Kun jokin on muodissa Hollywoodissa, se myös on muodissa. Tällä hetkellä satuihin perustuvat elokuvat tuntuvat olevan "se juttu". Lumikkien jälkeen tulossa on vielä monta monituista satua, joista kaikkia ei ole vielä edes alettu filmata. Satubuumi ei katoa lähiaikoina ja se on ihan ymmärrettävää. Pankkikriisien keskellä yleisö kaipaa muuta ajateltavaa ja tarinoita, joihin paeta.


Ensimmäisenä vuorossa ovat Hannu ja Kerttu noidanmetsästäjinä... Kyllä vain, luitte oikein. On kulunut 15 vuotta lapsosten ensimmäisestä noidantaposta ja nyt he tekevät sitä ammatikseen. Ristiriitaisia tuntemuksia seuraa, koska samankaltainen Grimmin veljeksistä kertova elokuva oli kaikkea muuta kuin napakymppi. Kerttu eli Gemma Arterton väittää että hauskaksi kuvattu elokuva olisi tummasävyisempi kuin päältä päin näyttää, ja Avengerseista tuttu Jeremy Renner kertoo Hannun olevan kuin Han Solo. Jaahas. Aika sopalta vaikuttaa, mutta ehkä tiedämme lisää kun traileri putkahtaa ulos. Elokuvan ensi-ilta on ensi vuoden tammikuussa.


Jaakon ja jättiläispavunvarren tarinasta kertovan elokuvan eli Jack the Giant Killerin traileri on jo täällä, mutta ketään ei taida kiinnostaa. En edes tiennyt sen olemassaolosta ennen tämänpäiväistä seikkailua internetin syövereissä. Jaakko jättiläisenlahtaajana... Saduista saa aikuisiin uppoavan version kunhan vain muuttaa päähenkilöt tappajiksi? Okei. Ihan miten vaan. Ewan McGregor, mitä ihmettä luulet tekeväsi tällaisessa elokuvassa? Selitä.


Angelina Jolien tähdittämästä Maleficent-elokuvasta on kuhistu paljon, vaikka kuvaukset eivät vielä ole alkaneet. Elokuva kertoo Prinsessa Ruususen tarinan ilkeän noidan näkökulmasta. Auroraksi on nimetty nuori lupaus Elle Fanning ja mukana on muuta nimekästä väkeä kuten meikkitaitelija Rick Baker joka tunnetaan työstään mm. Apinoiden planeetan ja Grinchin parissa. Hän on epäilemättä vastuussa Maleficentin lookista sarvia myöten. Kyllä, Jolie nimittäin vahvisti sarvien olevan osa myös tätä versiota. “The horns are the horns – you can’t deny them. You have to have the horns.” Tässä vaiheessa on jo oikeastaan varmaa, että Jolien suosio varmistaa elokuvalle paremman tuloksen kuin viime vuoden epäonnistuneelle Prinsessa Ruususelle.


Lisäksi tiedossa on Guillermo Del Toron Pinokkio, jota mies on suunnitellut vuodesta 2008 lähtien. Elokuva toteutetaan 3D stop-motion tekniikalla ja mukana on porukkaa, jotka olivat vastuussa upeasta Fantastic Mr Fox -elokuvasta. Maailmansotien väliseen Italiaan sijoittuva tarina on myös edeltäjiään tummempi. Esimerkiksi Sininen Haltiatar on kuolleen tytön henki. Jos tämä ei jo kuulosta tarpeeksi kiinnostavalta, niin musiikista vastannee näillä näkymin Nick Cave! Aah! Kuvaaminen aloitetaan ensi kesänä. Ehkä.


Mitäs vielä? Ohjaaja Christoph Ganz on julistautunut uuden Kaunottaren ja hirviön ohjaajaksi ja lupailee jo suuria: “--surprise the audience by creating a completely new visual universe never experienced before”. Pääosissa nähdään kaksi ranskalaista näyttelijää. Samaan satuun pohjautuvia tv-sarjoja kaavaillaan myös. Kaksi kappaletta niitäkin. Toinen ABC:lle ja toinen CW:lle. Ei tule Kaunottarista puutetta lähivuosina, se on varmaa. Toivottavasti Hirviöt toteutetaan paremmin kuin kammottavassa Beastly-elokuvassa. Miten paljon näitä oikein on?!


