BLUEBERRY
Ohjaus: Jan Kounen
Ilmestymisvuosi: 2004
Pääosissa: Vincent Cassel, Michael Madsen ja Juliette Lewis.
IMDB & traileri
Blueberrystä näkee heti, että se perustuu sarjakuvaan. Sillä on nimittäin niin monia heikkouksia, joihin sarjakuviin perustuvat elokuvat yleensä sortuvat. Heikot hahmot, hatara juoni ja liika tyylittely. Välillä tuntui kuin oikeasti katsoisi vain sarjaa liikkuvia kuvia. No, ainakin se näyttää hienolta. Maisemat ovat kauniita ja yksityiskohdat huoliteltuja.


Elokuvan alun perusteella voisi päätellä, että kyseessä on jälleen yksi tarina valkoisen nuoren miehen matkasta pelastamaan maailma, mutta elokuvan puolivälin jälkeen meno äityy niin kummalliseksi, että en ole ihan varma, oliko se nyt sitä vai ei. Joka tapauksessa, Mike, nuori cowboyn alku, loukkaantuu ensimmäisellä kosioretkellään ja päätyy intiaanien hoivaan. Hän kasvaa aikuiseksi ja ryhtyy kaupungin sheriffiksi, mutta säilyttää silti lämpimät suhteet intiaaneihin. Ongelmia syntyy, kun korstot yrittävät pyrkiä Pyhille vuorille, joille on kätketty intiaanien pyhä voima tai salaisuus tai mikä se nyt ikinä olikaan.


Hahmoissa olisi ollut potentiaalia enempäänkin, mutta suurin osa ajasta menee maisemia sekä epämääräisiä unikohtauksia ja takaumia ihmetellessä. Ainoastaan päähenkilö, Mike, ei tee vaikutusta. Hän onnistuu kyllä näyttämään Clint Eastwoodin pölyiseltä Mieheltä vailla nimeä, jos kaukaa katsoo, mutta karismasta ei valitettavasti ole tietoakaan. Kill Billistäkin tuttu Michael Madsen hurmaa pahiksena, mutta siitä huolimatta elokuva on liian pitkä ja epämääräinen. Soundtrack on kuitenkin oikein oivallinen.




Jos tykkäät: Aarteenmetsästyksestä, takaumista, Villin Lännen maisemista.

"Mr. Crowe, you better hold on there a sec while I explain something to you. I want you to understand, I don’t pull my sidearm unless I’m going to shoot to kill. That’s its purpose, huh? To kill? So that’s how I use it. I want you to think about that before you act and it’s too late"

Eräs sarja, joka on jäänyt turhan vähälle huomiolle, on jo pari vuotta jatkunut rikossarja Justified, josta kuulin ensimmäistä kertaa vasta tänä vuonna. Mikä häpeä! Jos kaveri ei olisi sattunut suosittelemaan, niin olisin jäänyt paljosta paitsi. Tavallisesta rikossarjasta en olisi ikinä näin innostunut, mutta tässä on mukana tiettyä "southern gothic" -henkeä, johon olen törmännyt viime aikoina monessa paikassa. Liikutaan siis hyvin karuissa amerikkalaisissa maisemissa. Aurinko polttaa, luodit lentävät ja ihmiset ovat vihaisia. Jos tykkäsit True Bloodista, The Walking Deadista ja Deadwoodista, niin ehkä tämäkin kolahtaa.


Deputy U.S. Marshal Raylan Givens (Timothy Olyphant) on moderni cowboy, joka saa käskyn suksia kuuseen Miamin piiristä sen jälkeen, kun hän erehtyy käyttämään liian kovia otteita erästä rikkolista vastaan. Vastentahtoisesti hän joutuu töihin Kentuckyyn eli lapsuuden kotiinsa, jonne hän ei ehkä koskaan suunnitellut palaavansa. Olyphant on mahtava Clint Eastwoodmaisena lainpuolustajana, joka osuu aina, taistelee oikeuden puolesta ja rakastaa hattuaan. Mies tuntuu olevan jäännös toiselta ajalta, mutta se ei koskaan nouse sarjan isoksi konfliktiksi. Givens tietää, että hän toimii niin kuin toimii, työkaverit tekevät pilkkaa hänen stetsonistaan ja herkullisena viittauksena Givensin pomon huoneen seinältä löytyy Thombstone-elokuvan juliste. Niin ja Eastwoodmaisuudella mässäillään myös sarjan mainoksissa, katso vaikka alla oleva Dirty Harry -parodia.


