikin upea vaihtelu ahdistavan pimeästä herkän valoisaan on nähtävissä loistavasti.

Edellinen levy Lungs vaati aikansa ennen kuin tajusin mitä kultakimpaletta pitelin käsissäni. Jokainen kappale avautui vähitellen ja muodostui jossain vaiheessa lempikappaleekseni (tällä hetkellä suosikkini on My Boy Builds Coffins), eikä ole epäilystäkään etteikö sama tapahtuisi tätä levyä kuunnellessa. Ensimmäisinä korvaan tarttuivat tanssittava single Shake It Out ja mahtipontinen All This And Heaven Too. Myös tutulta Florencelta kuullostava No Light, No Light on tulevaisuudessa löydettävissä suosikkieni listalta. Entiseen verrattuna tyyli ei ole huomattavasti muuttunut, mutta eihän sitä kannata mennä korjaamaan, jos mitään korjattavaa ei ole.

Mahtava albumi. Kannattaa ehkä kuunnella.

"And the heart is hard to translate,
It has a language of its own,
It talks and tongues and quiet sighs and prayers and proclamations"

Taidemaailman huipulle

2011-10-23T12:06:00.000-07:00

TAIDEMAAILMAN HUIPULLE
Avalla sunnuntaisin klo. 21.00
Ohjelman kotisivu

Muodin huipulle -sarjan tekijöiden kädenjälki näkyy selvästi, mutta se ei ole mitenkään huono asia. Muodin huipulle on ehdottomasti tämän hetken reality tv:n kärkeä, joten en pistä ollenkaan pahakseni että samalla formaatilla kisaillaan muuallakin kuin muodin maailmassa. Aluksi idea taiteella kilpailemisesta kuulosti vähintäänkin sotkuiselta. Taide koetaan aina subjektiivisesti. Miten teoksia voidaan vertailla keskenään? Mutta hei, näinhän se menee Muodin huipulle -sarjassakin. Muoti on taidetta ja niin edespäin. Parasta sarjassa on kun pääsee seuraamaan eri tapoja, joilla taitelijat päätyvät lopputuloksiin. Erilaisia metodeja on paljon runsaammin kuin Muodin huipulla -sarjassa. Löytyy valokuvaajia, maalaajia ja kaikkea siltä väliltä. Omaksi suosikikseni nousi jo OCD Miles (yllä) jonka työskentely oli vähintäänkin kiinnostavaa seurattavaa. Myös värejä rohkeasti käyttävä Abdi ja printeillä kikkaileva Jaime jäivät mieleen. Positiivinen yllätys! Jään seuraamaan mielenkiinnolla. Yhdysvalloissa pyörii jo sarjan toinen tuotantokausi.

Jos tykkäät: Muodin huipulla -sarjasta, inspiraatioista, taiteilijoista.

Movie Monday #21 - From Finland

2011-10-17T04:17:00.000-07:00

Vanha tuttu virsi soi tässäkin blogissa: En tykkää suomalaisista elokuvista. Ne ovat masentavia, tummanpuhuvia, niissä on aina humalaisia ja alastomia ihmisiä eikä puheesta saa yleensä mitään selvää. Ne sijoittuvat tylsän arkipäiväiseen maailmaan, jossa ei ole niin mitään taianomaista. Paitsi...!

Rare Exports kiehtoi aina ensimmäisestä trailerista asti eikä itse elokuva ollut pettymys. Olin aivan fiiliksissä alusta loppuun. Suunnitelmissa on ängetä Rare Exports jokaiseen jouluun tästä eteenpäin. Jalmari Helanderin kunnianhimoinen projekti ansaitsee tulla osaksi jokavuotuista perinnettä Lumiukon ja Samu Sirkan joulutervehdyksen kanssa. Elokuvan tunnelma on hiukan karmiva eikä mustaa huumoria puutu. Lapsinäyttelijät, joita yleensä vihaan sydämeni pohjasta, tekevät hyvää työtä ja Onni Tommila on kerrassaan ihastuttava viattomana Pietarina. Kaiken kaikkiaan pelottava pukki oli mahtava idea. Tällaisia lisää kiitos.

DVD ja blu-ray ilmestyvät muuten 4. marraskuuta.

Täydelliset naiset palaa ruutuun

2011-10-14T10:33:00.000-07:00

TÄYDELLISET NAISET
Nelosella maanantaisin klo. 21.00
Ohjelman kotisivu

Maanantait eivät olisi täydellisiä ilman Täydellisiä naisia! Suoraan sanottuna vuonna 2004 alkaneen sarjan viimeisimmät kaudet ovat olleet aika syvältä, vaikka hyppäys ajassa eteenpäin toi mukanaan hiukan uutta tuntua kauan vanhoissa uomissaan pyörineeseen draamasarjaan. Vanhoista naamoista mm. Tom saisi jo lentää pellolle loputtomine keski-iän kriiseineen eikä kukaan ns. "vaihtuvista" naisista ole kunnolla vakiinnuttanut paikkaansa. Viimeisin lisäys eli hutsahtava Renee on vain laimea kopio Ruman Bettyn Wilhelminasta. Tosiasiassa en edes muista mihin edellinen kausi jäi, mutta olen iloinen että sarja palaa ruutuun. Täydelliset naiset vaan kuuluu maanantai-iltaan ja sillä sipuli.

Jos tykkäät: Älyttömistä juonenkäänteistä, kieroilusta kauniiden kulissien takana.

Sarah Waters: Vieras kartanossa

2011-10-13T10:11:00.000-07:00

VIERAS KARTANOSSA
(The Little Stranger)
Kirjailija: Sarah Waters
Ilmestymisvuosi: 2009
Suomentaja: Helene Butzow

Toisen maailmansodan jälkeinen Englanti. Rapistuva kartano. Vararikon partaalla sinnittelevä erakoitunut aristokraattinen perhe. Utelias maalaistohtori. Näistä palasista koostuu brittikirjailija Sarah Watersin tuhti jännitysromaani. Päähenkilön, nelikymppisen tohtori Faradayn, näkökulmasta kerrottu tarina alkaa lupaavasti, mutta laahaa jo ennen puoliväliä. Yliluonnollisia elementtejä ripotellaan mukaan kohtuullisesti tarinan edetessä, mutta päähenkilön ja kartanonherran tyttären suhteeseen puututaan aivan liian yksityiskohtaisesti. Tuskastuttavaa eipäs-juupas pariutumista on ainakin 200 sivua eikä keski-ikäinen ja tylsämielinen Faraday ole mikään romanttisen tarinan ihannehenkilö.

Juoni vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta kauhutarinaa etsivälle se jää rullaamaan liikaa paikallaan. Tapahtumat kehittyvät liian hitaasti ja vaikka merkkejä hurjemmasta tarinasta onkin ilmassa, kirjailija ei lähde viemään niitä eteenpäin. Vähäiset kauhuelementit kuitenkin toimivat. Itse olen ainakin sitä mieltä että pienet kummalliset asiat kuten tummat jäljet seinissä ovat paljon pelottavampia kuin mitkään tarkemmin kuvaillut hirviöt ikinä. Kartanoa kuvaillaan onnistuneesti ja lukija voi melkein tuntea ajan haalistamien tapettien rapistuvan ympärillään. Avoin loppu herättää muutamia mielenkiintoisia kysymyksiä, mutta kirjassa olisi ollut aineksia monimutkaisempaankin kauhukertomukseen, joten lukija jää auttamatta tyytymättömäksi.

Jos tykkäät: Laimea jännitys, kummitustalot, englantilaisen luokkayhteiskunnan jännitteet.

Avengers Assemble!!

2011-10-11T10:47:00.000-07:00

Supersankarisensaatio Avengers (Kostajat) saapuu valkokankaalle joskus tuhannen vuoden päästä (itse asiassa toukokuussa 2012) mutta ensimmäinen virallinen traileri on jo täällä. Mikäs siinä, minulla ei ole mitään sarjakuvaelokuvien hypetystä vastaan. Marvel aikoo ilmeisesti kääriä kokoon jokaikisen pennin jonka elokuvasta mahdollisesti voi lypsää. Aikeissa on varmasti päästä Avatarin tasoisiin katsojalukuihin, mikä ei ole tuulesta temmattu ajatus kun ajattelee että Yhdysvalloissa moni on kasvanut Kostajien seikkailuja lukien. Tämän elokuvan myötä voi myös väittää että nyt jos koskaan eletään sarjakuvaelokuvien kulta-aikaa! Mahtavaa.

Huolimatta siitä että elokuvassa tullaan näkemään uusi Hulk, joka ei välttämättä pääse entisen tasolle, ja jo pelkästään Hawkeyen läsnäolo masentaa (ollaan rehellisiä, Hawkeye on ehkä yhtä suosittu kuin... Aquaman?) mutta alan olla innostunut. Trailerin perusteella vaikuttaa siltä että koominen puoli nojaa vahvasti Iron Manin sutkautuksiin, mutta toivottavasti myös Loki pääsee todistamaan olevansa se ilkikurinen jumala. Kyynisempi Kapteeni Amerikka ei ole enää pelkkä pari sinisiä silmiä vaan tuo toivon mukaan vähän särmää johtajan rooliinsa. Myös Thor joutunee punnitsemaan rooliaan, sillä Kostajien vihollisena on hänen veljensä. Saa nähdä paljonko verisiteet painavat tässä kohtaamisessa. Elokuva vaatii toimiakseen voimakkaan superhyvisten vastapainon ja uskon että Tom Hiddlestonilla on karismaa tarpeeksi varastaakseen show'n Kostajien porukalta, sillä eihän se käy laatuun että ykköspahis jää Kostajien varjoon.

Pojat, älkää antako Iron Manin varastaa show'ta!

"Joss Whedon has spent his entire career bringing unparalleled emotional intelligence to bear on high-concept premises; if anyone can make “Avengers” into something other than a C.G.I. traffic jam, he can."
- Alex Pappademas, The New York Times

Odotan. Odotan kovasti.

Uusia kuvia Tarsemin Lumikista (2012)

2011-10-08T04:19:00.000-07:00

The Fall-elokuvan myötä suosioon nousseen ohjaajan, Tarsem Singh'n tulevasta elokuvasta Lumikista (IMDB) on julkistettu uusia kuvia. Elokuva tulee ulos vasta ensi keväänä ja Tarsemin Immortals (ensi-ilta 11.11.11) ehtii tulla elokuvateattereihin ennen sitä. Tarinaa on muokattu ainakin sen verran että Lumikki (Lily Collins) kääpiöineen lähtee taisteluun vallan anastanutta Kuningatarta (Julia Roberts) vastaan. Odotan paljon, sillä Lumikki kuuluu suosikkeiheni ja Tarsem on taas tunnettu mahtavan visuaalisista elokuvistaan. Juoni ei kuitenkaan vakuuta vielä tässä vaiheessa eikä uusista kuvista ollut pelkkää hyvää sanottavaa...

+ puvustus vaikuttaa näyttävältä
- mutta vähän kornilta
+ ihanat lavasteet
- kääpiöt näyttävät siltä kuin olisivat suoraan jostain Eddie Murphyn uusimmasta
- Julia Roberts ääähh
+ Lumikin Björk-henkinen tanssiaspuku/häämekko(?)
+ miekkaileva Lumikki
- training montage?...
+ koivumetsä
+ upea tanssiaiskohtaus

Päärooleihin on löydetty verrattain uutta verta Robertsia lukuunottamatta. Lily Collins ainakin näyttää viattomalta prinsessalta, mutta onko hänessä mitään muuta jää nähtäväksi. Myöskään Armie Hammer ei voisi enempää prinssiltä näyttää. Hänestä tullaan lähipäivinä kuulemaan varmasti lisää, sillä hän on mukana Eastwoodin J. Edgar -elokuvassa, jonka ensi-ilta on marraskuussa. Trailerin perusteella mieheltä löytyy draaman tajua. Toivottavasti sitä nähdään myös Lumikissa. Muista mukana olevista näyttelijöistä Sean Bean tuntuu jatkavan tutulla tiellään, sillä hänet nähdään elokuvassa Kuninkaana, joka epäilemättä kuolee ennen elokuvan loppua. Taas.

Lisää kuvia

YLE Teeman tulevaa ohjelmistoa

2011-10-07T11:26:00.000-07:00

Teemalta on näköjään tulossa kaikkea hienoa lähiaikoina, joten kannattaa pitää silmät auki ja käsi lähellä kaukosäädintä.

Teemalauantai: Agatha Christie
Lauantaina 8.10. klo. 21.00
Kaikkien aikojen dekkarikirjailijan henkilökuva nähdään televisiossa ensimmäistä kertaa 30 vuoteen. En juuri välitä dekkareista, mutta Agatha Christien kohdalla teen mielelläni poikkeuksen. Juonet ovat aina yllättäviä ja lähes kaikki filmatisoinnit ovat mestarillisesti toteutettuja. Kuka tahansa voi olla murhaaja kunnes toisin todistetaan ja henkilöiden synkät salaisuudet paljastuvat vasta tarinan lopussa. Motiivit ovat samaan aikaan inhimillisiä mutta niin julmia. Tulevaisuudessa pitäisi lukea joko Jared Cadon Agatha Christie katoaa tai John Curranin Agatha Christien salaiset muistikirjat. Molemmissa päästään kurkistamaan dekkarikuningattaren kulissien taakse.
PS. YLE esittää edelleen uusintoja Neiti Marple -elokuvista sunnuntaisin.

“The truth, however ugly in itself, is always curious and beautiful to seekers after it”
— Hercule Poirot, Agatha Christie's The Muder of Roger Ackroyd

Kapteeni Horatio Hornblower
Sunnuntaina 9.10. klo 18.00
C.S. Foresterin romaaneihin perustuva värikäs elokuva yrmeän miehekkään merikapteenin seikkailuista Napoleonin sotien aikaan. Merimiehiä ja univormuja aijaijai. Täytyy muistaa katsoa myös Ioan Gruffudin versio jahka saan sen joskus käsiini.

Louis Theroux'n dokumentit
Maanantaisin klo 21.55
Dokumentien ystäville on myös tiedossa nannaa. Brittiläisen toimittajan Theroux'n dokumentit sävähdyttävät. Jokaisessa osassa puututaan johonkin vääryteen tai epäkohtaan, jolta mieluiten sulkisi silmänsä. Mies on rohkeasti tutustunut niin pelottaviin vankiloihin, kauneuskirurgeihin kuin rikollisten naapurustoihin. Hän ei tuomitse tai valitse puolia vaan tarkkailee ja tekee kysymyksiä. Katsoja saa itse päättää, mitä mieltä on asiasta. Klippejä dokumenteista voi löytää BBC:n Youtube-kanavalta.

Elokuvan juhlaviikko
Joka päivä viikolla 30.10.-6.11.
Jos on jäänyt klassikkoja näkemättä niin Elokuvan juhlaviikko on hyvä paikka aloittaa. Klassikoja näkee Teemalta muulloinkin, mutta juhlaviikolla ihan joka päivä. Hävyttömän moni näistä on jäänyt näkemättä, joten on korkea aika sivistää itseään. Raikkaat uudet elokuvajulisteet juhlaviikkoa varten on suunnitellut Kirsi Kukkurainen ja ne voi ladata Teeman sivuilta.

Movie Monday #19 - Pelottaako?

2011-10-03T11:51:00.000-07:00

Movie Mondayn haaste tällä viikolla oli kertoa pelottavimmista kauhuelokuvista ja ajattelin ensin että tästä ei nyt tule yhtään mitään, sillä lähes kaikki kauhuelokuvat saavat allekirjoittaneelta lurahtamaan kuset housuun. Tästä syystä kauhuelokuvia ei tule katsottua kuin mielenhäiriöstä. Mieleen kuitenkin muistui yksi kauhuelokuva, jonka ajatteleminen yhä pelottaa.

Vannoin aikoinaan pyhästi etten ikinä mene katsomaan kauhuelokuvaa elokuvateatteriin, mutta säännöt on tehty rikottaviksi ja syksyllä 2008 löysin itseni elokuvateatterista katsomasta Antti-Jussi Annilan Saunaa. Ihan mahtavaa että Suomessa osataan tehdä näinkin karmivia kauhuelokuvia, mutta sillä hetkellä kadutti pirusti. Pidin käsiä silmillä, vuorotellen korvilla ja tuijotin edessä istuvan takaraivoa. Helvetin pelottava elokuva. Eikä vähiten sen takia että yksi suomalaisen kulttuurin turvapaikoista, ihana, lämmin ja kodikas sauna on muutettu painajaisten luolaksi. Kaikkein pelottavinta oli kuitenkin se miten tapahtumat sijoittuivat Suomen itärajalle, jossa asustelin siihen aikaan. Jos menin ulos illalla hämärän tultua, niin ympäristö näytti lähes samanlaiselta kuin elokuvassa. Elokuvan näkeminen oli siis VIRHELIIKE. Elokuvan lopun takia en nukkunut seuraavana yönä kuin kolme tuntia ja verestä värjäytyneen kosken näkeminen elokuvan trailerissa aiheuttaa edelleen puistatuksia.

PS. Donnie Darkon Frank on ihan sikapelottava.

