SKYFALL
Ohjaus: Sam Mendes
Ilmestymisvuosi: 2012
Pääosissa: Daniel Craig, Judi Dench & Javier Bardem
IMDB & traileri

Uuden Q:n (Ben Whishaw) sanoja lainatakseni: “Were you expecting an exploding pen? We don’t really go in for that any more.” James Bond on todellakin kokenut Nolan-käsittelyn. Aivan kuten Batman Begins (2005) siivosi pöydän edellisten Batmanien jäljiltä, Casino Royale (2006) osoitti että nyt on tosi kyseessä ja hassuilla vehkeillä leikittely on ohi. Sama tyyli jatkuu uudessa Bondissa. Daniel Craigin Bond on nyt entistä karumpi ja kompleksimpi.


Mutta onko se sitten hyvä asia? Huikeat takaa-ajot onnistuvat kyllä ilman jetpackejä, mutta vekottimet ovat aina olleet näyttävä osa James Bond -elokuvia. Onko James nyt vain yksi niistä monista vakoojista, joita vilisee keskinkertaisissa toimintaelokuvissa? Viekö realistinen ote Bond-elokuvista niiden jujun? Niin tai näin, Skyfall on ottanut oppia Nolanilta muillakin tavoilla. Elokuvassa on monia kohtauksia, joita voidaan suoraan verrata Yön Ritariin. Ne eivät ole niin ilmeisiä että plagionti-syytteet lentäisivät, mutta nähtävissä kuitenkin. Elokuvan pahis Silva (Javier Bardem) on hänkin nähnyt Batmanit ja selvästi ihastunut Jokerin ja Banen tapoihin hoitaa asioita.


En silti sano että Skyfall on huono. Se ei ole ennalta-arvattava tai puuduttava kaikkine toimintajaksoineen. Se on ehkä yksi parhaista James Bond -elokuvista tähän mennessä. Uusi Q on mukava lisäys, Silva ikoninen Bond-pahis, Adelen Skyfall mahtava tunnari ja loppukohtaus Skotlannissa oli upeaa katseltavaa. Yksi toive minulla kuitenkin on: eivätkö myös Bond-tytöt voi muuttua nyt kun koko konsepti on kerta "modernisoitu"? En jaksa enää katsoa näitä elokuvia, joissa naisilla ei ole muuta virkaa kuin joutua pelastetuiksi tai kuolla ja olla ennen kaikkea silmäkarkkina. Tuotesijoittelusta myös vähän miinusta. Hyi!


Jos tykkäät: James Bondista, ilkeästä pahisnaurusta ja Skotlannista.

Paitsi että se oli eilen. Suuret onnittelut lähtevät Lontoon suuntaan joka tapauksessa. 31-vuotiasta brittinäyttelijää Tom Hiddlestonia tullaan näkemään suuret määrät tulevaisuudessa, siitä voi olla varma. Todellisen läpimurtonsa mies viimeisteli viime vuonna Lokin roolillaan Thor-sarjakuvan filmatisoinnissa. Toukokuussa ilkikurinen jumala tekee paluun valkokankaalle eräässä pienimuotoisessa elokuvassa nimeltään Avengers. Ehkä olette kuulleet. Pian Tomia voi ihastella myös tulevissa Henry IV tv-elokuvissa. Empiren mukaan hän tulee myös korvaamaan Fassbenderin Jim Jarmuschin Only Lovers Left Alive-vampyyrileffassa. Jos aiemmat roolit elokuvista War Horse ja Midnight in Paris ovat jääneet näkemättä, kannattaa ottaa niistä selvää.

Miksi Hiddlestonista kannattaa tykätä? Näyttelijäntaitojensa lisäksi mies tuntuu olevan aika reilu tyyppi. Twitterissään miekkonen vastailee fanien viesteihin harvinaisen ahkerasti eikä ota itseään liian vakavasti. Mikä parasta, mies taitaa itse olla aika ihastunut rooliinsa Lokina. Vaikka Thorista on jo muutama kuukausi ja Avengersiin vielä aika pitkä aika, hän jaksaa vauhkota Lokista Twitterissä ja haastatteluissa. Eikä se vaikuta miltään markkinointikikalta. Hiddleston on vilpittömästi onnensa kukkuloilla roolistaan. Mahtavaa että joku jaksaa olla niin innostunut.


