Anna Karenina
Ohjaus: Joe Wright
Ilmestymisvuosi: 2012
Pääosissa: Keira Knightley, Jude Law & Aaron Johnson-Taylor
IMDB & traileri
Tuskin mikään elokuva tätä aiemmin on ottanut Shakespearen "All the world's a stage, and all the men and women merely players" -sitaattia yhtä kirjaimellisesti. Kuten jo aiemmin kerroin, niin elokuvan tapahtumapaikkana toimii teatteri. Tavallaan. Tämä uusi tapa lähestyä moneen kertaan filmatisoitua klassikkoa ei ole miellyttänyt kriitikoita, vaan he ovat purnanneet että elokuva keskittyy liikaa teatterihäröilyyn ja unohtaa itse tarinan. Yhdyn tähän mielipiteeseen vain osittain. Elokuvan alkupuolella lavasteet vaihtuivat niin hurjaa tahtia, että matkapahoinvointi uhkasi, mutta vauhti kyllä hyytyi ennen keskikohtaa. Lavasteiden jatkuva vaihtuminen ei sitä paitsi haitannut juonen etenemistä, päin vastoin se korosti venäläisaristokraattien naurettavaa halua elää niin teatraalisesti ja epäaidosti kuin mahdollista. Rakastin jokaikistä yliampuvaa liikettä ja luonnotonta maisemanvaihdosta. Draamaa sen olla pitää.


"It's the most amazing study of love, and I am interested in love and why and how the fuck it works." - Joe Wright

Keira Knightley on aina ollut vahvimmillaan Joe Wrightin kanssa, eikä tämä elokuva ole mikään poikkeus. Minusta tuntuu, että Wright ei vaihtaisi muusaansa millään hinnalla, joten turha alkaa valittaa hänen iästään Annan roolissa. Koko näyttelijäkaarti on tehnyt upeaa työtä. Aaron Johnson-Taylor uhkaa välillä jäädä kiiltokuvapojaksi, mutta samaan hengenvetoon voitaneen sanoa, että muutama tärkeä kreivi Vronskin kohtaus oli jätetty pois. Onneksi kaiken loiston lomassa hänen onnistui luoda muutama lävistävä katse, jotka saivat ainakin minun sydämeni pamppailemaan. Kaikkein häkellyttävimmän muodonmuutoksen on kuitenkin tehnyt Matthew Macfadyen, jota ei mahtavine viiksineen ikinä uskoisi Mr.Darcyksi muutaman vuoden takaa.


Elokuva on niin kaunis, niin kaunis. En voi uskoa että Joe Wright on taas ylittänyt itsensä, mutta sen hän teki. Vauhkosin jo aiemmin upeista lavasteista, mutta niiden lisäksi erityisesti pidin peilien ja valojen käytöstä. Äänimaailma oli myös vertaansa vailla. Taustalla kuuluu niin teatterin taustaääniä kuin venäläisiä kansanlaulun pätkiä, jotka luovat oivaa katuvilinän tunnelmaa, vaikka missään vaiheessa elokuvaa oikealle kadulle ei eksytä. Elokuva ei missään nimessä ole täydellinen, eikä ehkä niin hyvä kuin Wrightin aikaisemmat teokset, mutta miellyin sen tyyliin niin paljon, että minulta se saa täydet pisteet.


Jos tykkäät: Teatraalisuudesta, Moulin Rouge -elokuvasta, turkiksista ja timanteista, Tolstoista.

JUNO TEMPLE (imdb)
"I think lingerie is a really powerful thing for a woman… underneath, it makes me feel like a woman and I love being a woman. I think you should secretly indulge in that every day."

Keijukaisprinsessa, joka ratsastaa tällä hetkellä korkealla indie-elokuvien aallolla. Juno Temple on uusi Ellen Page paitsi parempi. Sotkuisen kihara tukka ja pyöreä naama ovat aiheuttaneet ainakin minussa pienen girl crushin alkeet, uskokaa tai älkää. Juno on ihana ihana ihana ihana. Ja Taitava. Hänet on aika usein nähty isojen leffojen sivurooleissa (viimeisimpänä Dark Knight Rises), mutta parasta työtä hän tekee pienempien elokuvien pääosissa. Tulevaisuudessa hänet tullaan näkemään Angelina Jolien kanssa elokuvassa Maleficent, ihmissusielokuvasssa (ehkä??) Jack & Diane sekä monissa monissa muissa. Tässä postauksessa mainitsematta jää Glorious 39, joka on katsomisen arvoinen sekin.