Movie Monday #18 - Lainsuojaton

2011-09-26T12:52:00.000-07:00

Lainsuojattomia on niin monta ja usein ne rosvot on paljon mielenkiintoisempia kuin hyvikset. Älyttömän vaikea valinta siis! Tähän mennessä en ole huijannu vaan olen aina kuuliaisesti valinnut sen yhden vastauksen, mut nyt ei kyllä auta muu kuin valita kolme suosikkia. Huomenna varmaan muistan sen neljännen.

“Yeah, just ain't no peace with old Jesse around. You ought to pity my poor wife."
Jesse James elokuvasta The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford (2007) on lievästi häiriintynyt, mutta silti terävämpi kuin yksikään pahamaineisen jenginsä jäsenistä. Viimeistään tämä elokuva osoitti minulle kuinka taitava näyttelijä Brad Pitt on. Myönnän että kuuluin siihen joukkoon, joka joskus ajatteli Pittin olevan vain nätti naama, mutta tämä herran uran ehkä paras suoritus muutti mieltä ja äkkiä. Jesse on samaan aikaan poissaoleva, kieroutunut, uhkaava, hauska, mutta myös surullinen ja haikea. Loistava hahmo, loistava elokuva. (EDIT: Tulee muuten telkkarista lauantaina 1.10. MTV3 Klo: 22.40!!)

“What would I do without you? Go back to ripping off mob dealers? No, no, NO! No. You... you... complete me. "
Jokeri, tiedätte kyllä mistä. Sadistinen hullu, jonka kammottava päähänpinttymä Batmaniin on kiehtonut sarjakuvien ja elokuvien ystäviä monia vuosia. Jokeri kylvää tuhoa ja leikkii ihmisten elämillä vain saadakseen Batmanin huomion. Hän on ollut vastuussa nerokkaimmista juonista Batman-tarinoissa ja hulluudestaan huolimatta onnistuu pelottavan usein iskemään asian ytimeen. Mikä tekee hänestä niin pelottavan ja uhkaavan on se, että ei tiedetä mitä hän oikeastaan haluaa. Heath Ledgerin Jokeri toi tämän piirteen hyvin esille ja melkein onnistui ajamaan Christian Balen Batmanin nurkkaan.

“You see, in this world there's two kinds of people, my friend: Those with loaded guns and those who dig. You dig."
Hands down. Eihän tällaisessa kyselyssä olisi edes mitään järkeä jos vastaus ei olisi joku pyhästä kolminaisuudesta eli Hyvistä, pahoista ja rumista (1966). Oma valintani osuu Mieheen vailla nimeä, joka myös Blondiena tunnetaan. Clint Eastwoodin tunnetuin roolisuoritus, ehkä myös paras. Hänet nähdään Sergio Leonen Dollaritrilogian kaikissa osissa, hiljaisena ja tappavana. Kaikkien anti-sankarien esikuva. Katsoja ei koskaan saa tietää juuri mitään tästä mietteliäästä cowboysta, ei edes hänen nimeään, mikä tekeekin hänestä niin kiehtovan.

Muodin huipulle palaa ruutuun keskiviikkona

2011-09-26T10:03:00.000-07:00

MUODIN HUIPULLE
Sub tv:llä keskiviikkoisin klo. 20.00
Ohjelman kotisivu

Oma lempparini näistä tosi-tvn muotiohjelmista alkaa taas Subilla keskiviikkona. Kyse on siis Muodin huipulle -sarjan viidennen tuotantokauden jaksoista. Mukana on taas New York, 16 muotisuunnittelijaa, hurmaava Heidi Klum sekä tietysti ihana Tim Gunn. Mallikilpailuihin verrattuina kilpailijat ovat oikeita persoonallisuuksia ja tuomarit ovat nykypäivän muotimaailman vaikuttajia eivätkä niitä menneisyyden tähdenlentoja. Suunnittelijoiden taitojen kohenemista on mielenkiintoista seurata eikä vähiten sen takia että viikottaiset haasteet ovat mielikuvituksellisia ja oikeasti haastavia. Välillä tuntuu jopa uskomattomalta millaisia luomuksia kilpailijat kyhäävät niin lyhyessä ajassa. Muistan yhä ensimmäisen kauden flamboyantin Austin Scarlettin, jonka näyttävät ja viimeistellyt iltapuvut näyttivät vaatineen ainakin muutaman viikon työpanoksia. Ohjelman jälkeen mies työskenteli hääpukuja suunnittelevassa Amsalessa 5 vuotta. Hänen suunnittelemansa puvut ovat yhä paljon kysyttyjä. Keskiviikkon on vielä aikaa ja sen voi kuluttaa vaikkapa kuuntelemalla Tim Gunnin mielipiteitä sarjakuvasankarien puvuista.

Jos tykkäät: Muodista, muotimaailmasta, rakentavasta kritiikistä.

Dark Shadows (2012)

2011-09-25T11:49:00.000-07:00

Trion Burton-Depp-Bonham-Carter viimeisin tempaus kuulostaa tyypilliseltä Burtonilta. Vanhaan Dark Shadows -nimiseen kauhistuttavaan saippuasarjaan (1966–1971) perustuva elokuva kertoo kummallisesta Collinsien perheestä, johon kuuluu mm. satoja vuosia vanha vampyyri Barnabas Collins (Johnny Depp). Amerikoissa tv-sarjalla on faneja yhä nykypäivänä ja sen camp-henkisestä loistoa ovat ihailleet Burtonin ja Deppin lisäksi Madonna sekä Quentin Tarantino. Depp on kertonut ihailleensa Barnabasia jo lapsena ja halunneensa olla hän. Nyt näyttää siltä että toiveet ovat käymässä toteen, sillä elokuva tulee ulos näillä näkymin toukokuussa 2012 ja ensimmäiset kuvat ovat jo päätyneet levitykseen.

Deppin ja Helena Bonham-Carterin, joka näyttelee perheen psykiatria, lisäksi elokuvassa nähdään Burtonin kissanaisenakin esiintynyt Michelle Pfeiffer, Bond-tyttö Eva Green ja Kick-Ass -elokuvan Hit-Girl eli Chloë Moretz. Kovia nimiä, joilla uskoisin pääsevän vaikuttavaan lopputulokseen. Vahvoja Addams Family -viboja on aistittavissa ainakin mun mielestä, kun en tiedä juuri mitään alkuperäisestä sarjasta. Vinksahtaneita vampyyreitä, kostonhimoisia noitia ja kuolleita näkeviä pikkupoikia. Kuulostaa jotakuinkin aivan Burtonin jutulta. Harmittavan huonon Liisa Ihmemaassa -fiaskon jälkeen toivonkin että herra onnistuu tällä kertaa ja palaa juurilleen aidosti kummallisten tyyppien kuvaajana.

Lisää EW.comissa
IMDB

Kolme miestä ja tyttö (New Girl)

2011-09-21T11:35:00.000-07:00

NEW GIRL (2011-)
Pääosissa: Zooey Deschanel
Kanava: Fox
IMDB
Uuden sitcom-sarjan ensimmäinen osa keräsi paljon katsojia Amerikassa ja ilmeisesti päihitti peräti Gleen uuden kauden avausjakson katsojaluvuissa, joten pitihän se vilkaista. Kaikesta päätellen tv-sarja nojaa vahvasti Zooey Deschanelin viehätysvoimaan. Päärooli oli selvästi kirjoitettu Deschanel mielessä. Neito vetää aika samankaltaista roolia kuin ihanassa komediassa (500) Days of Summer (2009) enkä mitään huippusuoritusta näyttelemispuolelta odottanutkaan, mutta olihan se silti ihan miellyttävä yllätys että Deschanel oli oikeastaan aika hauska. Välillä yritettiin liikaa, mutta siinä nörttimäisessä vetovoimassa on vaan sitä jotain. Söpöhän se on, ei voi mitään. Niin ja haluun sen hiukset.

Juoni on sitcomien tapaan aika yksinkertainen: nörtti tyttö muuttaa asumaan kolmen miehen kanssa samaan kämppään ja sitten ihmetellään niitä hassunhauskoja eroja miesten ja naisten välillä. Onpas hassua. Kämppiksistä löytyy vasta dumpattu baarimikko, pelottavahko kovaääninen valmentaja ja epätoivoinen naistennaurattaja. Jess (Deschanel) tuntuu ystävystyvän miesten kanssa ehkä juuri omalaatuisuutensa takia. Ensimmäisessä jaksossa Jessin satunnainen lauleskelu vielä hymyilytti mutta siitä voi nopeasti tulla vanha vitsi. Toivon ihan sarjan kannalta että päähenkilöt pysyvät pelkästään ystävinä eikä lähdetä sille romanttiselle tielle, mutta näkeehän sen nyt sokeakin että kauheata suhdedraamaa tästä vielä väännetään. Ei nyt vielä alussa mut sitten joskus tulee varmaan niitä "tummasävyisempiä" jaksoja.

Kliseistä huolimatta eka jakso oli ihan mukavaa seurattavaa. Parasta oli ehdottomasti Douchebag Jar™, jota varmaan tullaan näkemään vielä tulevaisuudessa. Jos millään tapaa tykkää Zooey Deschanelista niin kannattaa katsoa.

Movie Monday #17 - Rakastaa, ei rakasta..

2011-09-20T10:40:00.000-07:00

Movie Mondayn kysymys tällä viikolla kuului: Kuka näyttelijä ärsytti ennen mutta jokin roolisuoritus muutti mielipidettä? Piti ihan miettiä ja vieläkin tuntuu että on olemassa joku naisnäyttelijä, josta en ennen pitänyt mutta nyt tykkään, syystä tai toisesta. Nimi tai naama ei kuitenkaan putkahtanut mieleen, joten vastataan nyt näin: Tom Cruise. Ennen en voinut sietää, mutta elokuvassa Interview with the Vampire (1994) pidin paljonkin. Ehkä syynä oli roolihahmo Lestat, häikäilemätön ja manipuloiva vampyyri, jolla oli karismaa vaikka muille jakaa. Cruise teki kelpo roolisuorituksen ja Lestat oli juuri sellainen kuin pitikin. Yllätyin siitä miten paljon tykkäsin. Itse elokuva oli välillä vähän niin ja näin, mutta Lestat oli elokuvan parhaita puolia.

Mutta ei mennä nyt liian pitkälle! En oikeastaan tykkää miehestä missään muussa elokuvassa... No, jos nyt ei lasketa Tropic Thunderia (2008). Jokin Tompassa vaan ärsyttää. Yliarvostettu ja liian... pökkelö. Toivoisin että mies tekisi enemmän heittäytymistä vaativia rooleja ja jättäisi ne iänikuiset sankarinhommat uusille tulokkaille.

“Evil is a point of view. God kills indiscriminately and so shall we. For no creatures under God are as we are, none so like him as ourselves.”

Kick-Ass (2010)

2011-09-07T08:07:00.000-07:00

Kick-Ass
Ohjaus: Matthew Vaughn
Ilmestymisvuosi: 2010
Pääosissa: Aaron Johnson, Nicolas Cage & Chloe Moretz
IMDB & traileri

Sarjakuvien innoittamana perusnörtti Dave Lizewski (Aaron Johnson) päättää ryhtyä supersankariksi. Taival ei kuitenkaan ole helppo kun ei omaa minkäänlaisia supervoimia tai erikoisvarusteita. Turpaanhan siinä tulee. Tämän Dave saa todistaa muutaman kerran. Ennen pitkää Daven supersankaripersoonan Kick-Assin innoittamana kaupunkiin ilmaantuu lisää naamioituja taistelijoita. Taitavat Big Daddy ja Hit-Girl, isä ja tytär, jahtaavat kaupungin huumepomoa oikein antaumuksella.

Supersankarileffat iskevät yleensä ja kovaa, mutta tämä elokuva jätti pahan maun suuhun. Pahikset teurastetaan ilman armoa eikä moraali paljon vaa'assa paina. Missä ovat Batmanin periaatteet, kysyn vaan? Kukaan hahmoista ei ole miellyttävä, sympaattinen tai edes kiinnostava. Päähenkilö on typerys, jonka elämä ei voisi vähemmän kiinnostaa. Kaiken järjen mukaan hänen pitäisi myös olla kuollut. Katsojana minua hämmensi oliko kyse nyt nuorten elokuvasta, toimintaelokuvasta vai komediasta? Väkivaltaa riittää, mutta elokuvassa ei nähdä hienoja tappelu-koreografioita vaan pelkkää räiskintää ja mieletöntä mättöä.

Elokuvan henkilöistä 11-vuotias Hit-Girl (Chloe Moretz) on aiheuttanut eniten keskustelua. Toisten mielestä on hienoa että pop-kulttuuriin saatiin taas yksi pahiksia niittaava naispuolinen hahmo kun taas kukkahattutätejä on paheksuttanut tytön tapa kiroilla. Itseäni kiroileminen ei haitannut vaan hahmossa häiritsi eräs toinen asia. Tyttöhän on aivopesty lapsisotilas! Miten se voi olla ihailtavaa? Ei kenenkään, ei tytön eikä pojan, pitäisi juoksennella tappamassa ihmisiä ajatellen että se on pelkkää peliä tai että se on hyväksyttävää koska isukki sanoo niin. Siis mitä helvettiä? Isän ja tytön tarina ei tullut niin selväksi katsojalle että hirveä kostoretki olisi ollut oikeutettu millään tavalla. Jos ymmärsin oikein niin Hit-Girlin äiti kuoli stressiin sillä välin kun Big Daddy (Nicolas Cage) lusi pari vuotta lavastetun huumerikoksen takia. Big Daddyn täytyi olla häiriintynyt ryhdyttyään kouluttamaan ainoasta tyttärestään tappajaa moisen takia. Olisi hoitanut kostonsa itse ja antanut tyttönsä elää normaalia elämää.

Tuli kyllä Batmania ikävä.

Jos tykkäät: Lapsisotilaista.

Prince of Persia (2010)

2011-09-06T10:37:00.000-07:00

Prince of Persia: The Sands of Time
Ohjaus: Mike Newell
Ilmestymisvuosi: 2010
Pääosissa: Jake Gyllenhaal, Gemma Arterton & Ben Kingsley
IMDB & traileri

Parkour-harrastajan märkä uni, toimintaleffa Prince of Persia, ei ollut niin suuri pettymys kuin odotin. Elokuva jonka juoneen liittyy edes jonkin sorttista prinsessan pelastamista ei yleensä yllätä positiivisella tavalla, mutta tämä teos oli sen verran silmäkarkki että sitä jaksoi katsoa - enkä nyt puhu pelkästään prinssi Dastania esittävästä Jake Gyllenhaalista, vaikka kyllä miekkonen oli selvästi rautaa pumpannut! Toimintakohtaukset ovat alan huippua, sillä katoilla juoksentelua ja rytmikästä mäiskintää olisi voinut katsella pidempäänkin. Disneyn ja Bruckheimerin kassavaroilla on tehty taas visuaalisesti hyvin miellyttävää jälkeä.

Näyttävimpiä kohtauksia on kiittäminen salaperäistä tikaria, jonka sisältämällä hiekalla ajan saa käännettyä taaksepäin (siis tästä esineestä sitten tapellaan=juoni). Tikarin voimat on herätetty eloon hyvin näyttävästi. Kimalteleva kultainen hiekka valtaa ruudun ja salpaa hengityksen. Myös mahtavia maisemia jaksaa katsella ja kuten sanottu ei niissä päänäyttelijöissäkään vikaa ole... Heikkous löytyy, yllätys, yllätys, käsikirjoituksesta. Tietokonepeleihin pohjautuvien elokuvien kanssa ei ole totuttu tuhlaamaan aikaa persoonallisten hahmojen kirjoittamiseen eikä tämä elokuva ole poikkeus. Juoni haparoi ja vitsit ovat kömpelöitä.

Jake Gyllenhaal tuo kaivattua herkkyyttä toimintasankarin silmäkulmaan ja onnistuu olemaan muutakin kuin pelkkä kasa muskelia ja pohjelihasta. Komediaosuudet eivät valitettavasti suju yhtä mallikkaasti, mutta siitä voi pitkälti syyttää kliseistä käsikirjoitusta. Prinsessa Taminaa esittävä brittiläinen kaunotar Gemma Arterton hukkuu meikkinsä alle eikä vakuuta. Pahikset ovat pahiksia ja vitsikkäät sivuhahmot vitsikkäitä sivuhahmoja. Se siitä. Muumion ja Pirates of the Caribbean -leffojen kaavalla mennään mutta hommasta puuttuu se jokin.

Jos tykkäät: Parkourista, Jakesta, hiekasta.

Arrietty (2010)

2011-08-31T14:18:00.000-07:00

ARRIETTY
Ohjaus: Hiromasa Yonebayashi
Ilmestymisvuosi: 2010
IMDB & traileri

Arrietty on hyvin hyvin pieni tyttö, joka asuu perheensä kanssa vanhan naisen talon alla. Perheineen hän kuuluu lainaajiin, pieniin olentoihin, jotka elävät elämänsä piilossa isoilta ihmisiltä. Kaikki kuitenkin muuttuu kun poika nimeltä Shō muuttaa isoäitinsä luo ja sattumalta näkee Arriettyn. Nuoret haluaisivat ystävystyä mutta ystävyyden tiellä on muutakin kuin suuri kokoero.

