AMERICAN HORROR STORY COVEN
Lokakuu lähestyy ja sen myötä Halloween! Tämä tietää ainakin American Horror Storyn paluuta 9. päivä. Sarjasta on nähty nyt kaksi kautta, joista ensimmäinen eli kummitustaloon sijoittuva American Horror Story tuli myös Sub tv:ltä vähän aikaa sitten. Nautin ainakin ensimmäisestä kaudesta, vaikka tuntui että juoni lähti jossain vaiheessa hiukan liian hulppeaan nousuun. Toinen kausi, kammottavasta mielisairaalasta kertova American Horror Story Asylum, oli jo liikaa. Se ei ollut pelottava, ainoastaan ällöttävä, joten se jäi kesken. Uudesta kaudesta olen kuitenkin innoissani. American Horror Story Coven sijoittuu New Orleansiin, jossa noitavainoista selvinneet tekevät parhaansa puolustautuessaan uusia hyökkäyksiä vastaan. Yksi turvasatama on Fionan (mahtava Jessica Lange) koulu noidille. Visuaalisesti kausi näyttää uskomattomalta ja noidat ovat aina kiinnostavia. Toivottavasti juoni ei leviä käsiin samalla tavalla kuin aiemmilla kausilla.

Take a litle walk to the edge of town / Go across the tracks / Where the viaduct looms / like a bird of doom / As it shifts and cracks / Where secrets lie in the border fires / in the humming wires
(Nick Cave & The Bad Seeds)

Southern gothic on genre, johon olen viime aikoina törmännyt monessa paikassa. Ensin huomasin kyseisen lajin olemassaolon tv-sarjojen ja elokuvien parissa, mutta samankaltaista tunnelmaa voi hyvin löytää myös musiikista ja kirjallisuudesta, josta se on alunperin lähtöisinkin. Kyseessä on siis yksi kauhun alagenreistä, joka on suosittu luonnollisesti Yhdysvaltojen eteläosissa. Yksi genren luojista oli kauhun isä Edgar Allan Poe, mutta 20- ja 30-luvuilla William Faulkner toi sen takaisin yleisön tietoisuuteen klassikkoteoksillaan Ääni ja vimma sekä Absalom, Absalom!.


Tarinoissa matkataan yleensä niille hylätyille Etelä-Amerikan alueille, josta nuoret ihmiset ovat häipyneet ajat sitten ja jäljellä olevat asukkaat ovat joko kykenettömiä siirtymään eteenpäin tai muuten vaan loukussa. Jos paikalta löytyy joku nuorempi henkilö, on hän siellä yleensä vasten tahtoaan. Talot ovat ränsistyneitä ja tyhjillään, kaikki loisto on aikojen saatossa rapistunut pois, mutta vanhoihin tapoihin tarraudutaan tiukasti. Hahmot ovat omalaatuisia, sisäänpäinkääntyneitä, joskus läpimätiä ja julmia tai usein jopa henkisesti jälkeenjääneitä. Juonista löytyy yleensä ripaus yliluonnollisuutta, mutta se on huomaamatonta ja kätkeytyy taustalle kokonaisuudessa, joka käsittelee köyhyyttä, yksinäisyyttä, uskontoa, väkivaltaa ja rasismia. Sielultaan täysin puhtaille ja viattomille yksilöille käy huonosti.

Parhaiten genren hengen minusta havainnollistaa tämä True Bloodista tuttu pätkä:


Elokuvia ja tv-sarjoja:
The Beasts of the Southern Wild
Days of Heaven
Interview with the Vampire
Justified
Korpraali McB
True Blood
The Walking Dead
+ Lisää

Kirjallisuutta:
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
Truman Capote: Kylmäverisesti
William Faulkner: Ääni ja Vimma
William Faulkner: Ruusu Emilylle
+ Lisää

Musiikkia:
Jamie N Commons: Lead Me Home
Johnny Cash: God's Gonna Cut You Down
Nick Cave & The Bad Seeds: Red Right Hand
Noah Gundersen: David
The Wright Brothers: Blood on My Name
+ Lisää