ATONEMENT (2007)
Ah Atonement. Tai Sovitus. Ihan miten vaan. Tästä elokuvasta voisi puhua monta tuntia ja niin edelleen, koska Joe Wright, maailman kaunein elokuva, pukudraama, Keira, James, englantilainen puutarha, toinen maailmansota, loistava soundtrack ja niin edelleen ja niin edelleen. Myönnetään että Junon rooli ei ole mikään maailmaa mullistava, mutta se oli ensimmäinen, jossa hänet huomasin. Viaton lolita, joka vihastuttaa ja ihastuttaa. Toisin kuin Brionyn tapauksessa, Lolaa näytteli koko elokuvan ajan Juno. Hän onnistuu täydellisesti nuorena ja vanhempana Lolana. Lisää tästä elokuvasta joskus toiste, voisin ylistää sitä loppuelämäni.


CRACKS (2009)
Elokuva (suomeksi Viattomuuden uhrit) kertoo tyttöjen sisäoppilaitoksen uimahyppytiimistä ja salaisuuksista. Kaikki tytöt rakastavat vapaamielistä ja inspiroivaa Miss G:tä (Eva Green), opettajaa, jolla on aina uusia jännittäviä tarinoita kerrottavana. Tyttöjen välinen hierarkia kuitenkin särkyy, kun uusi ja ihastuttava espanjalainen tyttö saapuu kouluun. Jo trailerista pääsee elokuvan tunnelmaan, mutta sitä ei kannata katsoa kokonaan, jos haluaa välttää spoilereita. Elokuva on parhaimmillaan ilman niitä. Juno on upea, Eva Green on upea, upeaa draamaa... Upea elokuva, joka jäi mieleen pitkäksi aikaa ja muutti mielipiteeni Eva Greenistä. Tyttöjen yöllinen juhannusjuhla oli ehkä lempikohtaukseni.





DIRTY GIRL (2011)
(Traileri.) Tämän katsoin tänään ja päädyin kirjoittamaan tällaisen Juno-ylistyksen. Kuvista ja elokuvan lähtöasetelmista huolimatta Dirty Girl ei ole oikeastaan high school -elokuva vaan kasvutarina. Tarina keskittyy enemmän perheongelmiin ja oman itsen löytämiseen kuin Prom Queenin valintaan. Mukana on myös Milla Jovovich. Ja miesstrippari. Sitä ei sovi unohtaa. Jos tykkäät 80-luvun musiikista, niin tämä on ehdottomasti nähtävä. Junon naama sopii hyvin nuorisoelokuviin ja tämä on sieltä vahvemmasta päästä, mutta silti toivon että hän ei jämähdä teinirooleihin vaan jatkaa erilaisten roolien kokeilua.

Joe Wrightin Anna Karenina näyttää uskomattoman kauniilta jo nyt. Sen ovat todistaneet pelkät kuvat hahmoista, mutta nyt on voitu ihastella traileria sekä lyhyitä pätkiä ja ja... ei ole oikeastaan muuta sanottavaa kuin että en malta enää odottaa, en yhtään. EW.comin haastattelussa Keira Knightley kertoo, että tämä versio ei noudata pukudraaman perinteisiä sääntöjä. Ehkä juuri tätä uutta otetta tukee idea käyttää posterissa modernia lyhennystä "AK" Anna Kareninan sijaan, mutta lemppariposterini on silti ylläoleva. Olen nimittäin heikkona kattokruunuihin.


Suurin osa elokuvasta on kuvattu hylätyssä teatterissa, jonka Wright valjasti kokonaan elokuvan käyttöön. Idea teatterin käytöstä elokuvan lähtökohtana tuli siitä kuinka romaanin päähenkilöt, venäläiset aristokraatit, matkivat ranskalaisia kuin näyttelijät konsanaan. Teatraalisuus yltää pukuloiston ja lavasteiden lisäksi hahmojen eleisiin. Osa liikkeistä on täysin liioiteltuja eikä luonnollisuudesta näy vilaustakaan. Välillä näyttämöltä poistutaan (kirjaimellisesti) "oikeaan" maailmaan. Trailerin perusteella oikeilla kuvauspaikoilla kuvatut kohtaukset ovat suurimmaksi Levinin. Romaanissa hän katoaa ylhäisöpiireistä saadakseen kosketuksen erilaiseen elämään.