Vaikka Arrietty ei ole itsensä Miyazakin ohjaama, oli sillä Studio Ghiblin elokuvana kuitenkin kovat odotukset. Visuaalisesti se ei petä. Elokuva on häkellyttävän kaunis jopa Ghibli-mittapuulla. Yksityiskohtien runsaus on silmiähivelevää ja värimaailma ihanan raikas. Hahmojen animointi on vaan harmittavasti jäänyt puolitiehen. Ghibli-elokuvien päähenkilöiden ulkoasut ovat usein olleet pelkistettyjä, mutta eivät samalla tavalla yksinkertaisia kuin Arriettyssä (jos siis unohdetaan kamala Maameren tarinat). Arriettyn isä on oikeastaan pelkkä puupökkelö ja muutkin hahmot näyttävät taustaan kuuluvilta sivuhahmoilta. Niistä puuttuu se persoonallisuus, jota yksinkertaisimmissakin Ghibli-hahmoissa (kuten vaikka nokipalloissa) on tähän asti ollut nähtävissä.

Tarina on erikoinen, mutta hahmot eivät jaksa kiinnostaa kauaa. Arrietty on sympaattinen ja ihan okei, mutta "ihan okei" ei ole tarpeeksi päähenkilöltä. Arriettyn vanhemmat jäävät etäisiksi ja mummon apuri Haru on suorastaan rasittava. Elokuvan vauhdikkaimmassa kohtauksessa tylsä Shō tuntuu heräävän henkiin edes jollain tapaa, mutta muulloin poika on vain sängyssä makaava eloton möhkäle. Silmiin ei ole saatu tarpeeksi eloa. Oma suosikkihahmoni oli erakkomainen lainaaja Splitter, jossa on vähän sitä jotain. Valitettavasti hän esiintyy tarinassa vain hyvin vähän aikaa.

Elokuvan äänimaailmaan on saatu jännitystä, kun aivan arkipäiväisiä ääniä kuunnellaan ruohonjuuritasolta. Jo pelkkä kellon tikitys kuulostaa tällöin hyvin vaikuttavalta. Loppubiisiä Arrietty’s song -kappaletta lukuunottamatta elokuvassa käytetyt laulut olivat liian siirappisia eivätkä istuneet tunnelmaan.

Kaunis mutta simppeli lastenelokuva, joka ei aivan yllä Studio Ghiblin parhaimpiin. Aivan elokuvan loppupuolelle tungettu ympäristöystävällinen opetus tuntuu päälleliimatulta ja kaukaa haetulta.

Jos tykkäät: Näteistä elokuvista, nukkekodeista, sadepäivistä.

Downton Abbey & Glee Season 2

2011-08-29T09:59:00.000-07:00

Downton Abbey
Ti TV1 Klo: 21.00
Tällaisina hetkinä sitä rakastaa Yleä sydämensä pohjasta! Unelmissa oli ryhtyä katsomaan Downton Abbeytä ja kuinkas ollakaan Hercule Poirotin jälkeen ruutuun pamahtaa kyseisen sarjan mainos! Halleluja ja kiitos tästä taas. Tavallaan jo odotin sarjaa Suomeen, mutta kyllä tämä tuli taas puun takaa.

Kyseessä on varsin perinteinen englantilainen pukudraama: joku perii jotain, upeita pukuja, salaisuuksia, ihmissuhdesotkuja, mahtava kartano, perhedraamoja ja ennen kaikkea laadukasta näyttelijätyötä. Mukana ainakin Michelle Dockery ja Maggie Smith. Kuvauspaikkana käytettiin Highcleren linnaa Hampshiressä. Olisi jännittävää vierailla jossain vanhassa englantilaisessa linnassa, sillä tuntuu kuin niitä kaikkia olisi jossain vaiheessa käytetty jossain pukudraamassa. Tämäkin rakennus on esiintynyt Jeeves and Wooster -sarjassa ja The Four Feathers -elokuvassa.

Glee
Ma Sub Klo: 20.00
Amerikkalainen teinisarja Glee jatkuu uuden tuotankauden jaksoilla Subilla. Tällä tuotantokaudella remmiin liityy uusia laulavia lahjakkuuksia, jotka tuovat mukavaa vaihtelua vanhaan näyttelijäkaartiin. Pääosissa ovat kuitenkin tuttuun tapaan ärsyttävät Rachel ja Finn. Uusia naamoja ei kuitenkaan pitkään katsella, sillä tuoreiden huhujen mukaan esimerkiksi Sam (Chord Overstreet) ei ole enää vakituinen hahmo valmisteilla olevalla kaudella, mikä on kyllä harmi. Melkein hävettää myöntää, mutta Samin versio Bieberistä iski törkeän kovaa. Onneksi jatkossa mukana on yhä Sue Sylvester, joka on kenties hauskin naishahmo ikinä.

Näyttelijätyö ei ehkä ole sitä hohdokkainta ja sarjan "yllättävät" käänteet ("Voi ei, opettaja Schuester aikoo taas hylätä Glee-klubin! Voi ei, rehtori aikoo lopettaa Glee-klubin!") ovat harvoin älykkäitä tai kauaskantoisia, mutta sarjan parhaat puolet ovat toisaalla. Sarja ei ota itseään liian vakavasti ja itseironiaa löytyy sopivasti. Musikaalikohtaukset ovat viihdyttäviä sekä sovitukset tarttuvia. Tällä tuotantokaudella kuullaan mm. yllättävän tanssittava versio Rebecca Blackin Friday-renkutuksesta. Aika lässyä, mutta omat suosikkikappaleeni tältä kaudelta löytyvät jaksosta Furt (2x08). Myös menevistä kappaleista koostuva jakso The Rocky Horror Glee Show (2x05) näkyy tulevan telkkarista juuri sopivasti Halloweenin aikoihin. Eikä ne Blainen ja the Warblersien kappaleetkaan huonoja ole.

The silence will fall

2011-08-14T06:26:00.000-07:00

"I wear a stetson now. Stetsons are cool."
"Hello sweetie."

Nyt on Doctor Whon viides kausi katseltu ja kuudetta aloiteltu. Viattomista alkuasetelmista huolimatta sarjassa on käsitelty vakavia aiheita ja juonikuviot eivät ole missään tapauksessa yksinkertaisemmasta päästä. Mistään lapsellisesta scifi-sarjasta ei siis ole kyse, joten epäilijät suut kiinni. Ajassa poikkoilu takaa ettei yllättäviä juonenkäänteitä puutu. Parhaimmissa ja pahimmissa tapauksissa ollaan oikeastaan jo Lost-tunnelmissa. Ihan ensimmäisessä jaksossa vaikuttaneet tietokonetehosteet ovat pysyneet yhtä mallikkaina läpi koko kauden. Upeita maisemia riittää eikä aina osaa edes sanoa, mikä on oikea ja mikä tietokoneella luotua.

Matt Smithin Tohtori säheltää ja poikkoilee paikasta toiseen. En osaa verratta häntä aikaisempiin tohtoreihin, mutta ainakin allekirjoittanut on myyty. Tohtori on yhtä aikaa arvoituksellinen, typerä, hauska, vakava ja nerokas. Miten? En tiedä, mutta 28-vuotias Smith on palkittu mahtavasta roolisuorituksestaan BAFTA Award -ehdokkuudella. Aivan ansaitusti.

"The Doctor is a very special part, and it takes a very special actor to play him. You need to be old and young at the same time, a boffin and an action hero, a cheeky schoolboy and the wise old man of the universe."
- käsikirjoittaja Steven Moffat

Jokainen uusi jakso tuntuu olevan entistä tummasävyisempi ja vaikeaselkoisempi. Välillä hassutellaan Roryn tai Tohtorin hölmöilyllä, mutta yllättävän pelottavat kohtaukset saapuvat aina kulman takaa. Väkivaltaa ei näytetä, mutta kauhuelokuvan aineksia löytyy. Hahmojen puolesta pelkää oikeasti, sillä mitä tahansa voi tapahtua.

Tykkään, tykkään, tykkään ihan valtavasti. Tällä menolla ehdin katsoa kaikki kuudennen kauden tähän mennessä ilmestyneet osat ennen kuin uusia ilmestyy nyt elokuun lopulla. Tekee mieli jo nyt katsoa uudestaan viidennen kauden ensimmäisiä jaksoja. Ehkä katsonkin! Lempparijaksoni tähän mennessä nähdyistä jaksoista on jouluspesiaali Christmas Carol, joka sekoittelee vanhaa Dickens-klassikkoa ja Jawsia ennennäkemättömällä tavalla.

"Sorry, Christmas Eve on a rooftop, saw a chimney, my whole brain just went, 'What the hell?' Don't worry; fat fellow will be doing the rounds later, I'm just scoping out the general chimney-ness."

Sarjan taika piilee siinä että jokaisessa jaksossa on jotain uutta. Hahmot ovat sympaattisia ja juoni arvaamaton. Vaikka Tohtorilla on ikää jo yli 900 vuotta ja hän on nähnyt kaiken Rooman romahduksesta Van Goghin makuuhuoneeseen, hän löytää aina uutta ihmeteltävää ja riemastumisen aihetta. Universumi on upea paikka ja ihmeet eivät lopu koskaan. Tarvitsee vain katsoa oikeasta paikasta.

Hei, Yle, eiköhän ole jo korkea aika että tämä sarja saadaan Suomeen?

1 näyttelijä - 3 elokuvaa: Matthew Goode

2011-08-13T11:12:00.000-07:00

Lempielokuvien ja lempparinäyttelijöiedn luetteleminen olisi tylsää, joten kehittelin tavan käydä läpi molempia vähän eri tavalla. Nostan vuorollaan esiin kolme suosikkielokuvaani yhden lempinäyttelijäni CV:stä. Ainakin viime aikoina on tullut valittua elokuvia näyttelijöiden perusteella, joten tämä voi olla ihan toimiva ratkaisu.

MATTHEW GOODE (imdb)
Yksi tämän päivän johtavista brittiläisistä miesnäyttelijöistä saa kunnian aloittaa! Matthew Goode on loistava luonnenäyttelijä, jolta sujuvat niin vakavat kuin humoristisemmatkin roolit. Herra syntyi Exeterissä, Devonissa, Englannissa 3. maaliskuuta vuonna 1978, ikä tällä hetkellä 33 vuotta. Hauska tyyppi ainakin haastattelujen perusteella.

"When it comes to acting, it is very limiting to be English. It was 'Bring on the posh!' All the parts I was being offered involved my accent or someone with money and title."

Ensimmäinen elokuva, jossa näin kyseisen näyttelijän, oli Watchmen (2009), jossa hän näyttelee maailman älykkäintä miestä ja entistä supersankaria, Adrian Veidtiä. Kylmän sodan aikaan supersankareita ei enää kaivata, mutta vanha porukka joutuu vetämään taas viitat yllensä kun joku ryhtyy listimään entisiä lainvalvojia. Zack Snyderin ohjaama mahtava sarjakuvaelokuva on täynnä vaikuttavan näköistä toimintaa ja yllättäviä juonenkäänteitä. Goode tekee oikein hienon roolin laskelmoivana Veidtinä, joka ihailee Aleksanteri Suurta yli kaiken. Kylmä ulkokuori saa hahmon vaikuttamaan etäiseltä, mutta kaikki ei ole siltä näyttää ja Goode onnistuu erinomaisesti tuomaan esille hahmon monet puolet. Parasta elokuvassa oli, että supersankarit esitetään oikeina henkilöinä, joilla kaikilla on omat vikansa eikä kukaan loppujen lopuksi ole se täydellinen sankari maskin takana. Edelleenkin suosikkini elokuvista, joissa Goode esiintyy. Ja on muuten upea soundtrack! Bob Dylania, Nat King Colea, Jimi Hendrixiä ja vielä Ride of the Valkyrias. Aijaijai.

Laadukas brittileffa, Cemetery Junction (2010), sijoittuu 70-luvulle pieneen englantilaiseen tuppukylään, jossa kolme kaverusta ovat viettäneet koko elämänsä. Aikuistumisen paineet saavat nuoret miehet miettimään, mitä he oikeasti haluavat elämältä ja mitä muualla maailmassa tapahtuu samaan aikaan, kun he ovat jumissa kotikylässään. Ehdottomasti ajatuksia herättävä leffa. Goodella on pieni rooli ketjupolttavana vakuutusmyyjänä, Mike Ramsayna, joka on kihloissa elokuvan päähenkilön ihastuksen kanssa. Moraaliltaan arveluttava Ramsay ei ole mikään suosikkihahmoni, mutta ihan hupaisa kaveri.

Tyypilliseltä romanttiselta komedialta vaikuttava Leap Year (2010) on positiivinen yllätys. Juoni on peruskamaa ja ennalta arvattava, mutta päähenkilöt ovat yllättävän sympaattisia ja Gooden ja aina ihanan Amy Adamsin kemiat pelaavat kiitettävästi. Adamsin esittämä Anna Brady lähtee poikaystävänsä perässä Irlantiin, tavoitteenaan kosia tätä karkauspäivänä vanhan perinteen mukaan. Kappas vaan matkaan tulee kuitenkin mutkia ja neito löytää itsensä epämiellyttävän Declan O'Callaghanin (Goode) seurasta. O'Callaghan on ärsyttävä ja ah niin raivostuttava, joten miksi Anna huomaa viihtyvänsä tyypin seurassa? Gooden mahtava irkkuaksentti ja paskainen nauru tekevät O'Callaghanista rakastettavan lurjuksen. Loistava valinta kun etsii jotain kevyempää katsottavaa.

Muista Gooden elokuvista suosittelisin klassikkokirjaan perustuvaa Brideshead Revisitediä (2008), tv-elokuva My Family and Other Animalsia (2005) ja surullista A Single Maniä (2009). Seuraavan kerran Gooden voi bongata valkokankaalla elokuvasta nimeltään Burning Man, jossa Goode esittää englantilaista kokkia, joka yrittää saada elämänsä kuntoon Bondi Beachilla.

Taistelu saaren herruudesta alkaa

2011-08-12T13:16:00.000-07:00

Taas se aika syksystä kun Euroopan jalkapalloliigat lähtevät rullaaamaan, suurimassa valokeilassa tavalliseen tapaan Brittein saarten sarja Premier League, suomalaisittain Valioliiga. Vaikka en viime kaudella kiinnittänyt huomiota Valioliigan tapahtumiin aivan niin kiinteästi kuin aiemmin, niin kyllä kauden alkaminen tuntuu perinteiseltä merkiltä syksyn saapumisesta. Tälle kaudelle mennään kuitenkin sekavissa merkeissä: suurin osa suosikkipelaajistani on vaihtanut/vaihtamassa seuraa enkä enää osaa sanoa mitä joukkuetta kannattaisin. Toivottavasti joku porukka osuu silmään ja alkaa miellyttää, sillä sarjan seuraaminen käy äkkiä tylsäksi, jos omaa suosikkia ei löydy.

MTV3 esittää kauden avausottelun Liverpool - Sunderland lauantaina klo: 16.45. Tästä taisteluparista tulee aina mieleen eräs mielenkiintoinen maali pari vuotta sitten, jolloin pallo löysi tiensä Liverpoolin maalivahdin Pepe Reinan selän taakse toisen pallon avustuksella. Joku katsojista oli heittänyt rantapallon kentälle, mikä sitten harhautti maalivahdin ja oikea pallo liukui sisään. Kaikesta häslingistä huolimatta outo maali hyväksyttiin ja katkerat Liverpool-fanit menivät niinkin pitkälle että lähettelivät rantapallon heittäneelle pikkupojalle tappouhkauksia. Jalkapallosta ei puutu intohimoa tai yllätyksiä, vaikka ne hyvät tavat näköjään aina välillä unohtuvat.

Espanjan La Liga -sarjan pitäisi alkaa 20. päivä tätä kuuta, mutta pelaajien lakon takia ei tästä ole vielä varmuutta.

Movie Monday #11 - Ärsyttävin elokuvahahmo

2011-08-08T12:50:00.000-07:00

Viikon haaste oli tällä kertaa älyn helppo! Olin nimittäin miettinyt tätä jo etukäteen.

Turhimman, tylsimmän, epäkiinnostavimman, ärsyttävimmän, masentavimman ja pöljimmän elokuvahahmon pysti menee ehdottomasti Pirates of the Caribbean -elokuvasarjan "Bootstrap" Bill Turnerille. Kävelevä kasa merilevää, jota kohtaan pitäisi tarinan mukaan herua myötätuntoa. Huonompi juttu vaan että homehtuneen ukkelin takia kolmas osa päättyy suhteellisen epämääräisesti ja mukaan vedetään kaikkea muuta hölmöä turskaa. KETÄ KIINNOSTAA. Ei yhtikäs ketään. Niin ja kenen sokean mukaan Will ja Bill Turner muka näyttävät toisiltaan?

Kyseinen limanuljaska vetää muuten joutuisan merirosvoelokuvan kölin alle. Parituntinen elokuva tuntuu venyvän vähintään neljään tuntiin joka kerta kun pylly-Turner ilmestyy ruudulle. Aina kun tulee katsottua elokuvasarjan toista tai kolmatta osaa niin kaukosäädin suorastaan lentää käteen miehen kohtausten aikana ja seuraavaan kohtaukseen skipataan noin valonnopeudella. Voin suositella toimenpidettä erittäin lämpimästi. Parantaa elokuvakokemusta huomattavasti.

