KORPRAALI MCB
Ohjaus: Don Siegel
Ilmestymisvuosi: 1971
Pääosissa: Clint Eastwood, Geraldine Page, Elizabeth Hartman.
IMDB & traileri
Elokuvan juoni on kuin jostain pornosta: sisällissodassa haavoittunut jenkkisotilas löytää suojapaikan lousianalaisen tyttökoulun uumenista ja vähitellen alkaa hakkailla sen viehättäviä asukkaita. Yllättäen Clint Eastwood on tällä kertaa se paha tyyppi, vaikka aluksi sotilas McB vaikuttaa varsin hurmaavalta miekkoselta. Tapahtumat kuitenkin lähtevät soljumaan ahdistavampaan suuntaan ja ilmassa leijuu lopulta jopa kauhuelokuvien elementtejä.


Tunnelma on latautunut alusta loppuun. Vaikka McB on läpimätä ja hänen todelliset aikeensa näkee kilometrien päähän, Eastwood onnistuu näyttelemään miestä sellaisella vetovoimalla, että se huijaa jopa katsojaa. Ajatus on kuvottava, mutta välillä huomaa melkein toivovansa että McB löytäisi onnen jonkun näiden tyttöjen kanssa. Ja heistä puheenollen, elokuvan tytöt ja naiset kuvataan seksiä kiehnäävinä vaarallisina viettelijöinä, lapsellisina neitsyinä tai sitten katkeroituneina vanhapiikoina, mutta kaikesta huolimatta siinä on jotain niin kiehtovaa ja yliampuvaa että se jää kyllä mieleen. Southern gothic-genren ystäville ehdoton nähtävä!




Jos tykkäät: Picnic at the Hanging Rock-elokuvasta, Eastwoodista, tyttökouluista.

Naisten paratiisi
pe klo 19.00 Ykkösellä
Lisää pukudraama-arvosteluja! Ylellä tänään alkavaa Naisten paratiisi-sarjaa en voi valitettavasti lämmöllä suositella, koska en itsekään jaksanut katsoa sitä loppuun asti. BBC-playerin kuollessa luovutin suosiolla eikä edes hirveästi haitannut. Sarjan puitteet ovat komeat ja luksustavaratalon kehitys 1800-luvun lopun Englannissa on kiehtovaa seurattavaa (kuinkahan eksoottiset linnut kauneusosastolla houkuttelisivat asiakkaita tänä päivänä?), mutta yhteenkään hahmoon en kiintynyt eikä kolmiodraama iskenyt millään tavalla. Siellä on vaan niitä nättejä tyyppejä nätissä kaupassa. En silti väitä, etteikö sarja löytäisi uskollisia katsojia.

Jos tykkäät: Puiset hahmot, puinen kolmiodraama, sievistely.

Tänään klo 21.55 Yle Teemalla nähdään Poliakoffin elokuva Vuoden 39 salaliitto/Glorious 39 (linkki), joka kertoo kesästä ennen toisen maailmansodan alkua, jolloin keskustelut Britannian suhtautumisesta Natsi-Saksan laajentumispyrkimyksiin kävivät vilkkaina. Anne (ihana Romola Garai) on nuori näyttelijätär, joka sattumalta törmää salaisiin tietoihin, jotka ennen pitkää muuttavat hänen näkemyksensä rikkaasta ja vaikutusvaltaisesta adoptioperheestään. Ennen sisarusten välillä vallinnut idylli murtuu, kun Anne ei uskalla enää luottaa lähimmäisiinsä. Annen veljenä nähdään Les Miserablesista tuttu Eddie Redmayne ja siskona Juno Temple. Muissa rooleissa vilahtelee sellaisia tähtiä kuten Christopher Lee, David Tennant ja Bill Nighy. Visuaalisesti elokuva on oikein kaunis, varsinkin jos sattuu tykkäämään ajan muodista. Elokuva valmistui vuonna 2009. (imdb)

Hobitin Aidan Turneriin ihastuneille hyviä uutisia. Tänään alkaa Ykkösellä klo 22.55 kuusiosainen sarja Riutuvat romantikot (Desperate Romantics), joka kertoo prerafaeliittien veljeskunnasta eli niistä tyypeistä, jotka maalailivat elämää suurempia punahiuksisia kaunottaria viktoriaanisessa Englannissa. Prerafaeliitit vastustivat akateemista taidetta, jota he pitivät hengettömänä ja mielikuvituksettomana. Sen sijaan heidän esikuvinaan olivat Italian 1400-luvun taiteilijat ja heidän tuotantonsa (ryhmän nimi prerafaeliitit eli Rafaelia edeltävä sai alkunsa tästä). Vallitsevana periaatteena oli että ilmaistavien ideoiden pitää olla uusia ja kaikki perinteinen pitää jättää pois. Voimakkaat värit olivat yksi heidän tunnusmerkeistään. Turner esittää Dante Gabriel Rossettia, joka tunnettuna taidemaalarina oli perustamassa veljeskuntaa.