Vaikka Givens on sarjan ehdottomasti kiinnostavin hahmo, ovat kirjoittajat onnistuneet myös rikollisten luomisessa. Ainakin ensimmäisellä kaudella jokaisessa jaksossa on oma tarinansa, jonka päähenkilöitä eivät ole poliisit vaan ne ihmiset, jotka joutuvat tekemään huonoja valintoja selvitäkseen elämässä eteenpäin. Taustalla pyörii tietysti Raylanin yksityiselämän ongelmia, ex-vaimo ja laitapuolen kulkijaksi ryhtynyt vanha ystävä. Uusimmat kaudet eivät ole kuulemma olleet niin vahvoja kuin kaksi ensimmäistä, mutta siitä huolimatta Justified jatkaa onneksi viidennelle kaudelle. Sarjaa on näytetty Nelonen Kinolla nimellä Oikeuden puolesta.

Jättimäisen Superbowl-tapahtuman ympärillä pyörii muutakin kuin pelkkiä jalkapallouutisia. Jopa välissä näytettävät mainokset ovat oma juttunsa. Niinpä, mikäs sen parempi aika esittää uusien leffojen teasereita, kun koko maa on liimautunut tapittamaan televisiota? IMDB on koonnut kätevän listan uutuuksista... joista suurin osa näyttää aika huonolta. Älytön Disney-pläjäys.


OZ THE GREAT AND POWERFUL kuulosti ideana ihan mahtavalta: noitia, lentäviä apinoita, James Franco ja Oz. Totuus on toisenlainen. Trailerin perusteella Oz näyttää jäävän Alice in the Wonderlandin tapaan erikoistehostevyöryn alle eikä näyttelijöitä erota räikeästä aluskasvillisuudesta. Franco on villi kortti, mutta naispääosat (joita oli positiivisesti enemmän kuin yksi! oho!) jäivät aika mitäänsanomattomiksi. Söpö apinakin voi osoittautua helvetin ärsyttäväksi.


IRON MAN 3 näyttää luottavan samaan vanhaan eli RDJ:n vetovoimaan. RDJ toimii aina, mutta muuten edelliset rautamiehen seikkailut eivät ole tehneet vaikutusta. Onnistun vielä syömään sanani, mutta en ainakaan tällä hetkellä ole sitä mieltä, että yksi valovoimainen tyyppi riittää elokuvan ytimeksi. Niin ja tuo putoava lentokone alkaa olla niin nähty. Ei mulla oikeastaan ole tästä mitään rakentavaa sanottavaa. Black Widow -elokuvan haluaisin.


THE LONE RANGER herätti kiinnostuksen jo ihan sen takia että se on western. Toivon oikeata western-buumia tämän ja Djangon myötä, mutta sitä tuskin tulee. Ei ainakaan tämän perusteella. Trailerin alkoi hyvin, mutta pian langetaan kuiviin kostoretkiteemoihin. Tuhositte kyläni! Katsokaa nyt mikä kamala lapsuus tollakin! Pirates-meininkiä jäin odottamaan, mutta häiritsevän tutun "hypätään räjähdystä pakoon veteen" -kohtauksen lisäksi sitä ei näkynyt. Huumoria olisin kaivannut muualta kuin Deppin suunnalta. Joo, ehkä tässä jutussa häiritsee eniten kyseinen herra. Miksi hän näyttelee intiaania, vaikka ei sellainen edes ole? Ei taas näitä hulluja rooleja joo nyt jo vähän väsyttää. Varmasti olisi ollut parempi ihan pelkkänä cowboyna.