Jane Eyre (2011)

2011-08-05T07:18:00.000-07:00

JANE EYRE
Ohjaus: Cary Fukunaga
Ilmestymisvuosi: 2011
Pääosissa: Mia Wasikowska, Michael Fassbender & Judi Dench
IMDB & traileri

Heti alkuun täytyy myöntää ettei Charlotte Brontën kirja, Kotiopettajattaren romaani (1847), johon elokuva perustuu, kuulu suosikkiklassikoihini, vaikka potentiaalia löytyy. Ongelmani nimenomaisen kirjan kanssa on aina ollut sidoksissa päähenkilöön, Jane Eyreen. Nainen on hahmona liian mauton, tylsä ja epämääräinen saadakseni minut kiinnostumaan tarinasta. Hän ei ole mikään neito hädässä, mikä on tietysti hienoa, mutta hänen tapansa loistaa kaiken yläpuolella täydellisenä kristittynä ja viattomana hahmona otti päähän. Eikä edes Michael Fassbender pysty poistamaan sitä tosiasiaa, että herra Rochester on mulkku.

Juonen lähtöasetelmat ovat melko samankaltaiset kuin Dickensin maailmassa konsanaan. Nuori orpotyttö kohtaa kurjuutta ilkeän tätinsä hoivissa, joutuu kamalaan sisäoppilaitokseen, kohtaa lisää ilkeitä ihmisiä, ainoa mukava henkilö hänen elämässään riistetään häneltä jne. Selvittyään sisäoppilaitoksen kauhuista Jane ryhtyy salaperäisen herra Rochesterin kasvatin, Adelen, kotiopettajattareksi. Koko Thornfieldin huusholli on verhottu salaisuuksiin; yöllä seinien takaa kuuluu outoja ääniä, vaarallinen tulipalo uhkaa syttyä tyhjästä ja suurin kysymysmerkki on herra Rochester itse. Synkkä ja ailahtelevainen mies kuitenkin kiinnittää Janen huomion.

Elokuva toteuttaa kirjan kuviot ja henkilökuvat varsin tunnollisesti. Mia Wasikowska on täydellinen Jane Eyre: huomaamaton, harmaa, ei ärsytä eikä ihastuta. Siinä elokuvan ongelma, jos minulta kysytään. Fassbenderin Rochester vastaa hyvin kuvittelemaani Rochesteria, vaikka mies vetää turhan samankaltaisen vihaisen kärsijän roolin kuin X-Men -elokuvassa. Kemiat Wasikowskan kanssa eivät vaan kohtaa. Pari ei ollut uskottava kirjassa, vielä vähemmän uskottavampi valkokankaalla. Ihan söpöjähän ne on, mutta ei tässä mitään tulista rakkautta ole aistittavissa. Jos vain ilmassa olisi ollut vähänkin tuota mitä W Magazinen kuvauksissa (kuva alla)...

Tykkäsin elokuvassa eniten pienistä kauhuelementeistä, joita on ripoteltu juuri sopivasti. Tunnelma on riittävän riipivä olematta varsinaisesti pelottava. Janen lapsuuden kokemukset on ahdettu muutamaan kohtaukseen, mutta ne muutamat kohtaukset ovat tarpeeksi voimakkaita muodostamaan samanlaisen kuvan tytön lapsuudesta kuin kirjassa, jossa vastaava vei monen monta sivua. Siinä missä Thornfield Hall on aavemainen, näyttäytyvät myös nummet karuina ja vaarallisina. Kauniiden elokuvien ystäville riittää vaikuttavia maisemia ja huolellisesti koottuja pukuja. Musiikki on tunnelmaan sopivaa, muttei mieleenpainuvaa.

Nätti ja kelpo pukudraama, joka epäilemättä ihastuttaa kirjan ystäviä. Minulta vain kaksi tähteä tönkön päähenkilön takia, mutta jos satut tykkäämään kirjasta paljonkin, niin elokuva voi hyvinkin olla neljän tähden veroinen.

Jos tykkäät: Charlotte Brontën kirjasta Kotiopettajattaren romaani.

Movie Monday #10 - Who would you be?

2011-08-03T07:54:00.000-07:00

Movie Mondayn tämänviikkoinen kysymys kuului: Missä elokuvassa sinä haluaisit elää ja miksi?

Kysymys oli paljon vaikeampi kuin alkuun uskoisi! Jännittäviä maailmoja elokuvista löytyy pilvin pimein, mutta kun tarkemmin harkitaan niin moni niistä on aivan liian pelottava ja outo tällaiselle villahousulle. Esimerkiksi Gotham City on aina kiehtonut, mutta haluaisinko elää siellä? Enpä usko. Siksipä valitsin Tim Burtonin Charlie and the Chocolate Factory (2005) -elokuvan värikkään maailman.

Liian eksentrisenä olo voisi olla hankalaa, joten taviksen rooli käy kyllä. Haluaisin olla Charlie Bucket ja löytää kultaisen pääsylipun maailman mahtavimpaan suklaatehtaaseen. Sopivan suuren seikkailun jälkeen ryhtyisin opiskelemaan karkkien kehittelyä nerokkaan suklaavalmistajan johdolla ja asuisin sokeriniityillä perheeni kanssa. Ikinä ei olisi tylsää eikä makeisista puutetta.

Jos en pääsisi suklaatehtaaseen niin varteenotettavia vaihtoehtoja olisivat Hobittila Keski-Maassa ja Star Warsien Endor-kuu.

Tulevia tv-elokuvia

2011-07-30T05:17:00.000-07:00

The Grudge (2004)
LA Nelonen Klo: 21.00
Sarah Michelle Gerrarin esittämä nainen muuttaa Japaniin ja asettuu asumaan taloon, jossa kaikki ei ole ihan kohdillaan... En ole mikään suuri kauhun ystävä (=en pysty katsomaan kusematta housuun) joten elokuva on tähän asti jäänyt katsomatta, mutta jos sitä nyt yrittäisi... Heti perään tulee Kauna 2, joka tuskin on yhtä hyvä.

Charlotte Gray (2001)
LA MTV3 Klo: 22.40
Skottilainen nainen lähtee pelastamaan poikaystäväänsä toisen maailmansodan kynsistä. Pääosassa Cate Blanchett, joka tekee elokuvasta jo näkemisen arvoisen. Lisäksi olen viime aikoina ollut kiinnostunut toisen maailmansodan aikoihin sijoittuvista elokuvista. Ah pukudraamaa.

Like Minds (2006)
LA TV2 Klo: 22.40
Psykologi yrittää selvittää, murhasiko alaikäinen poika koulutoverinsa. Sisäoppilaitos, raaka murha, brittiläistä draamaa... vaikuttaa hyvältä. Mukana Eddie Redmayne!

Oliver Twist (2005)
SU TV2 Klo: 12.40
Britti-linjalla jatketaan. Charles Dickensin klassikko ei kolahtanut kirjana, mutta saa nähdä miten elokuva toimii. Pienellä orpopojalla on kurjaa ja kaikki on inhaa. Muistaakseni tästä nähtiin vähän aikaa sitten myös tv-sarja? Filmauksia on tuttuun tapaan lukuisia, tästä versiosta vastaa Roman Polanski.

Hercule Poirot: Kohtalokas viikonloppu (2004)
SU TV1 Klo: 18.55
Televisioelokuvien kerma, Hercule Poirot-elokuvat, nähdään uusintoina ykkösellä sunnuntaina ja vaikka ne olisi pariin kertaan katsonut, niin kyllä ne kelpaa vielä muutaman kerran nähdä. Puvustus, tunnelma ja näyttelijät ovat huippuluokkaa. Tällä kertaa Poirot tutustuu kummaliseen perheeseen.

Layer Cake (2004)
TI TV Viisi Klo: 21.00
Elokuva kertoo kokaiinin välittäjästä, joka sotkeutuu suurten rikollisten välienselvittelyyn. Pääosassa Daniel Craig. Mukana myös tulevassa Batmanissa nähtävä Tom Hardy. Menevää brittiläistä trilleriä, joka jollain tapaa muistuttaa Guy Ritchien vastaavia. Näin aikoinaan televisiosta vain elokuvan lopun ja jäi harmittamaan kun missasin alun. Tällä kertaa suunnitelmissa katsoa koko elokuva.

Black Dahlia (2006)
TI TV2 Klo: 22.05
Draama poliiseista, jotka tutkivat näyttelijättären murhaa. En muista mistä elokuva on jäänyt mieleen, mutta jotenkin on sellainen tunne että se pitäisi katsoa?

Vanilla Sky (2001)
PE Nelonen Klo: 21.00
Sarjassamme "En ole nähnyt vaikka olisi pitänyt". Nyt korjataan tämäkin vääryys. Jos iskee niin sitten pitää katsastaa myös alkuperäinen espanjalainen versio. Tähän mennessä Tom Cruise on vakuuttanut vain Lestatin roolissa, mutta annetaan miehelle nyt vielä yksi mahdollisuus.

Avengers (2012)

2011-07-26T10:40:00.000-07:00

Ensi keväänä valkokankaille pamahtaa ihka ensimmäinen Avengers-elokuva. Alun perin Kostajat oli Marvel-kustantamon tekosyy läjäyttää kaikki suuret sankarinsa samaan sarjakuvaan. Ryhmä muodostettiin kilpailemaan toisen suuren kustantamon, DC:n, vastaavan sankarirypäkkeen kanssa. Tämä on nimeltään Justice League, johon kuuluu muutamia pikkuheppuja kuten Batman ja Superman. Saa nähdä innostuvatko DC:n tyypit valmistelemaan Justice League-elokuvan, jos Avengers menestyy. Uuden Superman-elokuvan pitäisi ainakin ilmestyä myös vuonna 2012, näillä näkymin Zack Snyderin ohjaamana. Itse ainakin odotan innolla. Samana vuonna teattereihin saapuu niin ikään Nolanin viimeinen Batman. Sarjakuvaelokuvien juhlaa siis tiedossa! Tuskin maltan odottaa.

Kaikista näistä Avengersia odotan vähiten, mutta jaan tässä vähän aavistuksiani siitä, sillä yksi Kostajien merkittävimmistä hahmoista, Kapteeni Amerikka, rantautuu oman elokuvansa kanssa kohtaa myös tänne Suomeen. Siitä lisää myöhemmin. Myös Thor-elokuva rytisi elokuvateattereissa muutama kuukausi sitten, mutta sitä en ole vielä nähnyt. Pitäisi korjata asia, sillä yllättäen olen kuullut elokuvasta hyviä asioita. Avengers ei sikäli innosta, koska DC on aina ollut lähempänä sydäntä. Eikä Kostajien joukossa myöskään nähdä Hämähäkkimiestä tai Wolverinea, varmaan tekijänoikeussyistä. Ainoat Avengers-seikkailut, jotka olen lukenut, ovat liittyneet juuri edellä mainittuihin hahmoihin. Ei siis kunnollista Spideria tässäkään elokuvassa. Ärsyttää myös ettei elokuvaan ole mahtunut muita naispuolisia sankareita kuin Black Widow.

Eniten elokuvalta odotan RDJ:n Iron-Manin reaktioita muihin supersankareihin. Tony Stark on muutenkin niin mielenkiintoinen hahmo ja jos mukaan lisätään vielä RDJ:n kestoflirtti niin elokuvasta voi tulla hyvin viihdyttävä. Jää nähtäväksi miten isojen egojen mahduttaminen samaan filmiin tulee onnistumaan. Sarjakuvien osalta se ei ole mielestäni oikein onnistunut. Yksi syy miksi en ole saanut otetta Avengers-sarjakuvista, on se että päähenkilöitä tuntuu olevan yksinkertaisesti liikaa ja kaikilla tuntuu olevan voimia tarpeeksi maapallon räjäyttämiseen nenää näpäyttämällä. Vähempikin riittäisi. Supersankariähky saattaa olla lähellä ensi vuonna tähän aikaan.

On kuitenkin hienoa että tällaista massiivista projektia on uskallettu lähteä tekemään. Vaatii paljon työtä (ja mannaa) saada monta suurta näyttelijää yhteen filmiin. Tuskin käsikirjoituskaan on syntynyt yhdessä yössä (ainakaan toivottavasti ei): Kaikille sankareille pitää järjestää oma hetkensä loistaa... toisaalta hyvä juttu, mutta toisaalta elokuva saattaa kaatua liialliseen pullisteluun.

X-Men: First Class

2011-07-25T12:53:00.000-07:00

X-MEN: FIRST CLASS
Ohjaus: Matthew Vaughn
Ilmestymisvuosi: 2011
Pääosissa: James McAvoy, Michael Fassbender & Jennifer Lawrence.
IMDB & traileri

Myöhässä, myöhässä, mutta parempi kuin ei milloinkaan. Yhä parempi jos samaan aikaan tulee X-leffa telkkarista. Alkuvuodesta kun blogi oli vielä aktiivinen, en ollut kovin innostunut elokuvasta. Vieläpä ihan ymmärrettävistä syistä. Traileri oli perusscheissea, reboot turhan aikainen ja posterit... vähintäänkin hyvin mielenkiintoisia (= rikos kaikkia photoshoppaajia vastaan). Lähtötunnelmat olivat siis aika huonot. Raahauduin kuitenkin elokuviin, vaikka tiesin että tuhlaisin taas pari tuntia (ja euroa) elämästäni. Aiemmat X-leffat olivat olleet ihan ok action-puolella, mutta muuten aika mitäänsanomattomia. Hugh Jackmanista Wolverinena olen kyllä aina pitänyt.

Yllätys oli aikamoinen, kun leffa osoittautui kaikkea muuta kuin tylsäksi. Jännite pysyi päällä koko ajan. Tarina oli muista X-Men -leffoista vanha tuttu sorretut vastaan maailma, mutta tällä kertaa se oikeasti toimi. Kevin Bacon ei ollut mikään paras valinta pahikseksi, mutta varsinainen uhka olikin maailman suhtautuminen mutantteihin. Kuinka selvitä maailmassa, jossa kaikki pelkäävät sinua? Telepaatti Charles Xavierin (James McAvoy) valinta on pysytellä huomaamattomana ja koettaa myötäillä valtaväestöä. Sen sijaan rautaa mielensä mukaan ohjaileva mutantti Erik Lensherr (Michal Fassbender), entinen keskitysleirin vanki, ei tahdo enää olla kenenkään armoilla vaan haluaa ottaa ohjat omiin käsiinsä. Jahdatessaan perheensä murhannutta superpahista Sebastian Shawnia (Bacon) Erik kohtaa ensimmäisen ystävällisen mutantin, Charlesin, ja miesten yhteinen matka saa alkunsa. Erikin kosto on aluksi elokuvan kantavana voimana, mutta lopulta se on vain osa mielenkiintoisempaa juonikuviota.

"There's so much more to you than you know, not just pain and anger. There's good in you too, and you can harness all that. You have a power that no one can match, not even me."

Kaikkein parhaiten elokuvassa onnistui mielestäni mutanttien ulkopuolisuuden käsittely. Suoria viittauksia "kaapista ulos tulemiseen" löytyy, mutta mutantin osaan voi samaistua kuka tahansa erilainen. "Normaalin" tavoittelu tulee esiin näkyvimmin Mystiquessa (Jennifer Lawrence), joka joutuu piilottelemaan sinistä olemustaan valepukujen avulla. Onko hänen valintansa piilotella lopun ikäänsä vai olla ylpeä siitä mitä on, vaikka kaikki häntä pelkäisivätkin? Elokuva saa katsojan oikeasti miettimään ja pohtimaan näitä asioita, mikä on aina huisin hieno juttu sarjakuvaan pohjautuvalta elokuvalta. Lisäksi olin tyytyväinen että sankarien voimat pysyivät sopivissa mittasuhteissa. Erikoistehosteilla ei oltu lähdetty rietastelemaan kuten aikaisemmissa lajityypin elokuvissa. Erikin veitsitemppu näytti paljon hienommalta kuin tuhat jättimäistä räjähdystä yhteensä. Musiikki oli myös voimakasta ja eritoten sukellusvene-kohtauksessakin kuultu Magneto-kappale nosti karvat pystyyn. Hyvällä tavalla.

Eniten ihmettelin McAvoyn roolittamista Professori X:n rooliin. Siis mitä ihmettä! Pukudraamoista kärsivänä nuorukaisena tunnettu miekkonen sinä itsevarmana kaljupäänä, siis mitä... mutta mieshän istui rooliin kuin nakutettu. Charles vaikuttaa ensin huolettomalta, mutta muuttuu vähitellen siksi tuskaiseksi nuoreksi mieheksi, jonka roolin McAvoy niin hyvin osaa. Tämä uusi ja herkkä puoli Professori X:stä sopi elokuvaan yllättävän mainiosti. Kun kahden pääosan esittäjän kemiat sattuivat vielä niin hyvin yksiin, että McAvoysta ja Fassbenderistä tuli ystäviä valkokankaan ulkopuolellakin, näkee sen elokuvastakin. Erik ja Charles näyttävät oikeasti jakavan sen yhteyden, joka vielä vuosienkin jälkeen saa viholliset kunnioittamaan toisiaan. Tästä on hyvä jatkaa.