THE WALKING DEAD
SuomiTV:llä sunnuntaisin klo: 22.00
traileri & ohjelman kotisivu
Fox TV meni ja osti piskuisen SuomiTV:n! Muutos näyttää lupaavalta ainakin näin alkuun, sillä nyt saadaan zombie-sarja The Walking Dead Suomeen 22.4. alkaen. Muuten kanavalla ei vielä ole paljoa sisältöä Family Guyn ja muutaman elokuvan lisäksi, mutta ehkä tulevaisuus tuo mukanaan lisää katsottavaa. Kyseessä oleva apokalyptiseen maailmaan sijoittuva sarja alkoi vuonna 2010 ja aloittaa Amerikassa seuraavaksi kolmannen kautensa. Tv-sarja perustuu samannimiseen sarjakuvaan, jota saa kohta myös suomeksi.


Verisessä sarjassa seurataan poliisi Rick Grimesin yrityksiä löytää perheensä ja suojella muita selviytyjiä zombeilta. Sarjassa ei keskitytä pelkkään rymistelyyn, vaan painoa on pistetty myös selviytyjien välisten ihmissuhteiden kuvaamiseen. Kuullostaa siis täydelliseltä sarjalta niille, jotka kärsivät Lostin puutteesta. Pikaisen tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että tv-sarjan ensimmäinen kausi hurmasi katsojansa elokuvamaisella otteellaan, kun taas toinen kausi on ollut katsojien mielestä liian laahaava. Ei huolehdita toisesta kaudesta vielä, vaan keskitytään nyt tähän ensimmäiseen rauhassa. Puitteet näyttävät hulppeilta, zombit pelottavilta enkä malta odottaa sarjan "Sawyeriksi" nimetyn Daryl Dixonin (alla) näkemistä ruudulla. Maailmanloppu, tule jo.


Jos tykkäät: zombeista, Lostista, maailmanlopun tunnelmista.

AMERICAN HORROR STORY (2011-)
Pääosissa: Dylan McDermott, Jessica Lange & Connie Britton
Kanava: FX
IMDB & traileri
Ben ja Vivien Harmonin perheonni rakoilee. Aloittaakseen alusta ja korjatakseen välinsä perhe muuttaa Bostonista Los Angelesiin. Uuteen alkuun tarvitaan myös se täydellinen talo ja Harmonit löytävätkin upean esikaupunkiunelman yllättävän edulliseen hintaan. Pian alkaa kuitenkin tapahtua kummia. Outojen naapurien lisäksi vanhassa talossa tuntuu olevan jotain pahasti vialla.

Sarja on juuri sitä mitä juonikuvaus lupaa. Tarina eräästä kummitustalosta. Ja aivan loistava sellainen. Muutamat käänteet voi ennalta arvata, mutta voin luvata että jokaisesta jaksosta löytyy jotain yllättävää. Yritin kerran laskea, kuinka monta henkilöä kuolee keskimäärin per jakso ja päädyin jonnekin kolmosen tienoille. Sarja on siis verrattain veristä katseltavaa, mutta olen pystynyt katsomaan sitä kärsimättä painajaisia. Ällöttäviä kohtauksia kuitenkin löytyy. Sarjassa on kaikkea Rosemary's baby -viboista aina seonneisiin tiedemiehiin. Täytyy mainita että myös sarjan musiikki on juuri sopivan pelottavaa ja soundtrackiltä löytyy musiikkia mm. Bram Stoker's Draculasta.


Suosittelen tätä sarjaa ehdottomasti kauhuelokuvien ystäville, mutta myös niille, jotka eivät perusta superpelottavista kauhuefekteistä vaan nauttivat draamapitoisemmista vanhan ajan kauhutarinoista. Amerikoissa sarja on ollut suosittu ja fanit laativat kilpaa mielenkiintoisia teorioita talon menneisyydestä. Niitä voi lukea esimerkiksi American Horror Story Wikistä, mutta kannattaa tietysti varoa spoilereita. Vielä tekeillä oleva toinen tuotantokausi tulee sisältämään 13 jaksoa.