“I did get to throw Tony Stark through a window — which you can see in trailers — all I can tell you is he deserved it. He’s got a sharp tongue, that Tony Stark.”
- Tom Hiddleston

Florence Welch on jumalainen. Hänen musiikkinsa on kaunista ja aivan toisesta maailmasta. Aamuhämärän utuisesta maailmasta, jossa henget vaeltavat vapaina hautausmailla ja puhtoiset neitsyet itkevät katkeria kyyneliä rakkauden perään. Yksinkertaisesti maagista. Parhaiten omaa mielikuvaani Florencen maailmasta vastaa uusin musiikkivideo, Shake It Out, jossa Florecen musiikin upea vaihtelu ahdistavan pimeästä herkän valoisaan on nähtävissä loistavasti.

Edellinen levy Lungs vaati aikansa ennen kuin tajusin mitä kultakimpaletta pitelin käsissäni. Jokainen kappale avautui vähitellen ja muodostui jossain vaiheessa lempikappaleekseni (tällä hetkellä suosikkini on My Boy Builds Coffins), eikä ole epäilystäkään etteikö sama tapahtuisi tätä levyä kuunnellessa. Ensimmäisinä korvaan tarttuivat tanssittava single Shake It Out ja mahtipontinen All This And Heaven Too. Myös tutulta Florencelta kuullostava No Light, No Light on tulevaisuudessa löydettävissä suosikkieni listalta. Entiseen verrattuna tyyli ei ole huomattavasti muuttunut, mutta eihän sitä kannata mennä korjaamaan, jos mitään korjattavaa ei ole.

Mahtava albumi. Kannattaa ehkä kuunnella.

"And the heart is hard to translate,
It has a language of its own,
It talks and tongues and quiet sighs and prayers and proclamations"

Lempielokuvien ja lempparinäyttelijöiedn luetteleminen olisi tylsää, joten kehittelin tavan käydä läpi molempia vähän eri tavalla. Nostan vuorollaan esiin kolme suosikkielokuvaani yhden lempinäyttelijäni CV:stä. Ainakin viime aikoina on tullut valittua elokuvia näyttelijöiden perusteella, joten tämä voi olla ihan toimiva ratkaisu.


MATTHEW GOODE (imdb)
Yksi tämän päivän johtavista brittiläisistä miesnäyttelijöistä saa kunnian aloittaa! Matthew Goode on loistava luonnenäyttelijä, jolta sujuvat niin vakavat kuin humoristisemmatkin roolit. Herra syntyi Exeterissä, Devonissa, Englannissa 3. maaliskuuta vuonna 1978, ikä tällä hetkellä 33 vuotta. Hauska tyyppi ainakin haastattelujen perusteella.

"When it comes to acting, it is very limiting to be English. It was 'Bring on the posh!' All the parts I was being offered involved my accent or someone with money and title."


Ensimmäinen elokuva, jossa näin kyseisen näyttelijän, oli Watchmen (2009), jossa hän näyttelee maailman älykkäintä miestä ja entistä supersankaria, Adrian Veidtiä. Kylmän sodan aikaan supersankareita ei enää kaivata, mutta vanha porukka joutuu vetämään taas viitat yllensä kun joku ryhtyy listimään entisiä lainvalvojia. Zack Snyderin ohjaama mahtava sarjakuvaelokuva on täynnä vaikuttavan näköistä toimintaa ja yllättäviä juonenkäänteitä. Goode tekee oikein hienon roolin laskelmoivana Veidtinä, joka ihailee Aleksanteri Suurta yli kaiken. Kylmä ulkokuori saa hahmon vaikuttamaan etäiseltä, mutta kaikki ei ole siltä näyttää ja Goode onnistuu erinomaisesti tuomaan esille hahmon monet puolet. Parasta elokuvassa oli, että supersankarit esitetään oikeina henkilöinä, joilla kaikilla on omat vikansa eikä kukaan loppujen lopuksi ole se täydellinen sankari maskin takana. Edelleenkin suosikkini elokuvista, joissa Goode esiintyy. Ja on muuten upea soundtrack! Bob Dylania, Nat King Colea, Jimi Hendrixiä ja vielä Ride of the Valkyrias. Aijaijai.