Tunnetuin prerafaeliittisistä maalauksista on John Everett Millaisin Ophelia, jossa Shakespearen Hamlet-näytelmän Ophelia-niminen nuori nainen hukuttautuu jokeen kerättyään kukkia. Maalauksen tunnelmaa jäljitteleviä valokuvia näkee nykyään usein mm. muotilehdissä. Itse kävin katsomassa maalausta ihan luonnossa muutama kuukausi sitten Taten näyttelyssä. Oli muuten upea! Samoin lempparitaiteilijani Waterhousen Lady of Shalott, mutta taiteiljaa ei tässä sarjassa nähdä.


Niin ja kaikkihan tietää, etttä nykyajan tunnetuin Pre-Raphaelite on tietysti Florence Welch!

RIPPER STREET
BBC:n uuden draaman alkutunnelmat ovat kieltämättä kuin Guy Ritchie -filmistä repäistyt. Olemme viktoriaanisessa Lontoossa ja seuraamme nyrkkitappelua Hans Zimmer-tyylisen musiikin tahtiin. Yhtäläisyyksiä löytyy paljon, mutta mitäs se haittaa - sarja on joka tapauksessa huolella tehty ja ajaa asiansa. Tätä kelpaa katsella kun odottaa uutta Sherlock Holmes -elokuvaa tai vaikkapa sitä tv-sarjaa. Mutta nyt ei olla nykyajassa vaan vuosi on 1886: viimeisestä Jack The Ripper -tapauksesta on kulunut jo jonkin aikaa. Tästä huolimatta sarjamurhaajan herättämät kauhut eivät ole unohtuneet. Tarvitaan vain yksi samankaltainen tapaus ja kaupunki olisi varpaillaan. Tämän Edmund Reid (Matthew Macfadyen) kumppaneineen tahtoo estää.


Pakko myöntää että olin helpottunut saadessani tietää ettei koko sarja keskity pelkästään Jack The Ripper -tapauksiin, vaan seuraavassa jaksossa käsitellään jo uutta tapausta (mukana on myös ilmiömäinen Joseph Gilgun Misfits-sarjasta). Olen niin kyllästynyt tähän "hakataan, tapetaan ja kidutetaan naisia, jotta katsoja näkee miten pahoja me ollaan" meininkiin enkä mielelläni katselisi sitä joka sarjassa. Jo ensimmäisen osan perusteella sarja on raadollinen, mutta toivottavasti tässä nyt ei jumahdeta pelkkään väkivaltaviihteeseen, muuten kun toteutus vaikuttaa oikein oivalta. Matthew Macfadyen ainakin hoitaa homman kotiin.

Anna Karenina
Ohjaus: Joe Wright
Ilmestymisvuosi: 2012
Pääosissa: Keira Knightley, Jude Law & Aaron Johnson-Taylor
IMDB & traileri
Tuskin mikään elokuva tätä aiemmin on ottanut Shakespearen "All the world's a stage, and all the men and women merely players" -sitaattia yhtä kirjaimellisesti. Kuten jo aiemmin kerroin, niin elokuvan tapahtumapaikkana toimii teatteri. Tavallaan. Tämä uusi tapa lähestyä moneen kertaan filmatisoitua klassikkoa ei ole miellyttänyt kriitikoita, vaan he ovat purnanneet että elokuva keskittyy liikaa teatterihäröilyyn ja unohtaa itse tarinan. Yhdyn tähän mielipiteeseen vain osittain. Elokuvan alkupuolella lavasteet vaihtuivat niin hurjaa tahtia, että matkapahoinvointi uhkasi, mutta vauhti kyllä hyytyi ennen keskikohtaa. Lavasteiden jatkuva vaihtuminen ei sitä paitsi haitannut juonen etenemistä, päin vastoin se korosti venäläisaristokraattien naurettavaa halua elää niin teatraalisesti ja epäaidosti kuin mahdollista. Rakastin jokaikistä yliampuvaa liikettä ja luonnotonta maisemanvaihdosta. Draamaa sen olla pitää.