Satuelokuva, jonka halusin eniten, antaa odotuttaa itseään. Lempiohjaajani Joe Wright on vihjaillut olevansa kiinnostunut filmaamaan Pienestä merenneidosta alkuperäistä tarinaa paremmin vastaavan version, mutta viimeisten uutisten mukaan herra haluaa odottaa että satubuumi menee ensin ohi. Sitä hän saa kyllä odottaa! Antaisi nyt periksi ja kuvaisi vaan sen elokuvan. "I’m fairly sure that I will do it one day because I kind of need to do it. It’s in my head and I feel like I know the film. But I might not do it for a few years, I might wait until everyone’s done." Onneksi mieheltä on tulossa Anna Karenina, muuten en ehkä kestäisi.

Elokuva, joka pohjautuu todelliseen henkilöön? Ensimmäisenä tuli mieleen Miss Potter (2006), joka kertoo tarinan kirjailija Beatrix Potterista. Petteri Kanin ja lukuisten muiden ihmisten lailla pukeutuvien eläinten luoja on ollut suurin vaikuttaja Petteri Kaniini -syndroomani™ synnyssä. Olen pienestä lähtien rakastanut naisen kirjoittamia tarinoita, piirrettyinä sekä alkuperäismuodossa, joten oli siis aivan luonnollista katsoa tämä elokuva (pariin kertaan). Neiti Potterin tarina on tarpeeksi uskollinen Beatrix Potterin elämälle, mutta toimii yllättävän hyvin myös romanttisena elokuvana. Jo Down with Love (2003) -elokuvassa ihastuttaneet Renée Zellweger ja Ewan McGregor pelaavat niin loistavasti yhteen, että lopputuloksesta on vaikea olla pitämättä.


Toinen lastenkirjailijan elämään pohjautuva elokuva? No mikä jottei. Finding Neverland (2004) kertoo kyllä Peter Panin luoneesta J.M. Barriesta, mutta keskittyy lähinnä miehen ja erään lesken sekä tämän poikien suhteeseen. Ensimmäisellä katselukerralla elokuva oli aika puuduttava, mutta silti koskettava. Toisella kerralla pidin siitä jo paljon enemmän ja nykyään muistelen sitä lämmöllä. Johnny Depp on hauska Barriena, mutta parasta on hänen työskentelynsä lapsinäyttelijöiden kanssa. Se näyttää niin luonnolliselta ja aidolta, mitä ei todellakaan voi kaikista lapsinäyttelijöistä sanoa. Freddie Highmoren kanssa kaikki meni niin nappiin, että Depp suositteli poikaa Charlie and the Chocolate Factoryn (2005) Charlien rooliin.


Mutta paras todellisiin henkilöihin perustuva elokuva on nyt ja aina Bonnie and Clyde (1967), joka perustuu kahden kuuluisan amerikkalaisen rikollisen elämäntarinoihin. Vauhdikas elokuva rikkoi rajoja ja sai yleisön kuohuksiin ilmestyessään. Elokuva onkin toiminut esikuvana monen monelle toimintaelokuvalle ja elokuvan pääpari Bonnie&Clyde on muodostunut käsitteeksi. Henkilöt eivät ole mitään Mr. & Mrs. Smithin tapaisia täydellisiä mainoskasvoja, jotka lahtaavat vihollisensa täyteen lyijyä vain huvin vuoksi, vaan Bonnie (Faye Dunaway) ja Clyde (Warren Beatty) esitetään molemmat inhimillisinä hahmoina, joilla on molemmilla omat vikansa ja sisäiset konfliktinsa.

Alun perin tekijät halusivat tehdä Clydestä homoseksuaalin, mutta se olisi herättänyt liian paljon närkästystä, joten hänet kuvattiin impotenttina, mikä sekin aiheutti kyllä närää (no mikä ei aiheuttaisi), mutta toi lisää särmää Bonnien ja Clyden suhteeseen. Mielestäni elokuvassa onkin parasta juuri kaksikon suhde. He eivät syö toistensa naamoja jokaisessa yhteisessä kohtauksessa, vaan hahmojen väliltä löytyy syvempää luottamusta. Nykyään kun tuntuu että kaikki miesten ja naisten väliset suhteet kuvataan seksin avulla (ystävätkin voivat harrastaa seksiä: Friends with Benefits, No Strings Attached..!). Ei voida väittää että elokuva olisi loppuun asti historiallisesti paikkansapitävä, mutta viihdyttävä se kyllä on. Elokuvasta on jostain kumman syystä tekeillä uusi filmatisointi, mutta tuskin se koskaan päihittää edes Lonely Islandin parodiaa.