STAR TREK INTO DARKNESS puuttuu IMDB:n listalta, mutta sen voi käydä helposti katsomassa vaikka täältä. Se on katsomisen arvoinen pelkän Benedict Cumberbatchin äänen takia. Tämän hetken nouseviin näyttelijöihin kuuluvan miehen ääni oikeastaan pelastaa koko trailerin. Juuri niin uhkaava ja pelottava kuin olla pitää. Hahmon henkilöllisyys on vielä mysteeri, mikä kiehtoo minuakin, vaikka en todellakaan ole mikään Star Trekin ylin ystävä. Tämä taisi jäädä Superbowl-joukon ainoaksi positiiviseksi yllätykseksi.

Vuoden odotetuimpiin elokuviin lukeutuva Django Unchained kertoo orjan (Jamie Foxx) muutoksesta palkkionmetsästäjäksi matkallaan pelastaakseen vaimonsa. Saksalainen palkkionmetsästäjä eli Christoph Waltz toimii päähenkilön mentorina, epäilemättä kylmäverisenä sellaisena. Neidonpelastus on ideana jo vanhanaikainen, mutta Tarantinolla on epäilemättä ässä hihassaan. Vielä kun muistetaan että ohjaaja on älytön Sergio Leone-fani, niin eiköhän tästä ihan kelvollinen western-soppa saada.

Verivihollisen rooli on annettu yllättäen Leonardo DiCapriolle, joka esittää mielipuolta plantaasinomistajaa, Calvin Candieta. Kuvista päätellen hänen aseensa on... vasara? Näyttävä valinta, jos ei muuta. Jännää nähdä DiCaprio tällaisessa osassa, mutta uskon että hän suoriutuu siitä kunnialla. Kun Tarantino on kyseessä, niin näppäristä vuorosanoista ei ainakaan ole puutetta.

Will Smithin fanina harmittaa että mies kieltäytyi pääosasta, koska pelkäsi käsikirjoituksen herättävän ei-toivottua keskustelua. Orjat ovat Amerikassa yhä kiistanalainen puheenaihe. Myös Joseph Gordon-Levitt joutui jättämään leikin kesken kiireiden takia. Näyttelijänvaihdoksista huolimatta odotan innolla. Jo pelkän soundtrackin takia.

The Lone Ranger (2013)
Supertuottaja Jerry Bruckheimer twiittaili ensimmäisen kuvan The Lone Ranger -elokuvastaan, jota tähdittävät Johnny Depp ja Armie Hammer. Länkkärin ohjaa Pirates of the Caribbean -elokuvat taiteillut Gore Verbinski. Kyseessä on vuonna 2013 valmistuva elokuvaversio vanhasta amerikkalaisen radio- ja tv-sarjasta, The Lone Ranger, jossa Dan Reid (Hammer) ja hänen intiaanikumppaninsa Tonto (Depp) seikkailevat Villissä Lännessä. Kuullostaa mahtavalta! Villi länsi, Depp, Hammer ja mukana on myös Helena Bonham-Carter ja -- Hetkinen. Intiaanikumppani? Mistäs lähtien Depp on ollut intiaani? Kysyn vaan! Alkuperäisessä sarjassa Tonton näyttelijä oli myös valkoinen, mutta se oli joskus 50-luvulla. Eikö Amerikasta tosiaan löytynyt yhtään alkuperäisasukasta näyttelemään roolia? Herranjestas, Hollywood ja Disney. Nyt eletään vuotta 2012.