"It's the most amazing study of love, and I am interested in love and why and how the fuck it works." - Joe Wright

Keira Knightley on aina ollut vahvimmillaan Joe Wrightin kanssa, eikä tämä elokuva ole mikään poikkeus. Minusta tuntuu, että Wright ei vaihtaisi muusaansa millään hinnalla, joten turha alkaa valittaa hänen iästään Annan roolissa. Koko näyttelijäkaarti on tehnyt upeaa työtä. Aaron Johnson-Taylor uhkaa välillä jäädä kiiltokuvapojaksi, mutta samaan hengenvetoon voitaneen sanoa, että muutama tärkeä kreivi Vronskin kohtaus oli jätetty pois. Onneksi kaiken loiston lomassa hänen onnistui luoda muutama lävistävä katse, jotka saivat ainakin minun sydämeni pamppailemaan. Kaikkein häkellyttävimmän muodonmuutoksen on kuitenkin tehnyt Matthew Macfadyen, jota ei mahtavine viiksineen ikinä uskoisi Mr.Darcyksi muutaman vuoden takaa.


Elokuva on niin kaunis, niin kaunis. En voi uskoa että Joe Wright on taas ylittänyt itsensä, mutta sen hän teki. Vauhkosin jo aiemmin upeista lavasteista, mutta niiden lisäksi erityisesti pidin peilien ja valojen käytöstä. Äänimaailma oli myös vertaansa vailla. Taustalla kuuluu niin teatterin taustaääniä kuin venäläisiä kansanlaulun pätkiä, jotka luovat oivaa katuvilinän tunnelmaa, vaikka missään vaiheessa elokuvaa oikealle kadulle ei eksytä. Elokuva ei missään nimessä ole täydellinen, eikä ehkä niin hyvä kuin Wrightin aikaisemmat teokset, mutta miellyin sen tyyliin niin paljon, että minulta se saa täydet pisteet.


Jos tykkäät: Teatraalisuudesta, Moulin Rouge -elokuvasta, turkiksista ja timanteista, Tolstoista.

JUNO TEMPLE (imdb)
"I think lingerie is a really powerful thing for a woman… underneath, it makes me feel like a woman and I love being a woman. I think you should secretly indulge in that every day."

Keijukaisprinsessa, joka ratsastaa tällä hetkellä korkealla indie-elokuvien aallolla. Juno Temple on uusi Ellen Page paitsi parempi. Sotkuisen kihara tukka ja pyöreä naama ovat aiheuttaneet ainakin minussa pienen girl crushin alkeet, uskokaa tai älkää. Juno on ihana ihana ihana ihana. Ja Taitava. Hänet on aika usein nähty isojen leffojen sivurooleissa (viimeisimpänä Dark Knight Rises), mutta parasta työtä hän tekee pienempien elokuvien pääosissa. Tulevaisuudessa hänet tullaan näkemään Angelina Jolien kanssa elokuvassa Maleficent, ihmissusielokuvasssa (ehkä??) Jack & Diane sekä monissa monissa muissa. Tässä postauksessa mainitsematta jää Glorious 39, joka on katsomisen arvoinen sekin.


ATONEMENT (2007)
Ah Atonement. Tai Sovitus. Ihan miten vaan. Tästä elokuvasta voisi puhua monta tuntia ja niin edelleen, koska Joe Wright, maailman kaunein elokuva, pukudraama, Keira, James, englantilainen puutarha, toinen maailmansota, loistava soundtrack ja niin edelleen ja niin edelleen. Myönnetään että Junon rooli ei ole mikään maailmaa mullistava, mutta se oli ensimmäinen, jossa hänet huomasin. Viaton lolita, joka vihastuttaa ja ihastuttaa. Toisin kuin Brionyn tapauksessa, Lolaa näytteli koko elokuvan ajan Juno. Hän onnistuu täydellisesti nuorena ja vanhempana Lolana. Lisää tästä elokuvasta joskus toiste, voisin ylistää sitä loppuelämäni.