Pari asiaa kuitenkin jäi häiritsemään. Ensinnäkin Emma Frost oli pettymys. Yksi kaikkien aikojen vahvimmista mutanteista oli jätetty sivuun leikkaamaan jääkuutioita Shawnin drinksuihin. Vielä kun neidon timanttimuoto hävisi venäläisen sängyn metallipäädylle niin homma oli selvä. Hahmonraiskausta! Alentavaa! Seuraavassa elokuvassa neiti Frostilla on parempi olla isompi ja vahvempi rooli tai meikäläinen suuttuu. Niin ja ne vaatteet... Elokuvan puvustus oli Frostin vaatekaappia lukuunottamatta nappisuoritus. Valkoiset bikinit eivät ole ikinä olleet niitä muodikkaimpia vaatteita, mutta miksi niistä oli tehty niin halvan näköiset? Puvustajat, nähkääpäs vähän enemmän vaivaa.

Zoë Kravitzin esittämä Angel hämmensi myös. Aluksi luulin että hahmo olisi sarjakuvista tuttu Pixie, mutta sitten neidin nimi olikin Angel. Sama nimi kuten sillä enkeliä muistuttavalla herralla, Warren Worthington III:lla? Ehkä oli liian aikaista vetää oikea Angel mukaan sakkiin kun herran syntymä oli vasta nähty aiemmissa elokuvissa. Mutta miksei sitten menty kunnolla Pixien malliin? En ymmärrä. Oli kuinka vaan, minulla ei ole mitään uutta Angelia vastaan, harmittaa vaan että tämä tarkoittanee sitä ettei Angelia ja Pixietä tulla tulevissa elokuvissa näkemään. Surku, sillä kyseiset hahmot ovat lempimutanttejani.

Tämä oli enemminkin henkilökohtainen vuodatus kuin varsinainen arvostelu, mutta suosittelen elokuvaa kaikille vähänkin kiinnostuneille. Uskon että aika paljon riippuu siitä millä mielellä lähtee elokuvaa katsomaan. Ei kannata odottaa liikoja vaan nauttia siitä mitä tuleman pitää. Erittäin viihdyttävä supersankarileffa, mutta Emma Frostin takia täytyy ottaa yksi tähti pois.

Jos tykkäät: X-Men, supersankarit, the 60's, bromance.

Movie Monday #9

2011-07-25T10:49:00.000-07:00

Ensimmäinen Movie Monday-postaukseni! Tällä kertaa etsittiin elokuvaa joka muistuttaa aina tietystä hetkestä ja herätti tunteita.

Oma valintani on Terry Gilliamin Tideland (2005). Hetki, johon tulen aina sijoittamaan kyseisen elokuvan, on vuoden 2009 talvi, jolloin opiskelin vielä ruotsia. Oli tylsää, en viihtynyt yliopistolla, yritin pakoilla koulutehtäviä, oli yksinäistä ja päätin vuokrata jonkun piristävän leffan. Käteen osui sitten tämä tekele, jonka kannessa luki jotain niinkin hassua kuin "Hänen ainoita ystäviään olivat oravat" ja jostain syystä kuvittelin että se lupaili mukavan mielikuvituksellista elokuvakokemusta. Kuinka väärässä olinkaan.

Elokuvassa nuori tyttö dokaavan isänsä kanssa muuttaa hylättyyn taloon keskelle ei mitään. Tyttösellä ei ole muita leluja kuin muutama äärimmäisen karmiva Barbie-nuken pää. Koko leffan yleistunnelma on ahdistava ja kummallinen. Eipä aikaakaan kun kaikki muuttuu vielä ahdistavampaan suuntaan kun tytön isä kuolee ja tyttö ei ymmärrä sitä lainkaan. Isä ei vaan herää. Välillä piereskelee ja yllättäen haisee pahalta, mutta ei herää sitten millään. Soppaan heitetään vielä mitä omituisempia naapureita ja vuoden ahdistavin leffakokemus on valmis.

Elokuvan jälkeen olo oli niin häiriintynyt että tunsin itsekin olevani hylättynä autiotalossa, jonka katolla vain oravat silloin tällöin rapistelivat. Oli vain pakko päästä ulos. Syöksyin sitten pikavauhtia lähimpään Heseen nähdäkseni edes jotain eläviä naamoja. Fiilikset olivat hämärät vielä aika kauan hampurilaisenkin jälkeen. En kyllä usko katsovani tätä leffaa ikinä uudestaan. Siihen en tunne minkäänlaista tarvetta. Yksi kerta riitti.

You know my name

2011-07-22T13:25:00.000-07:00

Aah, ihan mahtava action-räjähdys-taistelu-toiminta-mikälie-pläjäys sattui silmään tuolta Youtubesta! Tiivistää James Bond-elokuvien hengen aika tehokkaasti neljään minuuttiin. Nii ja jos minulta kysytään niin toihan on ehdottomasti paras Bond-tunnari. Goldeneye oli kans hyvä, mutta tätä vois fiilistellä vaikkei Bondista erityisesti pitäisikään.

Bondeista puhuttaessa pitää aina kertoa se oma lemppari Bond-näyttelijä. Oma suosikkini roolissa on Pierce Brosnan. Ei mikään hääppöinen valinta kuulemma, mutta minkäs sille mahtaa, että mies sattui olemaan Bondina juuri siihen aikaan kun minä niitä elokuvia ensimmäisiä kertoja näin. Unelma-Bond olisi kyllä irkku/saksalainen Michael Fassbender. Miehestä löytyy karismaa ja sopivaa James Bond-tyyliä. Jopa sitä vähän karskinpaa ja karumpaa otetta, josta nykyinen Bond, Daniel Craig, niin hyvin tunnetaan. Ehkä tämä unelma ei ole ihan pilvistä temmattu, sillä Fassyn ura on tällä hetkellä sellaisessa nousukiihdytyksessä, että kukaties herra vielä 007:na nähdään.

Seuraava Bond-leffa, Bond 23, tullaan näkemään joskus vuoden 2012 loppupuolella.

Huom! Lisää britti-actionia huomenna lauantaina Top Gearin muodossa klo.14.05. Juontajakolmikko ajaa tällä kertaa halki vaarallisen Etelä-Amerikan. Sademetsiä ja autiomaata siis luvassa.

Spidey & Hobitti

2011-07-21T11:17:00.000-07:00

Reboot-Spiderin ensimmäinen traileri on siis ulkona ja itse en ainakaan ollut kovin vakuuttunut. Tunnelma oli liian masentava. En todellakaan kaipaa uutta nyyhky-Spideria. Maguiren Spider oli ihan tarpeeksi depressoitunut ja lässähtänyt. Mukana ei ollut tarpeeksi huumoria ja oikeaa sarjakuvameininkiä. Trailerin perusteella tähän elokuvaan ei ole tulossa mitään uutta vanhaan verrattuna. Oliko reboot oikeasti tähdellinen jos uutuutena mukaan on lisätty vain Gwen? Sarjakuvapuristien mielestä se on ehkä hieno juttu, mutta haluaisin nähdä muutakin kuin parannellun version vuoden 2002 Spider-Manista.

Andrew Garfield on ihan mukava tyyppi ja leffan ulkoasu näyttää melkoisen vaikuttavalta (etenkin toi katolla hyppely), mutta milloin oi milloin valkokankaalle eksyy se witty-itty-bitty-spider, joka laukoo puujalkavitsejä mitä seitinpunomiseltaan ehtii? Niin ja Black Cat? Milloin me saadaan oikeasti hauska naispahis? Tuskin ainakaan vuonna 2012, mutta voihan sitä aina toivoa että traileri oli vaan pätkitty tosi tylsästi. Fingers crossed.

Mutta sitten johonkin jota todella odotan! Olen jossain määrin innostuneena seurannut Peter Jacksonin Hobitti-blogeja, mutta toisaalta en halua nähdä liikaa, jotta elokuvassa olisi tarpeeksi uutuudenviehätystä. Leffaporukan ryhmähenki vaikuttaa jo paremmalta kuin ensimmäisessä blogi-merkinnässä, jolloin se tuntui vähän väkinäisesti väännetyltä. Nyt näyttää jo siltä kuin kääpiöporukasta saattaisi muodostua yhtäs tiivis jengi kuin hobiteista sillon aikoinaan. Ainut vaan etten erota noita saamarin kääpiöitä toisistaan. Kun niitä on vielä ihan sikana. Kilometrittäin partaa ja isoja neniä. Parasta näissä blogeissa on kuitenkin nähdä vanhoja tuttuja naamoja. Andy Serkins, Sir Ian McKellen... Kyyneleet rupeaa vanhalta LOTR-fanilta valumaan kun Cate Blanchett, Hugo Weaving ja Sir Christopher Lee astuvat ruudulle. On se kyllä hienoa että tyypit ovat yhä mukana kuvioissa.

Blogi-asiasta sen verran että vaihdoin tulevat-tägin tulevat elokuvat- ja tulevat tv-sarjat-tägeihin, jotta postauksia olisi kätevämpi selata. Ajattelin myös ruveta poistamaan jo vanhentuneita elokuvia/sarjoja pois tuon tägin alta jottei näytä siltä niinkuin täällä leviteltäisiin vanhoja uutisia!

You never forget your first doctor

2011-07-20T12:25:00.000-07:00

"My name is Amy Pond. When I was seven I had an imaginary friend. Last night, the day before my wedding, my imaginary friend came back."
Nyt on kuulkaas käynyt niin että minutkin on imaistu Doctor Whon kiehtovaan maailmaan. Ikivanha brittiklassikko kertoo omalaatuisen aikamatkaajan seikkailuista poliisipuhelinkioskin näköisellä aikakoneellaan. Jos totta puhutaan, niin odotukset eivät olleet kovin korkealla. Olin nähnyt muutaman randomin jakson kun YLE näytti sarjaa joskus vuonna 2006. Myös Torchwoodia pari jaksoa katsoneena odotin samankaltaista halpaa britti-scifiä, jota katsoo vähän toisella silmällä, mutta toisin kävi. Sarjassa on sielu mukana. Hahmot ovat sympaattisia ja juonikuviot erikoisia. Yllättäen myöskään tietokonetehosteissa tai musiikkissa ei ole mitään hävettävää.

Aloitin oman tohtori-urakkani toissapäivänä viidennen kauden jaksoilla, jotka valmistuivat vuonna 2010. Tällöin kehiin ilmestyi sarjassaan jo yhdestoista Tohtori, Matt Smith. Alussa mies sai osakseen paljon kuraa, sillä kymmenes Tohtori, David Tennant, oli hyvin suosittu. Suuret saappaat oli vaikea täyttää, mutta vähitellen näyttelijä on voittanut fanit puolelleen. On jopa puhuttu parhaimmista Doctor Who-kausista sitten aikojen. Omalla kohdallani Smith näyttää olevan se "You never forget your first doctor". Kaverin tyylissä on vaan sitä jotain. Nään jo itseni heristelemässä kävelykeppiä raivokkaasti sitten kun seuraavaa Tohtoria valitaan. Aijai.

Tällä hetkellä olen jaksossa 5, jossa Tohtori ja Amy joutuvat vastakkain kammottavien Weeping Angels-nimisten avaruusolentojen kanssa. Otukset näyttävät patsailta kunnes katsot muualle. Yksikin silmänräpäys ja patsas ehtii taittaa niskasi. En olettanut että nää oikeesti olis pelottavia mut kyllä sydän hyppäs kurkkuun. Kuriositeettinä mainittakoon vielä että tähän mennessä lempijaksoni on ollut sarjan kakkosjakso: The Beast Below.

Täällä taas!

2011-07-19T12:09:00.000-07:00

Elossa ollaan. Blogi jäi odottomattomalle tauolle ihan sunnittelematta. Pahoitteluni! En vaan saanut aikaiseksi päivittää. Kauhea laiskamato iski. Nyt sivulla on uusi simppelimpi ilme, joka toivottavasti houkuttelee päivittämään useammin.

Tässä poissaoloni aikana tuli katseltua paljon tv-sarjoja. Mm. Game of Thrones, Misfits, Glee Season 2 ja Wonderfalls olivat kaikki erittäin mukavia elämyksiä. Myös muutama elokuva tuli nähtyä! Niistä lisää ehkä myöhemmin. Nyt on kuitenkin kesä menossa enkä rankan kesätyön takia jaksa tehdä muuta kuin istua sisällä sohvaperunana tai sitten maata ulkosalla järven rannalla. Jopa kirjojen sivujen kääntely tuntuu aamuvuoron jälkeen ylitsepääsemättömän raskaalta. Toisaalta taas MovieMonday inspiroi päivittämään. Lisävoimia kiitos!

Yläpuolella kesäisissä rantamaisemissa on myös Pikku Nemo, josta tulen kertomaan myöhemmin lisää.

Mallimaailman huipulle

2011-04-06T13:12:00.000-07:00

MAKE ME A SUPERMODEL
Mallimaailman huipulle Sub tv:llä keskiviikkoisin klo. 22.00
Ohjelman kotisivu
Supermalleja puskee nyt ovista ja ikkunoista. Tässäkin uutuudessa mallit ovat kokeneempia kuin Huippumalli haussa -ohjelman raakileet. Eron huomaa välittömästi itsevarmuuden lisääntymisenä. Lisäksi tässä Muodin huipulle -tyylisessä sarjassa Supermallin™ tittelistä kilpailee sekä miehiä että naisia. Virkistävää(?) vaihtelua kun ei tarvitse kuunnella yhtä tuntia jatkuvaa kiljahtelua ja 16-vuotiaiden tyttöjen selkäänpuukottamista. Pelkkien photoshoottien sijaan sarjassa keskitytään myös mallien catwalk-taitoihin ja päästään mukaan jopa go see -käynneille. Kyseessä oli vasta ensimmäinen jakso, mutta mallit oppi jo erottamaan toisistaan (toisin kuin Saimin enkeleissä, joista en muista edes yhden tytön nimeä... no ehkä se 14-vuotias jäi jotenkin mieleen) ja pystyi muodostomaan niitä omia ah niin tärkeitä mielipiteitä kuten reality-sarjojen lajityyppiin kuuluu. Omat suosikkini olivat itsevarma Sandhurst ja Clark Kentiksi kutsuttu Colin. Salome vaikutti alkuun mukavalta, mutta sortui koppavuuteen. Inhokkini oli ehdottomasti Jordan. Tosi ärsyttävä!!

Jos tykkäät: Kypsemmät mallit, tylyt tuomarit, kilpailumeininki, miesmallit.

Saimin enkelit

2011-04-04T12:32:00.000-07:00

SAIMIN ENKELIT
Saimin enkelit Nelosella maanantaisin klo. 20.00
Ohjelman kotisivu
Ohjelmassa seurataan entisen huippumallin Saimin ja uusien suomalaisten mallitulokkaiden matkaa Milanon muotiviikoille. Ohjelma antaa selvästi realistisemman kuvan mallien työstä kuin Huippumalli haussa, mutta eiköhän tästäkin tekeleestä ole reunoja siloiteltu. Jotakin todellisuuden makua kuitenkin on. Mallit tuskin pääsevät lainkaan ääneen ja heidän ulkonäöstään keskustellaan kuin koiranäyttelyissä. Heti ensimmäisessä jaksossa yksi malleista joutuu siirappidieetille eikä pääse Milanoon muiden tyttöjen mukana ja 14-vuotiaan mallin iästä nousee kohu. Saimin mielestä 15- ja 16-vuotiaat mallit ovat jo jokapäiväinen näky mallimaailmassa eikä siitä pitäisi hätkähtää. Mallin työtä pitäisi verrata urheiluun, jossa lapset aloittavat vakavan kilpailun jo varhaisessa vaiheessa. No, kahdesta väärästä ei ole tähän mennessä tullut oikeaa, mutta en nyt lähde tuskailemaan tytön valintoja. Tytön vanhemmat ovat hyväksyneet ne, eikä asia minulle kuulukaan. Sitä vaan mietin, että mitä alemmaksi mallien iät valuvat, sitä vääristyneemmäksi kauneusihanteet ihan huomaamatta muuttuvat. Reilusti yli 14-vuotiaiden on jotakuinkin mahdotonta näyttää 14-vuotiailta, aivan kuten nelikymppisten on mahdotonta näyttää kaksikymppisiltä. Mitähän parinkymmenen vuoden päästä: Onko silloin muotia näyttää 10-vuotiaalta?

Jos tykkäät: Muotimaailma, mallit, "uskottava" reality, Saimin hiukset.

Tessin tarina (BBC 2008)

2011-04-02T07:33:00.000-07:00

TESSIN TARINA
( Tess of the D'Urbervilles )
BBC:n mini-sarja
Ilmestymisvuosi: 2008
Pääosissa: Gemma Arterton, Eddie Redmayne & Hans Matheson
IMDB & traileri

BBC:n neliosainen minisarja kertoo tarinan köyhän perheen tyttärestä, Tessistä, joka eräänä päivänä saa tietää olevansa sukua aatelisperheelle, D'Urbervilleille. Perhe tarvitsee rahaa selviytyäkseen, joten Tessin täytyy lähteä kerjuulle tuntemattomien sukulaisten luo. Kaikki menee hyvin kunnes onnettomien sattumien kautta Tess päätyy tekemään yhden huonon valinnan, joka tulee vainoamaan häntä koko loppuelämän. Sarja perustuu Thomas Hardyn samannimiseen kirjaan, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1891.

