arsenikki ei lihota

Anna Karenina
Ohjaus: Joe Wright
Ilmestymisvuosi: 2012
Pääosissa: Keira Knightley, Jude Law & Aaron Johnson-Taylor
IMDB & traileri
Tuskin mikään elokuva tätä aiemmin on ottanut Shakespearen "All the world's a stage, and all the men and women merely players" -sitaattia yhtä kirjaimellisesti. Kuten jo aiemmin kerroin, niin elokuvan tapahtumapaikkana toimii teatteri. Tavallaan. Tämä uusi tapa lähestyä moneen kertaan filmatisoitua klassikkoa ei ole miellyttänyt kriitikoita, vaan he ovat purnanneet että elokuva keskittyy liikaa teatterihäröilyyn ja unohtaa itse tarinan. Yhdyn tähän mielipiteeseen vain osittain. Elokuvan alkupuolella lavasteet vaihtuivat niin hurjaa tahtia, että matkapahoinvointi uhkasi, mutta vauhti kyllä hyytyi ennen keskikohtaa. Lavasteiden jatkuva vaihtuminen ei sitä paitsi haitannut juonen etenemistä, päin vastoin se korosti venäläisaristokraattien naurettavaa halua elää niin teatraalisesti ja epäaidosti kuin mahdollista. Rakastin jokaikistä yliampuvaa liikettä ja luonnotonta maisemanvaihdosta. Draamaa sen olla pitää.


"It's the most amazing study of love, and I am interested in love and why and how the fuck it works." - Joe Wright

Keira Knightley on aina ollut vahvimmillaan Joe Wrightin kanssa, eikä tämä elokuva ole mikään poikkeus. Minusta tuntuu, että Wright ei vaihtaisi muusaansa millään hinnalla, joten turha alkaa valittaa hänen iästään Annan roolissa. Koko näyttelijäkaarti on tehnyt upeaa työtä. Aaron Johnson-Taylor uhkaa välillä jäädä kiiltokuvapojaksi, mutta samaan hengenvetoon voitaneen sanoa, että muutama tärkeä kreivi Vronskin kohtaus oli jätetty pois. Onneksi kaiken loiston lomassa hänen onnistui luoda muutama lävistävä katse, jotka saivat ainakin minun sydämeni pamppailemaan. Kaikkein häkellyttävimmän muodonmuutoksen on kuitenkin tehnyt Matthew Macfadyen, jota ei mahtavine viiksineen ikinä uskoisi Mr.Darcyksi muutaman vuoden takaa.


Elokuva on niin kaunis, niin kaunis. En voi uskoa että Joe Wright on taas ylittänyt itsensä, mutta sen hän teki. Vauhkosin jo aiemmin upeista lavasteista, mutta niiden lisäksi erityisesti pidin peilien ja valojen käytöstä. Äänimaailma oli myös vertaansa vailla. Taustalla kuuluu niin teatterin taustaääniä kuin venäläisiä kansanlaulun pätkiä, jotka luovat oivaa katuvilinän tunnelmaa, vaikka missään vaiheessa elokuvaa oikealle kadulle ei eksytä. Elokuva ei missään nimessä ole täydellinen, eikä ehkä niin hyvä kuin Wrightin aikaisemmat teokset, mutta miellyin sen tyyliin niin paljon, että minulta se saa täydet pisteet.


Jos tykkäät: Teatraalisuudesta, Moulin Rouge -elokuvasta, turkiksista ja timanteista, Tolstoista.