CRACKS (2009)
Elokuva (suomeksi Viattomuuden uhrit) kertoo tyttöjen sisäoppilaitoksen uimahyppytiimistä ja salaisuuksista. Kaikki tytöt rakastavat vapaamielistä ja inspiroivaa Miss G:tä (Eva Green), opettajaa, jolla on aina uusia jännittäviä tarinoita kerrottavana. Tyttöjen välinen hierarkia kuitenkin särkyy, kun uusi ja ihastuttava espanjalainen tyttö saapuu kouluun. Jo trailerista pääsee elokuvan tunnelmaan, mutta sitä ei kannata katsoa kokonaan, jos haluaa välttää spoilereita. Elokuva on parhaimmillaan ilman niitä. Juno on upea, Eva Green on upea, upeaa draamaa... Upea elokuva, joka jäi mieleen pitkäksi aikaa ja muutti mielipiteeni Eva Greenistä. Tyttöjen yöllinen juhannusjuhla oli ehkä lempikohtaukseni.





DIRTY GIRL (2011)
(Traileri.) Tämän katsoin tänään ja päädyin kirjoittamaan tällaisen Juno-ylistyksen. Kuvista ja elokuvan lähtöasetelmista huolimatta Dirty Girl ei ole oikeastaan high school -elokuva vaan kasvutarina. Tarina keskittyy enemmän perheongelmiin ja oman itsen löytämiseen kuin Prom Queenin valintaan. Mukana on myös Milla Jovovich. Ja miesstrippari. Sitä ei sovi unohtaa. Jos tykkäät 80-luvun musiikista, niin tämä on ehdottomasti nähtävä. Junon naama sopii hyvin nuorisoelokuviin ja tämä on sieltä vahvemmasta päästä, mutta silti toivon että hän ei jämähdä teinirooleihin vaan jatkaa erilaisten roolien kokeilua.

Tuck Everlasting
Ohjaus: Jay Russell
Ilmestymisvuosi: 2002
Pääosissa: Alexis Bledel, Jonathan Jackson & Sissy Spacek
IMDB & traileri
Rakkaustarinan tytöstä ja pojasta, joka elää ikuisesti, voi tehdä myös hyvin. Winnie Ja Jesse tekevät kaiken, minkä Belle ja Edwardkin. He kirmaavat pellolla ja uivat lähteessä. Mukana on kuitenkin jotain, joka loisti poissaolollaan Twilight-elokuvissa: oikeaa tunnetta. Alexis Bledel on ihana itsepäisenä ja viattomana Winnie Fosterina, joka karattuaan kotoa törmää kummaan muukalaiseen metsässä. Jonathan Jacksonilla on simppeli rooli, mutta ei hänkään huono ole. Yhdessä he ovat oikein söpö pari.


"Don’t be afraid of death; be afraid of an unlived life. You don’t have to live forever, you just have to live."

Pieniä kliseitä lukuun ottamatta elokuvasta on vaikea löytää mitään vikaa. Tästä huolimatta en ole samaa mieltä IMDB:n suositusten kanssa. Sivu lukee elokuvan sellaisten klassikoiden sarjaan kuin Salainen puutarha, Pikku naisia ja Pikku prinsessa. Okei, samankaltaisuuksia löytyy, mutta oma kokemukseni ei ollut yhtä taianomainen kuin yllämainittujen kanssa. En silti mene väittämään ettenkö olisi pirauttanut paria kyyneltä lopussa.


Jos tykkäät: Valkoisista röyhelömekoista, pitkistä leteistä, metsässä juoksemisesta.

Joe Wrightin Anna Karenina näyttää uskomattoman kauniilta jo nyt. Sen ovat todistaneet pelkät kuvat hahmoista, mutta nyt on voitu ihastella traileria sekä lyhyitä pätkiä ja ja... ei ole oikeastaan muuta sanottavaa kuin että en malta enää odottaa, en yhtään. EW.comin haastattelussa Keira Knightley kertoo, että tämä versio ei noudata pukudraaman perinteisiä sääntöjä. Ehkä juuri tätä uutta otetta tukee idea käyttää posterissa modernia lyhennystä "AK" Anna Kareninan sijaan, mutta lemppariposterini on silti ylläoleva. Olen nimittäin heikkona kattokruunuihin.