Tuskaa, tuskaa, tuskaa ja vielä vähän tuskaa. Minisarja on BBC:n draamaa parhaimmillaan ja pahimmillaan. Sydäntä raastaa ensimmäisen osan lopusta aina sarjan viimeisiin hetkiin saakka. Aina kun Tess löytää onnen, se viedään häneltä mitä hirveimmillä tavoilla. Sarja murtaa sydämiä ja pistää vihaksi. Kaikki miespuoliset henkilöt ovat poikkeuksetta tekopyhiä idiootteja, joiden pillin mukaan Tessin täytyy tanssia. Kaikesta epätoivosta ja unelmien murskaamisesta huolimatta sarjaan mahtuu myös vatsaa vääntävän lyhyitä, onnellisiä hetkiä, jotka saavat hymyilemään aina siihen asti kunnes jotain hirveää taas tapahtuu.

Jos tykkäät: Vääntelehtiä epätoivossa televisiota katsellessasi.

Why They're Hot: Ian McKellen

2011-04-01T03:46:00.000-07:00

Tavaksi ei tule postata mitään hyvännäköisiä miehiä/naisia viikottain, joten don't be alarmed. Tää nyt on vaan tällanen pikku huomautus, ettei keneltäkään jää sir Ian McKellenin mahtava Hobbit-blogi lukematta! Mies päivittelee sitä huomattavan uskollisesti filmatessaan Peter Jacksonin kanssa uusinta Tolkien-filmatisointia. Mukana on jopa kuva tai kaksi. Kirjoituksista todella välittyy McKellenin into elokuvantekoa ja Gandalfia kohtaan.

Tältä herralta ei puutu myöskään huumorintajua. Jokunen viikko sitten kulutin kokonaisen päivän (tai sitten se oli kokonainen viikonloppu) ja nauroin itseni kipeäksi katsellessani Youtubesta ennennäkemättömiä LOTR Behind the Scenes-videoita, joita joku ystävällinen sielu oli sinne anteliaasti ladannut. Videoiden perusteella kyseisellä elokuvatiimillä oli kyllä kaikki kohdallaan. Tuskin tullaan näkemään yhtä innostunutta ja hauskaa tiimiä pitkään aikaan. Videoista löytyy myös jokunen hauska McKellen-klippi. Esimerkiksi tässä klipissä herra pohtii Gandalfin hiusten salaisuutta. On se kyllä aika mysteeri, miten tuossa tohinassa hiukset, parta ja kaikki onnistuu pysymään puhtaan valkeina. Kuka ne pesee? Mysteeri on myös näiden videoiden alkuperä... En ole vieläkään varma, mistä versioista ne löytyvät, mutta kuulemma niiden pitäisi olla mukana tulevassa superhienossa mikälie-bluray-LOTR-boksissa, jossa on täyspitkät versiot elokuvista ja kaikkea muuta hienoa örkkien jalkahiestä Klonkun salaisuuksiin. Tässä vaiheessa sopii myös kysyä miks mulla ei ole mitään laitteita jotka toistais bluray-levyjä?! Äh.

Mutta takaisin asiaan. Brittein saarilla aateloitu sir McKellen tunnetaan hauskojen kommenttiensa lisäksi kasvissyöjänä ja huomattavana homojen oikeuksien puolustajana. Ilmeisesti mies pitää myös valokuvaamisesta, sillä hänellä on oma Flickr-sivu, josta löytyy kaikkea mielenkiintoista. Ei ole mies jäänyt kehityksen kelkasta, sen voin sanoa! Kaikki kunnia hänelle ja onnea Hobitin kanssa.

"I was always making good suggestions… not just to Peter, but to the world in general, but nobody pays any regard to what I say."
- Sir Ian McKellen

Perfume: The Story of a Murderer

2011-03-30T07:41:00.000-07:00

PARFYYMI
( Perfume: The Story of a Murderer )
Ohjaus: Tom Tykwer
Ilmestymisvuosi: 2006
Pääosissa: Ben Whishaw, Dustin Hoffman & Alan Rickman
IMDB & traileri

Saksalaisen Patrick Süskindin kirjoittamaan kirjaan Das Parfum (1985) perustuva elokuva kertoo tarinan orvosta Jean-Baptiste Grenouillesta (Grenouille=sammakko ranskaksi), joka syntyy Pariisin köyhälistöön ihmeellisellä kyvyllä varustettuna. Omalaatuinen Grenouille pystyy erottelemaan ja muistamaan kaikki hajut ympäristöstään. Hänen hajuaistinsa on parempi kuin koiralla. Neroudestaan huolimatta (tai kenties siitä johtuen) Grenouille ei ole inhimillinen. Ihmiset välttelevät häntä tietämättä miksi eikä hän ota kontaktia kehenkään. Asiat kuitenkin muuttuvat kun Grenouille sattumalta törmää ihanimpaan tuoksuun maailmassa: juuri kukkaansa puhjenneen nuoren kaunottaren ominaistuoksuun. Vangitakseen lumoavan tuoksun ikuisiksi ajoiksi Grenouille alkaa tehdä kokeiluja hajuvesien kanssa. Kokeiluja, joihin tarvitaan paljon nuoria naisia. Kuolleina.

Kirjassa hajujen kuvaileminen oli pääosassa ja Patrick Süskind suoriutui tehtävästään hyvin. Myös elokuva onnistuu siirtämään katsojan tuoksujen maailmaan, tällä kertaa musiikin ja liikkuvan kuvan avulla. Heti alkuminuuteista lähtien katsoja voi aistia 1700-luvun Pariisin löyhkän kaikessa karmivuudessaan ulosteista peruukkien pölyyn asti. Valitettavasti päähenkilön kuvaaminen ei onnistu yhtä jousevasti, sillä vaitonainen ja kivikasvoinen Grenouille ei tosiaankaan ole mikään elokuvasankarin malliesimerkki. Kirjassa kertoja piti huolen siitä ettei lukija karannut matkasta kertomuksen alkuosuudessa, jossa syvennytään lähinnä vain Grenouilleen. Kertoja on mukana myös elokuvassa, mutta ohjaavaa ääntä olisi kaivattu enemmän kun epämääräinen nuuskuttelu ja hartailu alkavat käydä ahdistaviksi. Pelkästä kuvasta ei yksinkertaisesti saa tarpeeksi irti. Onneksi liiallisesta tuhisemisesta päästään kun juoni pääsee vauhtiin ja Grenouille saa vainun varsinaisesta uhristaan.

Pienestä alkukankeudesta huolimatta kyseessä on loistava historiallinen trilleri. Katsoja tietää heti alusta lähtien, kuka murhaaja on ja mitä hänelle tapahtuu, mutta kiinnostus säilyy silti. Elokuva onnistuu olemaan yhtä aikaa ahdistava, ällöttävä, kummallinen ja kiehtova. Aivan heikkohermoisille jännittävä elokuva ei kuitenkaan sovi, sillä kuvottavia kohtauksia on jonkin verran. Matoja ja kuolleiden hiuksia tarkastellaan ihan lähietäisyydeltä.

Elokuvan jälkeen huomaa itsekin haistelevansa ympäristöään eri tavalla. Hajuaistissa on jotain kiehtovaa - sitä ei tule ajatelleeksi joka päivä, mutta tämä aisti on mukana jokapäiväisissä valinnoissamme huomaamattamme. Totta tai ei, mutta erään teorian mukaan ihmiset valitsevat elämänkumppaninsakin hajuaistin perusteella. Minkähänlaista olisi olla koira, jolla on miljoona kertaa parempi hajuaisti kuin ihmisellä...

Kannattaa: Lukea myös se kirja. Ei kannata: Katsoa traileria kokonaisuudessaan. Nykyään trailerit kun tuppaavat paljastamaan liikaa!

Jos tykkäät: Punapäät, kieroutuneet murhaajat, trillerit, pukudraamat.

The Three Musketeers (2011)

2011-03-28T04:49:00.000-07:00

Ensimmäinen traileri on nyt ulkona! Näyttääpä aika... no! Tulee vähän Pirates of the Caribbean -meininki mieleen mutta mitäs tuosta. 3D:n olis kyllä voinut jättää pois. Trailerin perusteella juoni tuskin on mitään Oscar-kamaa, mutta näyttävä toiminta, kaunis puvustus ja hyvät näyttelijät kelpaavat aina. Rooleissa nähdään aina loistava Matthew Macfadyen, kauan kadoksissa ollut Orlando Bloom ja pahisroolissa yllättäen Christoph Waltz. Olkoon vaan shittii mut kyllä mä ainakin katon! POTC:t uppoaa niin miksei tämäkin. Elokuvan ensi-ilta 14. lokakuuta (USA).
IMDB

Loppuja

2011-03-27T07:23:00.000-07:00

Kirjailija Diana Wynne Jones kuoli eilen 77-vuotiaana. Taustalla oli pitkä kamppailu syöpää vastaan. Kirjailija kirjoitti paljon fantasiakirjallisuutta, tunnetuimpana teoksenaan Liikkuva Linna, josta eräs herra Miyazaki pykäsi myös elokuvaversion. Kaikkia hänen teoksiaan yhdistää omalaatuinen magia, kummalliset tapahtumat ja hyväntahtoinen huumori. Vaikka Jonesin kirjat luetaan fantasiakirjallisuudeksi, ei niistä löydy genreä hallitsevia kliseitä. Suomeksi kirjailijan teoksia on käännetty valitettavasti vain murto-osa. Itse odottelen Chrestomanci-sarjan seuraavaa käännöstä ilmestyväksi. On tosiaan harmi, että vain osa Jonesin tuotannosta on löytänyt tiensä päivänvaloon Suomessa, sillä kääntämättä on jäänyt varmasti monta loistavaa tarinaa. Olisin myös toivonut jatkoa Derkinhovin ruhtinas- ja Liikkuva linna -sarjoille, mutta niitä ei tulla näkemään. Tuottelias Jones ehti kuitenkin viimeistellä vielä yhden kirjan ennen kuolemaansa. Earwig and the Witch julkaistaan tänä kesänä.

Pushing Daisies -sarjan viimeinen osa esitetään tänään Suomessa Sub tv:llä klo 18.30. Yhdysvalloissa värikkään tv-sarjan viimeinen osa esitettiin vuoden 2009 syksyllä ja se jätti monet fanit kylmiksi. Palkinnoista ja positiivisesta vastaanotosta huolimatta Pushing Daisies ei ilmeisesti ollut mikään katsojamenestys, sillä se lopetettin aika töksähtävään malliin. Liikkeellä on ollut huhuja mahdollisesta elokuvasta, joka jatkaisi siitä mihin sarja jäi, mutta ainakin näillä näkymin sitä saadaan vielä odottaa. Sen sijaan sarjan luoja Bryan Fuller on kehitellyt kolmannesta kaudesta sarjakuvan, jonka pitäisi ilmestyä vielä tänä vuonna. En varmaan ole ainoa, jonka mielestä sarjakuva ei voi korvata Lee Pacea, Anna Frieliä, Chi McBrideä ja Gleessäkin nähtyä Kristin Chenowethia. Elokuva tänne ja sassiin!

The Cove - Meren salaisuus

2011-03-24T02:59:00.000-07:00

THE COVE
Meren salaisuus (2009) IMDB
Katsottavissa Yle Areenassa
Harmi etten huomannut dokumenttia ohjelmataulukosta niin olisin voinut raportoida siitä ajoissa tänne. Onneksi ohjelma kuitenkin sattui silmään eilen kanavasurffaillessa ja löytyyhän se vielä Yle Areenasta. Kannattaa katsoa, ehdottomasti. Itse välttelin dokumenttia nämä pari vuotta, tiesin että se olisi jotain ihan hirveää ja niinhän se olikin. Onneksi se tuli kuitenkin katsottua. Kiitos Yle.

Ala-asteella tykkäsin delfiineistä ihan älyttömästi. Keräsin delfiini-aiheisia tavaroita ja haaveilin delfiininkouluttajan ammatista. Taustalla mieleenpainuva reissu Kolmårdenin eläintarhaan ja delfinarioon. Tulihan sitä käytyä Särkänniemenkin delfinaariossa, ikään kuin pyhiinvaelluksella. Sitten ikäännyin pari vuotta, kuten tapana on, ja aloin nähdä asiat eri valossa. Kävi ilmi ettei delfiineillä olekaan mitkään mahtavat olot pikku altaissaan. Pienempänä tilannetta ei vaan osannut ajatella siltä kantilta. Nyt kaduttaa että joskus tuli palvottua noita laitoksia. Mutta ei epäilemättä kaduta yhtä paljon kuin Ric O'Barrya, entistä delfiininkouluttajaa, joka laittoi Cove-projektin alulle.

Nuoruudessaan O´Barry oli yksi planeetan kuuluisimmista delfiininkouluttajista. Hän koulutti mm. Kathy-delfiiniä, joka tunnetaan paremmin Flipperinä. Flipper tv-sarja aloitti varsinaisen delfinaatio-buumin. Yhtäkkiä kaikki halusivat nähdä temppuilevia ja hymysuisia merten asukkeja lähietäisyydeltä. Yhä nykyäänkin bisnes kannattaa, eikä vähiten siitä syystä että julkimotkin käyvät uimassa delfiinien kanssa. On se vaan niin söpöä. Sopii vain kysyä kuinka älykkäät eläimet, jotka luonnossa uivat yli 60km päivittäin, viihtyvät altaissaan kirkuvien ihmisten ympäröimänä. O´Barry havahtui, kun Kathy-delfiini kuoli murheellisella tavalla vankeudessa. Nykyään mies tekee kaikkensa delfiinien pyytämisen lopettamiseksi.

Japanissa pyydetään delfiinejä delfinaarioiden tarpeisiin, mutta ei siinä kaikki. Ric O´Barry sai selville, että Taijissa teurastetaan yli jääneet delfiinit mitä julmimmilla tavoilla. Hallitus haluaa tietysti pitää asian pimennossa. Pakoillessaan virkavaltaa O´Barry aloitti Ocean's Eleven-tyylisen mission teurastamisen lopettamiseksi. Hän kokosi yhteen alan huippuja ja onnistui piilottamaan kameroita lahteen, jossa teurastus tapahtuu. Lopputulos on dokumentissa.

Tänä aamuna katselin Särkänniemen kotisivuja ja yritin selvittää, mistä delfinaarion asukkaat ovat peräisin. Paikan päällä syntyneiden delfiinien tietojen lisäksi sivuilla ei kerrota, mistä muut delfiinit ovat tulleet. Kappas vaan. Sivuilla kerrotaan kuitenkin avuliaasti, kuinka delfinaario on mukana pyöriäisten suojelussa ja delfiinien tieteellisessä tutkimisessa. Varmasti onkin, en lähde sitä kieltämään tai epäilemään, mutta jos nyt vaan yritettäisiin vältellä delfinaarioita. Useiden delfinaarioiden asukkaiden kohdalla vapauttaminen on jo liian myöhäistä, mutta tärkeää on ettei uusia delfinaarioita enää perusteta. Mihinkään.

thecovemovie.com/
OPS.org

Viikon tv-elokuvia taas

2011-03-23T12:50:00.000-07:00

Kappas, Greyn anatomia on taas löytänyt tiensä takaisin ohjelmistoon. Seurasin sarjaa aikaisemmin, mutta nyt on pakko myöntää etten enää pysy kärryillä kun ei ole tullut katsottua. Kuviot ovat alkaneet toistaa toisiaan turhan tiuhaan. Silti ihan kelpo viihdettä.

Torstaina onkin vaikea päättää mitä katsoo. Neloselta tulee tuttuun tapaan Beck (jossa tällä kertaa ihmetellään kaksoisitsemurhaa, Nelonen klo: 22.00) mutta samoihin aikoihin tv:ssä on myös nämä:

Kolmesti kuopattu (USA 2005)
To YLE Teema klo: 21.55
Länkkärien ystävänä tietysti pakko katsoa. Erään lupauksen velvoittamana Tommy Lee Jonesin hahmo lähtee matkalle hautaamaan kaveriaan Meksikoon. Elokuvassa käsitellään mm. laitonta maahanmuuttoa ja kostoa. Leffan tunnuslause "For justice. For loyalty. For friendship." kuullostaa ainakin näin etukäteen vähän laimealta, mutta ehkä itse elokuva muuttaa mielipiteitä. Leffatykin mukaan yksi vuoden 2005 parhaimmista elokuvista.

Pilvissä leijuen (Ranska 2006)
To TV1 Klo: 23.00
Ykkösellä ollaan sitten vähän kevyemmissä tunnelmissa. Keski-ikäinen kosmetiikkaosaston myyjä Odette ihailee pariisilaiskirjailija Balsania ja päättää kirjoittaa tälle ihailijakirjeen. Kyseessä ei olekaan mikään Shakespeare, mutta miehen kirjat tuovat myyjättären tylsään arkeen hohtoa. Pieniä tärkeitä asioita. Ranskalaisella huumorilla höystettynä.