Tämän 6 minuuttia pitkän pätkän perusteella elokuva vaikuttaa raikkaalta tulokkaalta pukudraamojen välillä pölyisessä maailmassa. Ilotulitekohtaus sattaa joistakin katsojista tuntua oudolta, mutta henkilökohtaisesti ihastuin sen teatraalisuuteen ja outouteen. Keira näyttää jatkavan hyvää työskentelyään Wrightin kanssa. Jostain syystä hän pistää aina parastaan kyseisen ohjaajan kanssa. Aaron Johnson ei hänkään vaikuta huonolta, mutta olen vielä vähän varauksellinen miekkosen suhteen. Jude Law teki kieltämättä parhaan vaikutuksen. Jo neljä ensimmäistä vuorosanaa saivat minut kääntämään kaikki sympatiat Karenin puolelle. Voi tätä kidutusta.


"Minä haluan varoittaa sinua siitä, hän sanoi hiljaisella äänellä, – että sinä ajattelemattomuudella ja kevytmielisyydellä saatat antaa seurapiireille aihetta puheisiin. Sinun tämäniltainen liian vilkas keskustelusi kreivi Vronskin kanssa herätti ikävää huomiota. Puhuessaan hän katsoi Annan nauraviin, läpitunkemattomuudessa pelottaviksi käyneisiin silmiin ja tunsi sanojensa koko hyödyttömyyden ja turhuuden."
– Leo Tolstoi: Anna Karenina (1877) s.181 Suomennos: Lea Pyykkö.

Kun jokin on muodissa Hollywoodissa, se myös on muodissa. Tällä hetkellä satuihin perustuvat elokuvat tuntuvat olevan "se juttu". Lumikkien jälkeen tulossa on vielä monta monituista satua, joista kaikkia ei ole vielä edes alettu filmata. Satubuumi ei katoa lähiaikoina ja se on ihan ymmärrettävää. Pankkikriisien keskellä yleisö kaipaa muuta ajateltavaa ja tarinoita, joihin paeta.


Ensimmäisenä vuorossa ovat Hannu ja Kerttu noidanmetsästäjinä... Kyllä vain, luitte oikein. On kulunut 15 vuotta lapsosten ensimmäisestä noidantaposta ja nyt he tekevät sitä ammatikseen. Ristiriitaisia tuntemuksia seuraa, koska samankaltainen Grimmin veljeksistä kertova elokuva oli kaikkea muuta kuin napakymppi. Kerttu eli Gemma Arterton väittää että hauskaksi kuvattu elokuva olisi tummasävyisempi kuin päältä päin näyttää, ja Avengerseista tuttu Jeremy Renner kertoo Hannun olevan kuin Han Solo. Jaahas. Aika sopalta vaikuttaa, mutta ehkä tiedämme lisää kun traileri putkahtaa ulos. Elokuvan ensi-ilta on ensi vuoden tammikuussa.


Jaakon ja jättiläispavunvarren tarinasta kertovan elokuvan eli Jack the Giant Killerin traileri on jo täällä, mutta ketään ei taida kiinnostaa. En edes tiennyt sen olemassaolosta ennen tämänpäiväistä seikkailua internetin syövereissä. Jaakko jättiläisenlahtaajana... Saduista saa aikuisiin uppoavan version kunhan vain muuttaa päähenkilöt tappajiksi? Okei. Ihan miten vaan. Ewan McGregor, mitä ihmettä luulet tekeväsi tällaisessa elokuvassa? Selitä.


Angelina Jolien tähdittämästä Maleficent-elokuvasta on kuhistu paljon, vaikka kuvaukset eivät vielä ole alkaneet. Elokuva kertoo Prinsessa Ruususen tarinan ilkeän noidan näkökulmasta. Auroraksi on nimetty nuori lupaus Elle Fanning ja mukana on muuta nimekästä väkeä kuten meikkitaitelija Rick Baker joka tunnetaan työstään mm. Apinoiden planeetan ja Grinchin parissa. Hän on epäilemättä vastuussa Maleficentin lookista sarvia myöten. Kyllä, Jolie nimittäin vahvisti sarvien olevan osa myös tätä versiota. “The horns are the horns – you can’t deny them. You have to have the horns.” Tässä vaiheessa on jo oikeastaan varmaa, että Jolien suosio varmistaa elokuvalle paremman tuloksen kuin viime vuoden epäonnistuneelle Prinsessa Ruususelle.