“I guess I have some Native American somewhere down the line. My great grandmother was quite a bit of Native American, she grew up Cherokee or maybe Creek Indian. Makes sense in terms of coming from Kentucky, which is rife with Cherokee and Creek.”
- Johnny Depp


Dark Shadows (2012)
Uusia kuvia saatiin myös elokuvasta Dark Shadows, josta kertoilin jo vähän täällä. Burtonin elokuva näyttää hienolta ainakin kuvamateriaalin perusteella. Kunpa kehiin saataisiin pian myös traileri, sillä elokuvan pitäisi ilmestyä jo toukokuussa. Totta puhuen en malta odottaa jonkinlaista liikkuvaa kuvaa, niin mehukkaalta elokuva vaikuttaa jo nyt. Upeat lavasteet ja puvustukset. Mukana on myös vanha kunnon Elfman. Burtonin olisi hyvä panna parastaan, sillä en ole vieläkään toipunut siitä pettymyksestä, joka myös Liisa Ihmemaassa -nimellä tunnetaan. Michelle Pfeiffer, luotan sinuun! Tee tästä elokuvasta ihmeellinen.

Red Dead Redemption
Tekijä: Rockstar San Diego
Ilmestymisvuosi: 2010
Alustat: PS3 & XBOX360
Red Dead Wiki
Tämän pelin takia en ole tämän joululoman aikana juuri liikkunut television edestä. Kyseessä on yksi viime vuoden parhaista peleistä: Red Dead Redemption. Kiitosta peli on saanut hyvästä juonesta, uskottavasta pelimaailmasta, kiinnostavista hahmoista, kauniista grafiikoista ja erinomaisesta pelattavuudesta. Olet John Marston, entinen rikollinen, joka yrittää saada perheensä takaisin ottamalla kiinni vanhan jenginsä jäsenet. Paikka on 1910-luvun Yhdysvaltojen ja Meksikon raja, joka kuhisee villieläimiä, lainsuojattomia, juoppoja, sheriffejä, intiaaneja, kapinallisia ja palkkionmetsästäjiä. Lyhyesti sanottuna olet Villissä lännessä.

"I rode in a gang. They left me to die after I’d been shot. I left the gang after the gang left me. I tried to go straight. I did then I got in more trouble."

Peli lunastaa lupaukset moitteettomasti. Kaikki näyttää NIIN hyvältä! Jopa hevoset, joita kukaan ei ole onnistunut animoimaan kunnolla pitkään pitkään aikaan. Päivällä aurinko porottaa ja yöllä tuikkivat tähdet laajan preerian yllä. Kaupungeissa ihmiset kunnioittavat John Marstonia riippuen siitä miten pelaaja on hoitanut tehtävänsä. Osa nostaa hattua ja osa sylkee jaloille. Silloin ei auta kuin kaksintaistelu. Pelaaja tuntee olevansa oikeasti Villissä lännessä, jossa kukaan ei kunnioita ketään ja sääntöjä taivutellaan kun pystytään.


Pääjuonen ohella voi päättää ryhtyykö vapaa-ajallaan auttamaan ryöstettyjä, alkaako metsästää vai hankkiiko vähän lisätuloja ryöstelemällä. Villihevosia pystyy kesyttämään ja kuljettaessa jalkaisin kannattaa varoa susia ja kojootteja. Pelimaailma on kiitettävän avoin ja pelaaja saa mennä melkein minne lystää, vaikka välillä toivoisi että juonessa saisi päättää joitakin juoneen liittyviä ratkaisuja itse esim. liittykö Meksikon kapinallisiin vai auttaako armeijaa. Parasta ovat kuitenkin tien varsilla hengaavat epämääräiset tyypit, joita tulee ohitettua runsas määrä pelin edetessä (ratsastamista on Paljon). Suurin osa heistä kaipaa Marstonin apua, mutta joukossa on myös niitä huijareita, joiden auttamisesta saa vain Marstonin täyteen lyijyä ja mustanpuhuvan "DEAD" -ruudun eteensä.


Päähenkilöt ovat mielenkiintoisia tapauksia, vaikka mieluusti ampuisin heistä suurimman osan jos vain voisin. Matkallaan takaisin perheensä luo John Marston esittää kovaa jätkää, mutta harvoin toteuttaa uhkauksiaan. Pelkän sanahelinän takia mies joutuu kusetetuksi pariinkin otteeseen, vaikka pelaaja pystyy haistamaan jäynän jo kaukaa. Kirottu West Dickens. Muille hahmoille suoritetut tehtävät ovat monipuolisia, mutta välillä tuntee itsensä pakosti juoksupojaksi. Luulisi että Marston ottaisi onkeensa parin huijauksen jälkeen mutta ei. Tekee mieli ravistella tv-ruutua.