Myös viikonlopun aikana nähdään pari katsomisen arvoista leffaa:

Maailman ympäri 80 päivässä (USA 2004)
Pe The Voice / TV Viisi klo: 20.00
Tuttu tarina plus Jackie Chan. Toisin sanoen tässä versiossa mukana enemmän toimintaa ja taistelulajeja. Englantilainen keksijä lyö vetoa ja lähtee matkalle maailman ympäri, tavoitteenaan tehdä se 80 päivässä. Mukanaan kiinalainen varas. Jostain syystä. Tämä on tullut nähtyä sen verran monta kertaa etten taida enää vaivautua, mutta ihan ok leffa katsottavaksi jos ei ole aiemmin nähnyt.

Kreikkalainen naimakauppa (USA-Kanada 2002)
Pe Nelonen klo: 21.00
Oujee romanttinen komedia. Kreikkalainen Toula työskentelee vanhempiensa ravintolassa eikä elämä näytä hyvältä (no siis 30v. ja sinkku daa!!1), mutta sitten Toula tapaa.... *dundundun* ~miehen~ (!) ja kappas vaan Toulan elämässä alkaa tapahtua. Pointti on kai siinä et kreikkalaiset on vähän hassuja. No, ilveilyt sikseen, oon kuullu tästä jotain hyvääkin niin ehkäpä katsastan. Tai sitten laitan digiboksille ja katson myöhemmin (= vuonna 2015).

Platoon - nuoret sotilaat (USA 1986)
Pe MTV3 klo: 23.15
Taas mässäillään sodan raakuuksilla ja kyllä se Vietnam oli hirvee. Tänään jostain syystä pohdin että Apocalypse Now pitäisi katsoa uudemman kerran, mutta jos katson tän niin ehkä sillä ei ole vielä niin kiire. Nuori poika lähtee sotimaan ja huomaa ettei se olekaan hauskaa. Aijaa. Oliver Stonen elokuva voitti parhaan elokuvan Oscarin, mutta siitä ei voi vielä päätellä mitään. Mut no, se on kriittisesti sotaan suhtautuva sotaelokuva. Kumminkin tykkään. Mulla on joku heikkous näihin.

Herkules (USA 1997)
La MTV3 klo: 15.40
Lisää kreikkalaista tunnelmaa. Tykkään näistä 90-luvun Disneyn leffoista ehkä eniten ikinä. Herkules ainakin kuuluu omiin suosikkeihin. Laulut toimii ja hahmoista löytyy komiikkaa kiitettävästi. Megara on mukavaa vaihtelua tönköistä prinsessoista eivätkä sivuhahmot ärsytä sen enempää. Hades on ehkä paras pahis. Ainakin sillä on parhaat jutut. Nii ja on se Herkules aika herttanen. Esittääköhän MTV3 Mulanin vielä jossain vaiheessa...

A History of Violence (USA 2005)
La TV2 klo: 22.05
Vähän Viggoa lauantai-iltaan. Elokuvan nimi kuullostaa tutulta positiivisessa mielessä, joten kaipa se pitää katsoa. Tarina alkaa kun Viggon, siis Tomin, kahvilassa uhkaa tapahtua ryöstö. Tämän seurauksena perheen elämä muuttuu väkivaltaisempaan suuntaan. Leffa perustuu John Wagnerin sarjakuvaan.

Punainen virta (USA 1948)
Su YLE Teema klo: 18.00
No kyllä länkkäreitä pukkaa nyt. Ihan western-klassikko kyseessä tällä kertaa. John Wayne! Leffassa lähdetään karjanajoon ja sit tapahtuu kummia. Nyt pitää mennä moi!

THE EVƎNT

2011-03-22T12:55:00.000-07:00

THE EVƎNT
Tiistaisin Mtv3 klo: 21.00
IMDB
Ekassa jaksossa ollaan risteilyllä, kaapataan lentokone, lennetään helikopterilla sukelletaan jyrkänteeltä, pelastetaan hukkuva nainen, melkein kositaan, vieraillaan sotilastukikohdassa, snorklataan, ammuskellaan, leikitään aikatasoilla, kamera zoomaa ja heittelehtii ja KELLO KÄY. Kyseessä on siis tänään alkanut The Event, lmiselvästi samoilta tekijöiltä kuin ajan saatossa väljähtänyt hittisarja 24. Salaliittoteorioita löytyy tästäkin sarjasta yllin kyllin, actionista puhumattakaan. Itse asiassa kaikkea on liikaa. Välillä tulee mieleen köyhän miehen Lost, vaikka budjetti hipoo taivaita. Kukaan päähenkilöistä ei nappaa eivätkä hahmokemiat vakuuta. Ei kiinnosta kuolevatko päähenkilöt räjähdyksessä lentokoneessa vai tulivuoressa, uhkaavatko avaruusolennot, murhataanko presidentti... En jaksa katsoa.

Jos tykkäät: ACTION ACTION ACTION!!!kjfs

Lyhyesti

2011-03-22T12:14:00.000-07:00

The Hobbit (2012)
Ensimmäiset kuvat Hobitin kuvauspaikalta ovat siis löytäneet tiensä päivänvaloon. Jackson (vähänkö on mies laihtunu, hui) peräti poseeraa, joten voinemme olettaa, että ihan virallisista kuvista kyse tällä kertaa. Vaikka projektista on kuhistu jo pidemmän aikaa, tuntuu että nämä kuvat tulivat nyt vähän liian äkkiä. Kun muistelee, kuinka paljon vaivaa LOTR-kolmikon valmistamisessa nähtiin, niin ihmetyttää kuinka siellä alkaa olla jo valmista kuvauksille. Pelottaa myös. Elokuvan jakamisen kahteen 3D-palaseen olisi voinut jättää tekemättä. Uutiset (luin Ilta Sanomista joten lol) Mikael Persbrandtin (Gunvald Beckistä) huumesekoilusta eivät nekään ilahduttaneet. Uusi Seelanti ei ota vastaan huumerikollisia, joten miehen on parasta pitää ruiskut kaukana, jos haluaa esiintyä Beornina. Elokuvan pitäisi valmistua 2012 joulukuulle. Virallinen blogi starttasi vähän aika sitten.

X-men: First Class (2011)
Tälle ihanuudelle on lähinnä naureskeltu kökköjen posterien kustannuksella, mutta elokuvan venäläinen traileri yllättäen näyttää ihan hyvältä. Ei silti niin hyvältä että innostuisin. Jossain määrin kiinnostaa, miten Emma Frost muuntuu valkokankaalle, mutta tuskin siitäkään löytyy hirveästi ilon aihetta. January Jones on blondi joo, rinnat on joo, mutta karismasta tiedä sitten...

Super (2010)
Niin siis supersankarielokuvista puhuttaessa... Voiko joku selittää, miten tämä elokuva eroaa aiemmin ilmestyneestä Kick Ass -tekeleestä? Tai siis, miten tällanen voidaan edes julkaista ilman plagiointi-syytteitä? Pääosassa on tietty keski-ikänen luuseri teini-ikäisen luuserin sijaan... ehkä se on se. Niin ja nähdäänhän elokuvassa Ellen Page. Tyttö tuntuu vetävän samaa roolia jokaisessa elokuvassaan, mutta jostain syystä se ei ärsytä. Ainakaan minua. Vielä. Näiden kahden supersankarileffan lisäksi tulossa on myös. Mm. Green Lantern, Supermies ja varmaan vielä Daredevil. Nii ja uus Hämähäkki-mies. Unohdin jonkun. Ne ei lopu ikinä!!

Hop (2011)
Siis tätä oon odottanu! Elokuva pääsiäispupun pojasta, joka ei haluu olla pääsiäispupu ja sit se niinkun menee ihmisten maailmaan ja lol se on puhuva jänis mut sit se tapaa kivan miehen joka ei niinku aluks tykkää siitä mut niin siis no joo se pointti on et se pupu kakkii hedelmärakeita he he. Siis joo ei. James, James, James, miks näyttelet huonoissa elokuvissa, miksi. James Marsden osaa laulaa ja hymyillä, ulkonäköäkin on ihan kiitettävästi - miksei mies voi esiintyä välillä muissakin elokuvissa kuin kokoperheen komedioissa? No ehkä vastasin itse kysymykseeni mut no. Alkuperäisessä versiossa Hopin isän äänenä on Hugh Laurie, suomenkielisessä versiossa pupujänömussukan äänestä vastaa Antti Tuisku. Siis pitäähän tää nyt nähdä. Molemmilla kielillä!

Charlaine Harris: Veren voima

2011-03-18T02:33:00.000-07:00

VEREN VOIMA
( Dead Until Dark )
Kirjailija: Charlaine Harris
Ilmestymisvuosi: 2001
Suomentaja: Johanna Vainikainen-Uusitalo

HBOn tv-sarjaa olen seurannut jo jonkin aikaa, joten arvostelu tuskin on puolueeton. Ensimmäisestä kaudesta en tykännyt yhtään, kakkosta katsoin silloin tällöin, mutta kolmas kausi on vienyt mukanaan ja tästä syystä tartuin tähän kirjaankin. Niin ja ystävä pakotti. Mistään kauhean positiivisista asetelmista lukeminen ei lähtenyt. Sain tietää, että sarjan loput kirjat ovat huomattavasti parempia(?) ja tiedän, että ensimmäinen kausi näytti ruudullakin aika huonolta. Oli siis jossain määrin haastavaa lukea läpi jotain keskinkertaista, jonka juonen jo tiesi.

Bon Tempsin junttilassa on hiljaista kunnes paikalle ilmestyy paikkakunnan ensimmäinen vampyyri, Bill. Ajatuksia lukeva tarjoilija Sookie Stackhouse mieltyy välittömästi tulokkaaseen, mutta romanssi ei olekaan mikään helppo nakki, kun vampyyrien kanssa tekemisissä olleet nuoret naiset alkavat kuolla ympäriltä. Juoni etenee ihan reippaasti, vaikka romanttiset kohtaukset tuppaavat jumittamaan. Mikään romanttisin tarina se ei mielestäni ollut. Bill joko seisoskelee tuppisuuna tai kuuluttaa omistavansa Sookien. Siis silloin kun ei tuijottele hänen kaulaansa himokkaasti. Mielestäni Sookien mieltymys Billiin selittyy taas pitkälti sillä, ettei hän pysty kuulemaan vampyyrin ajatuksia. Hiljaisuus on mukavaa vaihtelua. Kirjassa oli lähestytty ajatusten lukua varsin onnistuneesti. Se vaikuttaa enemmänkin kiroukselta kuin lahjalta. Kuvittele, jos pystyisit kuulemaan lähes kaikkien ajatukset. Melusaasteelta ei pääsisi pakoon minnekään.

Yllätyin, kun huomasin ettei kirjassa ollut juuri mitään niistä sivujuonista, joita tv-sarjassa nähtiin. Tara ei esiintynyt lainkaan. Tämän seurauksena juoni pysyi nätisti raiteillaan, mutta toisaalta muihin hahmoihin jo tottuneena pelkän Sookien seuraaminen alkoi käydä yksitoikkoiseksi. Päähenkilönä hän oli tietysti hiukan naiivi, ja likan heittäytyminen vaaroihin alkoi jo ottaa hermoon. Tästä huolimatta hän oli huomattavasti siedettävämpi vampyyrin seuralainen kuin ystävämme Bella Swan. Kaikki aika ei mennyt Billin perään kuolaamisessa, vaan Sookie pyrkii selvittämään murhia ihan omasta takaa. Myös suhde Jasoniin, Sookien veljeen, tulee paremmin esille kuin tv-sarjassa. ( Jossa se on muuten viime aikoina loistanut poissaolollaan. )

Suomennettuna teoksesta häipyi aksentin mukana iso osa etälävaltiolaista fiilistä, mikä ei ymmärrettävistä syistä taivu suomeksi. Englanniksi luettuna teoksesta olisi saanut enemmän irti. Olen samaa mieltä Turun Sanomien kirja-arvostelija Katariina Norontauksen kanssa: "Voi olla, että Johanna Vainikainen-Uusitalon käännös vain paljastaa Harrisin viehkosti venyttelevän jutustelun takana piilevät kirjalliset heikkoudet." Juttu nimittäin luisuu välillä aika yksinkertaiseksi. Suomennoksesta vielä sen verran että fangbangerien kääntäminen hammashaukoiksi oli vain outoa.

Kaiken kaikkiaan juoni on ihan ok, jos ei ole seurannut tv-sarjaa, mutta romanttinen puoli joko iskee tai ei iske. Olen kuitenkin sitä mieltä että vampyyrin ja ihmisen välinen romanssi on tässä teoksessa kuvattu paremmin kuin eräässä onnettomassa sarjassa nimeltä Twilight. Harris onnistuu esimerkiksi välttämään Billin kylmän ihon kuvailun, jolla Meyer taas mässäilee ihan liikaa. Kuolleen kylmä iho kun nyt on niin seksikästä, hyh hyh. Mukana on myös sopivasti vanhoja uskomuksia vampyyreista. Harrisin vampyyrit pysyttelevät päivän aikaan visusti maan alla eivätkä esim. kimaltele.

Jos tykkäät: Vampyyrit, jotka eivät kimalla, peräkylät, murhat, Syvä Etelä, naiivi kertoja.

Lauantai 19.3

2011-03-15T13:13:00.000-07:00

Tie El Doradoon ( USA 2000 )
La MTV3 klo: 17.15
Ihan kelpo lauantain perheleffa taas luvassa, vaikka onhan tääkin jo pari kertaa nähty. Tunnelma ei kenties ole yhtä maaginen kuin Disneyllä, mutta Elton Johnin kosketus sen sijaan on maagistakin maagisempi ja laulut ovat ehkä elokuvan parhainta antia. Animaatio on harvinaisen sulavaa ja jotain taustoja voisi verrata Disneyn vastaaviin. Hahmoista varsinkin päähenkilökaksikko on varsin onnistunut.

Merlin
La Sub klo: 20.00
Ettei vaan unohdu! Kuten jo aiemmin sanottu, juoni ei todellakaan lukeudu omaperäisimpien joukkoon, mutta niitä pienempiä käänteitä seuraa ihan mielellään. Jos sarjaa yhdellä sanalla kuvailisi, olisi se "keveä". Ensimmäinen kausi on täynnä huumoria, vaikka osa käsitellyistä aihesta onkin vakavia. Kehottaisin katsastamaan ainakin viidennen jakson, jossa nähdään Lancelot. Ahah.

Selviytyjät
La MTV3 klo: 21.00
Maikkari on onnistunut ilmeisesti aivopesemään mut aika onnistuneesti, koska lauantait ei vaan oo samoja ilman Selviytyjiä! Kaikkien tosi-tv -ohjelmien äiti, hämäysten isä, petkutusten ja valheiden kummisetä. Missään muussa tosi-teeveessä tuskin nähdään yhtä kieroja tyyppejä tai onnistuneita juonitteluja. Huimien käänteiden määrä pistää välillä miettimään, kuinka pitkälle sarja on käsikirjoitettu, mutta mitä siitä kun sarja on viihdettä parhaimmillaan. Oma suosikkiselviytyjäni of all the time on Ozzy, joka nähtiin Cook Islandilla ja Mikronesiassa. Ei oo sarjassa tähän mennessä nähty yhtä hyvää sukeltajaa!

Viikonlopusta

2011-03-13T13:24:00.000-07:00

Mtv3 ei näköjään enää edes yritä. Top Gearista on näytetty sama jakso KOLME kertaa peräkkäin. Sarja näkyy milloin sattuu ja silloin kun sattuu näkymään niin näytetään taas se yksi ja sama jakso. Kertaus on näköjään opintojen äiti? Kyllä Top Gearia jaksaa katsoa useampaan otteeseen, ei siinä mitään, mutta sama jakso kolme kertaa peräjälkeen alkaa jo vähän kyrsiä. Katselin Telkku.comista niin näyttäisi että tämän jälkeen sarja taas häviää pariksi viikoksi... ehkä sen jälkeen nähdään taas tämä sama jakso! Tuskin maltan odottaa. Tykkään sarjasta ihan valtavasti, mutta en kyllä lähde mitään Mtv3 MAXia tilaamaan, koska mainoksista päätellen olen väärää sukupuolta.

Mutta se siitä.

Mirrormask jäi valitettavasti väliin, mutta muut leffat tuli katsottua. Beck oli ihan vakiokamaa, kelvollista torstaiviihdettä kuten aina. Ruumiita tuli vaihteeksi vähän enemmän. Odottamaani Gunvaldin ja Beckin tyttären kohtausta ei sitten tullutkaan, mutta jos se sitten ensi viikolla tapahtuisi...