Lisäksi tiedossa on Guillermo Del Toron Pinokkio, jota mies on suunnitellut vuodesta 2008 lähtien. Elokuva toteutetaan 3D stop-motion tekniikalla ja mukana on porukkaa, jotka olivat vastuussa upeasta Fantastic Mr Fox -elokuvasta. Maailmansotien väliseen Italiaan sijoittuva tarina on myös edeltäjiään tummempi. Esimerkiksi Sininen Haltiatar on kuolleen tytön henki. Jos tämä ei jo kuulosta tarpeeksi kiinnostavalta, niin musiikista vastannee näillä näkymin Nick Cave! Aah! Kuvaaminen aloitetaan ensi kesänä. Ehkä.


Mitäs vielä? Ohjaaja Christoph Ganz on julistautunut uuden Kaunottaren ja hirviön ohjaajaksi ja lupailee jo suuria: “--surprise the audience by creating a completely new visual universe never experienced before”. Pääosissa nähdään kaksi ranskalaista näyttelijää. Samaan satuun pohjautuvia tv-sarjoja kaavaillaan myös. Kaksi kappaletta niitäkin. Toinen ABC:lle ja toinen CW:lle. Ei tule Kaunottarista puutetta lähivuosina, se on varmaa. Toivottavasti Hirviöt toteutetaan paremmin kuin kammottavassa Beastly-elokuvassa. Miten paljon näitä oikein on?!


Satuelokuva, jonka halusin eniten, antaa odotuttaa itseään. Lempiohjaajani Joe Wright on vihjaillut olevansa kiinnostunut filmaamaan Pienestä merenneidosta alkuperäistä tarinaa paremmin vastaavan version, mutta viimeisten uutisten mukaan herra haluaa odottaa että satubuumi menee ensin ohi. Sitä hän saa kyllä odottaa! Antaisi nyt periksi ja kuvaisi vaan sen elokuvan. "I’m fairly sure that I will do it one day because I kind of need to do it. It’s in my head and I feel like I know the film. But I might not do it for a few years, I might wait until everyone’s done." Onneksi mieheltä on tulossa Anna Karenina, muuten en ehkä kestäisi.

Yksi elokuva, jota supervuodelta 2012 odotan eniten, on ehdottomasti lempparini Joe Wrightin Anna Karenina, jonka pitäisi ilmestyä syksyllä. Mukana on monta taitavaa näyttelijää ja Wrightin kanssa aiemmin törkeän kauniin Atonement-elokuvan pyöräyttäneet kuvaaja Seamus McGarvey ja puvustaja Jacqueline Durran. Ulkoisiin puitteisiin panostetaan toden teolla: Leffaa on kuvattu Venäjällä ja Daily Mailin mukaan pelkästään kuvassa nähtäviin Chanelin korvakoruihin upposi miljoona puntaa. Huh huh. Harmittaa yhä että kiireet ovat pitäneet erossa Tolstoin kirjasta, johon elokuva perustuu, mutta vannon lukevani sen ennen elokuvan ensi-iltaa. Sen verran juonesta tiedän että Pietarin jalosukuisten seurapiirien Anna (Keira Knightley) saa tarpeekseen avioliitostaan Karenin (Jude Law) kanssa ja päätyy traagiseen suhteeseen kreivi Vronskin (Aaron Johnson) kanssa.


Roolituksien tullessa ilmi mietin itsekseni, miten ihmeessä roolit niin menivät. Miten kukaan voi ikimaailmassa esittää rakkauksetonta avioliittoa Jude Law'n kanssa? Siis sen miehen kanssa joka onnistuu loihtimaan toimivan kemian vaikka Muppettien kanssa? Wrightilla oli ilmeisesti suunnitelma. Suunnitelma, jolla oli jotain tekemistä hiusten ja partojen kanssa. Aaron Johnssonin (yllä) hurjan kuontalon nähtyäni ja verrattuani sitä Law'n vastaavaan (alla) ymmärsin miksi Anna pettäisi aviomiestään. Tunteistani Law'n viiksiä kohtaan jo tiedättekin, mutta tuo parta on aivan toinen juttu.


Oi voi.