Mahtava pelikokemus, jolle antaa oman sävynsä säveltäjälegendaa Ennio Morriconea kunnioittava soundtrack. Kuunnelkaa vaikka. Myös muu äänimaailma on vertaansa vailla. Lintujen ääniä ja kaukaista ammuskelua. Loistavia ääninäyttelijöitä. Ah. Parhaiten peliin pääsee sisälle tienkin pelaamalla, mutta myös alla oleva video tiivistää hyvin oleellisen. Morriconen musiikilla höystettynä totta kai.

Jos tykkäät: Villistä lännestä, palkkionmetsästäjistä, ratsastamisesta, hyvistä peleistä ja hyvästä musiikista.

Lainsuojattomia on niin monta ja usein ne rosvot on paljon mielenkiintoisempia kuin hyvikset. Älyttömän vaikea valinta siis! Tähän mennessä en ole huijannu vaan olen aina kuuliaisesti valinnut sen yhden vastauksen, mut nyt ei kyllä auta muu kuin valita kolme suosikkia. Huomenna varmaan muistan sen neljännen.


“Yeah, just ain't no peace with old Jesse around. You ought to pity my poor wife."
Jesse James elokuvasta The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford (2007) on lievästi häiriintynyt, mutta silti terävämpi kuin yksikään pahamaineisen jenginsä jäsenistä. Viimeistään tämä elokuva osoitti minulle kuinka taitava näyttelijä Brad Pitt on. Myönnän että kuuluin siihen joukkoon, joka joskus ajatteli Pittin olevan vain nätti naama, mutta tämä herran uran ehkä paras suoritus muutti mieltä ja äkkiä. Jesse on samaan aikaan poissaoleva, kieroutunut, uhkaava, hauska, mutta myös surullinen ja haikea. Loistava hahmo, loistava elokuva. (EDIT: Tulee muuten telkkarista lauantaina 1.10. MTV3 Klo: 22.40!!)

“What would I do without you? Go back to ripping off mob dealers? No, no, NO! No. You... you... complete me. "
Jokeri, tiedätte kyllä mistä. Sadistinen hullu, jonka kammottava päähänpinttymä Batmaniin on kiehtonut sarjakuvien ja elokuvien ystäviä monia vuosia. Jokeri kylvää tuhoa ja leikkii ihmisten elämillä vain saadakseen Batmanin huomion. Hän on ollut vastuussa nerokkaimmista juonista Batman-tarinoissa ja hulluudestaan huolimatta onnistuu pelottavan usein iskemään asian ytimeen. Mikä tekee hänestä niin pelottavan ja uhkaavan on se, että ei tiedetä mitä hän oikeastaan haluaa. Heath Ledgerin Jokeri toi tämän piirteen hyvin esille ja melkein onnistui ajamaan Christian Balen Batmanin nurkkaan.


“You see, in this world there's two kinds of people, my friend: Those with loaded guns and those who dig. You dig."
Hands down. Eihän tällaisessa kyselyssä olisi edes mitään järkeä jos vastaus ei olisi joku pyhästä kolminaisuudesta eli Hyvistä, pahoista ja rumista (1966). Oma valintani osuu Mieheen vailla nimeä, joka myös Blondiena tunnetaan. Clint Eastwoodin tunnetuin roolisuoritus, ehkä myös paras. Hänet nähdään Sergio Leonen Dollaritrilogian kaikissa osissa, hiljaisena ja tappavana. Kaikkien anti-sankarien esikuva. Katsoja ei koskaan saa tietää juuri mitään tästä mietteliäästä cowboysta, ei edes hänen nimeään, mikä tekeekin hänestä niin kiehtovan.