Jos tykkäät: Kummitustaloista, kummitusjutuista, yllätyskäänteistä, pelottavista naapureista.

VIERAS KARTANOSSA
(The Little Stranger)
Kirjailija: Sarah Waters
Ilmestymisvuosi: 2009
Suomentaja: Helene Butzow

Toisen maailmansodan jälkeinen Englanti. Rapistuva kartano. Vararikon partaalla sinnittelevä erakoitunut aristokraattinen perhe. Utelias maalaistohtori. Näistä palasista koostuu brittikirjailija Sarah Watersin tuhti jännitysromaani. Päähenkilön, nelikymppisen tohtori Faradayn, näkökulmasta kerrottu tarina alkaa lupaavasti, mutta laahaa jo ennen puoliväliä. Yliluonnollisia elementtejä ripotellaan mukaan kohtuullisesti tarinan edetessä, mutta päähenkilön ja kartanonherran tyttären suhteeseen puututaan aivan liian yksityiskohtaisesti. Tuskastuttavaa eipäs-juupas pariutumista on ainakin 200 sivua eikä keski-ikäinen ja tylsämielinen Faraday ole mikään romanttisen tarinan ihannehenkilö.

Juoni vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta kauhutarinaa etsivälle se jää rullaamaan liikaa paikallaan. Tapahtumat kehittyvät liian hitaasti ja vaikka merkkejä hurjemmasta tarinasta onkin ilmassa, kirjailija ei lähde viemään niitä eteenpäin. Vähäiset kauhuelementit kuitenkin toimivat. Itse olen ainakin sitä mieltä että pienet kummalliset asiat kuten tummat jäljet seinissä ovat paljon pelottavampia kuin mitkään tarkemmin kuvaillut hirviöt ikinä. Kartanoa kuvaillaan onnistuneesti ja lukija voi melkein tuntea ajan haalistamien tapettien rapistuvan ympärillään. Avoin loppu herättää muutamia mielenkiintoisia kysymyksiä, mutta kirjassa olisi ollut aineksia monimutkaisempaankin kauhukertomukseen, joten lukija jää auttamatta tyytymättömäksi.


Jos tykkäät: Laimea jännitys, kummitustalot, englantilaisen luokkayhteiskunnan jännitteet.

Movie Mondayn haaste tällä viikolla oli kertoa pelottavimmista kauhuelokuvista ja ajattelin ensin että tästä ei nyt tule yhtään mitään, sillä lähes kaikki kauhuelokuvat saavat allekirjoittaneelta lurahtamaan kuset housuun. Tästä syystä kauhuelokuvia ei tule katsottua kuin mielenhäiriöstä. Mieleen kuitenkin muistui yksi kauhuelokuva, jonka ajatteleminen yhä pelottaa.

Vannoin aikoinaan pyhästi etten ikinä mene katsomaan kauhuelokuvaa elokuvateatteriin, mutta säännöt on tehty rikottaviksi ja syksyllä 2008 löysin itseni elokuvateatterista katsomasta Antti-Jussi Annilan Saunaa. Ihan mahtavaa että Suomessa osataan tehdä näinkin karmivia kauhuelokuvia, mutta sillä hetkellä kadutti pirusti. Pidin käsiä silmillä, vuorotellen korvilla ja tuijotin edessä istuvan takaraivoa. Helvetin pelottava elokuva. Eikä vähiten sen takia että yksi suomalaisen kulttuurin turvapaikoista, ihana, lämmin ja kodikas sauna on muutettu painajaisten luolaksi. Kaikkein pelottavinta oli kuitenkin se miten tapahtumat sijoittuivat Suomen itärajalle, jossa asustelin siihen aikaan. Jos menin ulos illalla hämärän tultua, niin ympäristö näytti lähes samanlaiselta kuin elokuvassa. Elokuvan näkeminen oli siis VIRHELIIKE. Elokuvan lopun takia en nukkunut seuraavana yönä kuin kolme tuntia ja verestä värjäytyneen kosken näkeminen elokuvan trailerissa aiheuttaa edelleen puistatuksia.



PS. Donnie Darkon Frank on ihan sikapelottava.