Laadukas brittileffa, Cemetery Junction (2010), sijoittuu 70-luvulle pieneen englantilaiseen tuppukylään, jossa kolme kaverusta ovat viettäneet koko elämänsä. Aikuistumisen paineet saavat nuoret miehet miettimään, mitä he oikeasti haluavat elämältä ja mitä muualla maailmassa tapahtuu samaan aikaan, kun he ovat jumissa kotikylässään. Ehdottomasti ajatuksia herättävä leffa. Goodella on pieni rooli ketjupolttavana vakuutusmyyjänä, Mike Ramsayna, joka on kihloissa elokuvan päähenkilön ihastuksen kanssa. Moraaliltaan arveluttava Ramsay ei ole mikään suosikkihahmoni, mutta ihan hupaisa kaveri.


Tyypilliseltä romanttiselta komedialta vaikuttava Leap Year (2010) on positiivinen yllätys. Juoni on peruskamaa ja ennalta arvattava, mutta päähenkilöt ovat yllättävän sympaattisia ja Gooden ja aina ihanan Amy Adamsin kemiat pelaavat kiitettävästi. Adamsin esittämä Anna Brady lähtee poikaystävänsä perässä Irlantiin, tavoitteenaan kosia tätä karkauspäivänä vanhan perinteen mukaan. Kappas vaan matkaan tulee kuitenkin mutkia ja neito löytää itsensä epämiellyttävän Declan O'Callaghanin (Goode) seurasta. O'Callaghan on ärsyttävä ja ah niin raivostuttava, joten miksi Anna huomaa viihtyvänsä tyypin seurassa? Gooden mahtava irkkuaksentti ja paskainen nauru tekevät O'Callaghanista rakastettavan lurjuksen. Loistava valinta kun etsii jotain kevyempää katsottavaa.


Muista Gooden elokuvista suosittelisin klassikkokirjaan perustuvaa Brideshead Revisitediä (2008), tv-elokuva My Family and Other Animalsia (2005) ja surullista A Single Maniä (2009). Seuraavan kerran Gooden voi bongata valkokankaalla elokuvasta nimeltään Burning Man, jossa Goode esittää englantilaista kokkia, joka yrittää saada elämänsä kuntoon Bondi Beachilla.

Aah, ihan mahtava action-räjähdys-taistelu-toiminta-mikälie-pläjäys sattui silmään tuolta Youtubesta! Tiivistää James Bond-elokuvien hengen aika tehokkaasti neljään minuuttiin. Nii ja jos minulta kysytään niin toihan on ehdottomasti paras Bond-tunnari. Goldeneye oli kans hyvä, mutta tätä vois fiilistellä vaikkei Bondista erityisesti pitäisikään.


Bondeista puhuttaessa pitää aina kertoa se oma lemppari Bond-näyttelijä. Oma suosikkini roolissa on Pierce Brosnan. Ei mikään hääppöinen valinta kuulemma, mutta minkäs sille mahtaa, että mies sattui olemaan Bondina juuri siihen aikaan kun minä niitä elokuvia ensimmäisiä kertoja näin. Unelma-Bond olisi kyllä irkku/saksalainen Michael Fassbender. Miehestä löytyy karismaa ja sopivaa James Bond-tyyliä. Jopa sitä vähän karskinpaa ja karumpaa otetta, josta nykyinen Bond, Daniel Craig, niin hyvin tunnetaan. Ehkä tämä unelma ei ole ihan pilvistä temmattu, sillä Fassyn ura on tällä hetkellä sellaisessa nousukiihdytyksessä, että kukaties herra vielä 007:na nähdään.

Seuraava Bond-leffa, Bond 23, tullaan näkemään joskus vuoden 2012 loppupuolella.

Huom! Lisää britti-actionia huomenna lauantaina Top Gearin muodossa klo.14.05. Juontajakolmikko ajaa tällä kertaa halki vaarallisen Etelä-Amerikan. Sademetsiä ja autiomaata siis luvassa.