Kiss Kiss Bang Bang oli mukava yllätys sekavasta alusta huolimatta. Juonesta oli vaikea saada kiinni, mutta lopulta se lähti rullaamaan ja aika vauhtia. Paljon yllätyksiä ja odottamattomia juonenkäänteitä. Myös hahmot olivat hauskoja. Kuin surmaisi satakielen-elokuvasta ei ole mitään sanottavaa, mitä ei olisi jo ennalta sanottu. Loistavia näyttelijöitä ja kelvollinen elokuvasovitus. Katsomisen arvoinen totta kai.

loppuviikon leffat

2011-03-09T11:12:00.000-08:00

Beck: Japanilainen maalaus ( Ruotsi 2007 )
To Nelonen klo: 22.00
Vaikken olekaan mikään suuri jännityselokuvien ystävä niin viimeisimmät Beckit on tullut katsottua. Beckien juonet ovat sujuvia ja tunnelma sopivan karmiva. Mikael Persbrandt on mahtava Gunvaldina. Jännittää myös nähdä kuinka Gunvaldin ja Beckin tyttären välinen suhde edistyy.

Kiss Kiss Bang Bang ( USA 2005 )
Pe MTV3 klo: 22.35
RDJ mukana niin mikäs siinä, jos perjantaina ei ole muuta tekemistä. Ohjauksesta vastaa Shane Black, joka on ilmeisesti pestattu ohjaamaan tuleva amerikkalainen versio Death Notesta. Voisi kattoa jo ihan sillä perusteella että onko miehestä mihinkään.

MirrorMask - Peilinaamio ( USA 2005 )
La Nelonen klo: 19.00
En ole aikaisemmin törmännyt tähän tuttavuuteen, mutta elokuva perustuu Neil Gaimanin tarinaan, joten ehkäpä sen katsastan. Ainakin kuvien perusteella leffan visuaalinen anti lupaa hyvää. Tarinassa liikutaan sirkuksessa, mikä on aina plusssa. Sirkusjutuissa vaan on sitä jotain.

Kuin surmaisi satakielen ( USA 1962 )
Su YLE Teema klo: 18.00
Hävettää hävettää ja hävettää kun en ole aiemmin nähnyt, mutta nyt korjataan asia. Kirja oli mahtava ja uskon ettei monilta "maailman paras elokuva" -listoilta löytyvä filmatisointi voi olla kauhean huono. Eihän. Odotukset nimittäin on kovat.

Sinkkuelämää ( USA 2008 )
Su Nelonen klo 21:00
Jostain syystä oon nähny tän jo pari kertaa, vaikken edes seurannut tv-sarjaa silloin kun olisi pitänyt eikä mulle todellakaan ole syntynyt mitään suurta rakkaussuhdetta henkilöihin. Elokuva kuitenkin näyttää ja kuullostaa hyvältä, joten voishan sen laittaa taustalle pyörimään samalla kun yrittää epätoivoisesti väsätä koulutehtäviä maanantaille.

Hyvää naistenpäivää!

2011-03-08T10:13:00.000-08:00

THE STORY OF MENSTRUATION
The Story of Menstruation is a 1946 10-minute animated film produced by Walt Disney Productions in 1946. It is believed to be the first film to use the word vagina in its screenplay. Neither sexuality nor reproduction is mentioned in the film, and an emphasis on sanitation makes it, as Disney historian Jim Korkis has suggested: "a hygienic crisis rather than a maturation event."

Jamie Oliverin ruokavallankumous

2011-03-06T08:39:00.000-08:00

JAMIE OLIVER VS. FAT
Sub tv - sunnuntaisin klo: 17.30
En kauheammin välitä ruokaohjelmista, mutta tässä on ainakin yksi poikkeus. Englantilainen tv-kokki Jamie Oliver lähtee pelastamaan amerikkalaisia rasvaiselta ruokavaliolta. Ainakin ensimmäisen jakson perusteella tehtävä näyttää toivottomalta. Koululaiset valitsevat enemmin pikaruoan kuin Jamien hienot ja terveelliset kokkaukset. Pizza on yksinkertaisesti liian hyvää. Oli se sitten täynnä lisäaineita ja muuta paskaa. Jamieta käy kyllä sääliksi, mieshän yrittää vain tehdä hyvää. Kovin moni ei vain tunnu ymmärtävän.

Merlin Suomeen

2011-03-05T11:18:00.000-08:00

MERLIN
( 2008- )
Pääosissa: Colin Morgan, Bradley James, Anthony Head, Katie McGrath
IMDB

Telkkari jäi tänään Gleen jäljiltä päälle ( aikeissa oli katsoa Kultainen ase ) ja yhtäkkiä kuvaruutuun pamahtaa Colin Morgan. Olin että mitä helvettiä! Ei sun pitäs Suomen tv:ssä näkyä! No, siihen jäi James Bondit tältä illalta. Oon nimittäin niin iloinen että tää sarja tulee lopulta Suomeen. Luulin että toimittajana olis Yle, kun kyseessä on kuitenkin BBC:n sarja, mutta parempi näin kun ei mitenkään!

Sarjassa seurataan nuoren Merlinin ja kuningas Arthurin ( tässä vaiheessa vielä prinssi ) seikkailuja Camelotin valtakunnassa, jossa taikuus on kielletty. Merlin joutuu salaamaan kykynsä, mistä sitten aiheutuu kaikenlaista sotkua sarjan edetessä. Juonikuviot eivät ole mitenkään kaksisia, mutta sarjaa seuraa mielellään, sillä pääosien näyttelijät osaavat hommansa ja kemiat pelaavat harvinaisen hyvin yhteen. Miekkailua ja romansseja ei myöskään puutu. En nyt sano enempää, mutta tähän aiheeseen palaan vielä maaliskuussa, siitä voitte olla varmoja.

Merlin Sub tv:llä 19.3. alkaen

Verta, väkivaltaa ja naisia

2011-03-04T02:13:00.000-08:00

Vuonna 2011 naistappajat ovat ilmeisesti muodissa. Näin päättelin kolmesta tulevasta elokuvasta, joissa kaikissa nähdään jollain tavalla väkivaltaisia naisia tai tyttöjä. Mikäs siinä, vahvoja naisia on aina ilo katsella kunhan luonnetta ei unohdeta. Asiaan liittyen mlawski kirjoitti liian täydellisistä naishahmoista. Kiinnostavaa lukemista, suosittelen. Saa nähdä millaisia näiden elokuvien sankarittaret tulevat olemaan.

SUCKER PUNCH
( Suomi: 13.huhtikuuta 2011 )
Ohjaus: Zack Snyder
Pääosissa: Emily Browning, Vanessa Hudgens, Abbie Cornish
IMDB & traileri
Alustavasti veikkaisin että arveluttavimmat sankarittaret löytyvät tästä elokuvasta. Zack Snyder ( 300, Watchmen ) on tunnettu jokseenkin pintaa nuolevasta kameratyöstä. Itse nautin ohjaajan tyylistä, mutta tietysti löytyy myös niitä jotka eivät arvosta. Universumin lakeja rikkovia kohtauksia tullaan näkemään tässäkin elokuvassa, sillä tarina kertoo tytöstä, joka joutuu lukituksi mielisairaalaan ja ainoa tie ulos löytyy rinnakkaistodellisuudesta. Juoni ei ainakaan paperilla kuullosta mitenkään järkevältä, mutta uskon että Snyder saa sen toimimaan valkokankaalla. Ainakin traileri on vaikuttava. Samurai-miekkoja, steampunkia, robotteja, lentokoneita ja lohikäärmeitä... Epäilemättä puolet elokuvasta tullaan näkemään tuttuun tyyliin slow-motionina.

HANNA
( Suomi: 3. kesäkuuta 2011 )
Ohjaus: Joe Wright
Pääosissa: Saoirse Ronan, Cate Blanchett, Eric Bana
IMDB & traileri
Viime aikoina lähinnä pukudraamoistaan tunnettu Joe Wright ( Sovitus, Ylpeys & ennakkoluulo ) on valinnut uuteen elokuvaansa hiukan erilaisen sankarittaren. Trailerin raivo tuli ainakin itselleni pienenä järkytyksenä, mutta siitä toivuttuani leffa alkoi vaikuttaa varsin kiinnostavalta. Täydelliseksi salamurhaajaksi koulutettu 16-vuotias tyttö joutuu agenttien jahtaamaksi. Pahisroolissa(?) nähdään aina täydellinen Cate Blanchett, joten femme fatalet eivät pääty päähenkilöön. Odotan innolla!

VIOLET & DAISY
( 2011 )
Ohjaus: Geoffrey Fletcher
Pääosissa: Saoirse Ronan, Alexis Bledel, Danny Trejo
IMDB
Kolmannessa nähdään niin ikään naisia salamurhaajina. Kahden salamurhaajatytön seuraava kohde osoittautuukin kovaksi palaksi. Juonesta ei ole vielä kauheasti tietoa eikä traileria vielä löydettävissä, mutta elokuvassa on sanottu olevan vähän Thelma & Louisea, Superbadiä ja Pulp Fictionia. Jännittävä sekoitus. Pääroolissa nähtävä Alexis Bledel ei ole ikinä lukeutunut suosikkeihini, joten minulla on pieniä vaikeuksia nähdä lapsenkasvoista ( tässäkin elokuvassa 30-vuotias Bledel esittää 16-vuotiasta! ) näyttelijätärtä palkkamurhaajana. Bledel on kyllä hyvin tervetullut osoittamaan minun olleen väärässä.

You can't step into the same river twice

2011-03-03T11:47:00.000-08:00

POCAHONTAS
( 1995 )
Ohjaus: Mike Gabriel, Eric Goldberg
Musiikki: Alan Menken
IMDB

MTV3 esittää lauantain perheleffana Pocahontaksen, joka muistaakseni tuli televisiosta ihan muutama kuukausi sitten? Mutta ketä haittaa, tän leffan jaksaa katsoa vaikka kuinka monta kertaa. Pienenä oli tapana valita Pocahontas joka kerta kun saatiin lupa vuokrata jokin videokasetti Ärrältä. Jossain vaiheessa äiti alkoi jo kypsyä eikä antanut enää vuokrata sitä uudestaan. Sori vaan mut se oli niin hyvä.

Pocahontas on aina ollut mun lempiprinsessa. En oikeastaan ikinä hurahtanut Disneyn "varsinaisiin" prinsessoihin ( no ei sitä käsitettä oltu varmaan vielä lanseerattu siihen aikaan ) vaan metsässä juoksenteleva villikko oli jotenkin lähempänä sydäntä. Parasta leffassa on ehdottomasti musiikki ja Kaarnamuori. Niin ja se elävä tuuli. Pocahontasin upeat hiukset. Animaatioleffojen ehdotonta ykkösmateriaalia.

Oikea Pocahontas ( myös Matoaka, 1595-1617 ) tutustui Virginian uudisasukkaisiin ollessaan vain 14-vuotias. Uudisasukas nimeltään John Smith kertoi tarinan, jossa kaunis intiaanityttö pelasti hänet verenhimoisilta alkuasukkailta, mutta tarinan alkuperästä ollaan montaa eri mieltä. Smith oli mm. aiemmin kertonut hyvin vastaavan tarinan kuinka kaunis tyttö pelasti hänet turkkilaisten kynsistä Unkarissa vuonna 1602. Pocahontas kuitenkin ystävystyi uudisasukkaiden kanssa ja auttoi heitä nälänhädän aikoihin. Hän päätyi naimisiin John Rolfen kanssa ja kasteen kautta otti nimen Rebecca Rolfe. Rakkaussuhteesta ei ole todisteita, mutta avioliitto toi rauhan powhatanien ja englantilaisen välille vuosikausiksi. Myöhemmin Pocahontas vieraili Englannissa, lähinnä elävänä esimerkkinä siitä kuinka villi voidaan kesyttää. Ihmisten tuli käyttäytyä hyvin hänen läheisyydessään jottei intiaaninaisen käsitys englantilaisista ja kristinuskosta vain muuttuisi. Rebecca Rolfe kuoli isorokkoon laivamatkalla takaisin Virginiaan. ( wiki )

"You think the only people who are people
Are the people who look and think like you
But if you walk the footsteps of a stranger
You'll learn things you never knew you never knew"

MTV3 La 05.03.2011 klo: 16.25
Jos tykkäät: Disney, luonto, tuulenpuuskat, hipit, kaunistellut kohtalot, animaatioelokuvat.

George R.R. Martin: Valtaistuinpeli

2011-03-02T10:28:00.001-08:00

VALTAISTUINPELI
( A Game of Thrones )
Kirjailija: George R.R. Martin
Ilmestymisvuosi: 1996
Suomentaja: Satu Hlinovsky

Talviloman kunniaksi tartuin tähän paksuhkoon opukseen, sillä siitä on pitkä aika kun viimeksi luin fantasiaa ja kaveri sattui suosittelemaan kyseistä kirjaa. Valtaistuinpeli on ensimmäinen osa palkintojakin voittaneesta Tulen ja jään laulu -sarjasta. Mahtipontisessa saagassa seurataan kuka mahtaakaan seuraavaksi istuutua Seitsemän valtakunnan rautavaltaistuimelle. Mukana ovat juonittelevat Lannisterit, hullun lohikäärmekuningas Targaryenin perilliset sekä tällä hetkellä vallan kahvassa oleva kuningas Robert. Pohjoisen Talvivaaran jäykkä ja yrmeä lordi Eddard Stark joutuu myös mukaan valtataisteluun, vastoin tahtoaan.

Ennen kuin pääsin kunnolla vauhtiin monta sivua kului hahmojen nimiä kiroillessa. Uusia hahmoja pukkaa minkä ehtii ja entisille annetaan kaiken kukkuraksi toinen toistaan epämääräisempiä lempinimiä. Eddardit, Nedit, Robit, Robertit ja Bradit menivät aluksi täysin sekaisin. Jouduin ottamaan takapakkia parikin kertaa pysyäkseni kärryillä siitä kuka nyt puhuu. Läpi koko lukukokemuksen manasin Georgea siitä että oli mennyt unohtamaan selkeyttävän hahmolistan, mutta siellähän se oli viimeisillä sivuilla. Kökkö vaan että huomasin sen vasta kun olin lukenut koko kirjan!

Muutamista puuduttavista fantasiakliseistä huolimatta nautin kirjasta. Odottamattomat juonikäänteet ja huumori pitivät otteessaan loppuun asti. Oikeastaan kukaan päähenkilöistä ei pahemmin iskenyt, mutta sivuhenkilöistä riitti valinnanvaraa. Naisista ainoastaan lordi Starkin vaimo Catelyn ja poikatyttö Arya olivat siedettäviä, loput joko hulluja tai mukana vain juonta kuljettamassa. Kaksilahkeisista Jon Nietoksen tarina ja kääpiö Tyrionin ironiset kommentit jäivät tuoreimpina mieleen. Seksikohtauksia heitellään väliin vähän miten sattuu enkä nyt lähde puimaan niiden viihdyttävyyttä. Taistelukohtauksia ei ole liikaa, mutta niiden laadusta en osaa sanoa, sillä en ikinä pysy mukana oli kyse sitten mistä tahansa kirjasta. Liittenä olleet kartat auttoivat hahmottamaan tilannetta edes hiukkasen. Miinuksena on pakko mainita lapsellinen kuvitus, jota alkuperäisessä versiossa ei taida edes olla(?). Kiitos tästä, Otava.

Kiinnostavinta antia olivat kohtaukset hyisessä Talvivaarassa ja synkällä Muurilla, joka erottaa valtakunnan alueesta, jossa uskomusten mukaan vilisevät vanhojen tarujen oliot. Näitä ei lähdetä kuvailemaan liikaa ( vielä ainakaan tässä osassa ) joten jännitys säilyy. Myös hurjasudet oli kivoja. Muuta yliluonnollista tarinassa ei juuri esiinny, mutta mielenkiintoinen juoni eteeni sujuvasti ilmankin.

Jos tykkäät: Valtavehkeilyt, laaja hahmogalleria, mahtipontisuus, mauttomat huora-vitsit.

HBO: GAME OF THRONES
The Game Begins April 17
IMDB

Liekö syynä se, että ikävöin jo BBC:n Merliniä ja tulevaa Hobbit-elokuvaa, koska olen todella innoissani HBOn kirjasarjasta puuhamasta televisiosarjasta, joka lähtee pyörimään huhtikuussa. Kyseessä on siis HBO ( Sopranos, True Blood, Deadwood... ), joten laatua tuskin tulee puuttumaan. Tuskin seksiäkään. Pituutta sarjalla tulee olemaan 10 osaa. Ainakin trailereiden perusteella tästä voi muodostua jotakin hienoa. Winter is coming!

Mukana nähdään LOTR-elokuvista tuttu Sean Bean, mutta uusista naamoista kiehtovin näillä näkymin vaikuttaa olevan Nikolaj Coster-Waldau Jaime Lannisterina.

Puvustus ja lavastus lienevät nielleet muutaman sentin mutta eivät turhaan!

Tästä se lähtee! Uuteen nousuun!

2011-03-01T12:49:00.001-08:00

Moi! Tän blogin tarkotus olis toimia jonkin sortin telkkari-blogina... tai sit elokuva-blogina. Katotaan kumpi aihe inspiroi enemmän. Pääpointtina olis kuitenkin verrytellä hiukan suåmen kielen taitoja kun on viime aikoina tullut kirjoiteltua aika paljon vierailla kielillä eikä suåmi tahdo enää luistaa. Ei se varmaan ikinä oo luistanu, mut aika kultaa muistot ja näin edespäin.

Layout on näköjään vielä vähän sinne päin, mut ehkä jaksan sen vielä joskus korjata.