Suurin osa elokuvasta on kuvattu hylätyssä teatterissa, jonka Wright valjasti kokonaan elokuvan käyttöön. Idea teatterin käytöstä elokuvan lähtökohtana tuli siitä kuinka romaanin päähenkilöt, venäläiset aristokraatit, matkivat ranskalaisia kuin näyttelijät konsanaan. Teatraalisuus yltää pukuloiston ja lavasteiden lisäksi hahmojen eleisiin. Osa liikkeistä on täysin liioiteltuja eikä luonnollisuudesta näy vilaustakaan. Välillä näyttämöltä poistutaan (kirjaimellisesti) "oikeaan" maailmaan. Trailerin perusteella oikeilla kuvauspaikoilla kuvatut kohtaukset ovat suurimmaksi Levinin. Romaanissa hän katoaa ylhäisöpiireistä saadakseen kosketuksen erilaiseen elämään.

Tämän 6 minuuttia pitkän pätkän perusteella elokuva vaikuttaa raikkaalta tulokkaalta pukudraamojen välillä pölyisessä maailmassa. Ilotulitekohtaus sattaa joistakin katsojista tuntua oudolta, mutta henkilökohtaisesti ihastuin sen teatraalisuuteen ja outouteen. Keira näyttää jatkavan hyvää työskentelyään Wrightin kanssa. Jostain syystä hän pistää aina parastaan kyseisen ohjaajan kanssa. Aaron Johnson ei hänkään vaikuta huonolta, mutta olen vielä vähän varauksellinen miekkosen suhteen. Jude Law teki kieltämättä parhaan vaikutuksen. Jo neljä ensimmäistä vuorosanaa saivat minut kääntämään kaikki sympatiat Karenin puolelle. Voi tätä kidutusta.


"Minä haluan varoittaa sinua siitä, hän sanoi hiljaisella äänellä, – että sinä ajattelemattomuudella ja kevytmielisyydellä saatat antaa seurapiireille aihetta puheisiin. Sinun tämäniltainen liian vilkas keskustelusi kreivi Vronskin kanssa herätti ikävää huomiota. Puhuessaan hän katsoi Annan nauraviin, läpitunkemattomuudessa pelottaviksi käyneisiin silmiin ja tunsi sanojensa koko hyödyttömyyden ja turhuuden."
– Leo Tolstoi: Anna Karenina (1877) s.181 Suomennos: Lea Pyykkö.

TAIVAAN PILARIT
Alkaa tänään! TV Ykkösellä tiistaisin klo: 21.00
Ohjelman kotisivu & traileri
Yle tuo taas yhden hienon pukudraaman Suomeen. Ken Folletin massiiviseen romaaniin perustuva tv-sarja sijoittuu keskiajan Englantiin. Verinen sisällissota raivoaa samaan aikaan kun Tom Rakentaja (Rufus Sewell) aloittaa Kingsbridgen katedraalin rakentamisen. Projekti ei ole helppo, sillä rakentaminen tulee kestämään vuosia eikä rauha ole taattu. Horjuuko kirkonrakentajien usko ja saadaanko uljas katedraali valmiiksi?


Mukana on älytön määrä lahjakkaita näyttelijöitä: Donald Sutherland, Ian McShane, Matthew Macfadyen, Eddie Redmayne, Sarah Parish, David Oakes, Hayley Atwell jne... Jo sarjan sijoittumisesta keskiajalle voi päätellä että kyseessä ei ole mikään kevyt kesäsarja. Alkuperäinen teos on pituudeltaan tuhat sivua ja televisioversiossa nämä sivut on tiivistetty kahdeksaan osaan. Pukudraama on epäilemättä täynnä kurjuutta ja tuskaa tuttuun keskiajan tapaan. Onneksi näin kesällä voi mennä ulos syömään jäätelöä, jos keskiajan hengellinen meininki alkaa käydä voimille.

"Kohotkoot sen pilarit maasta aina taivaaseen asti."

SMALL ISLAND
Rooleissa: Naomie Harris, Ruth Wilson, David Oyelowo & Benedict Cumberbatch
Ohjelman kotisivu & traileri
Satuin tänään katsomaan aivan ihanan BBC:n minidraaman nimeltään Small Island. Koskettava ja kaunis sarja pohjautuu brittiläisen Andrea Levyn kirjaan Sateenkaaren pää, joka julkaistiin vuonna 2004. Tarinan henkilöillä on kaikilla unelmia. Jamaikalainen tyttö Hortense unelmoi täydellisestä kodista Englannissa, sikatilalta kotoisin oleva Queenie lähtee Lontooseen jahtaamaan unelmiaan ja Gilbert ei tahdo tyytyä autonkorjaajan uraan Jamaikalla vaan uskoo Englannissa olevan enemmän mahdollisuuksia.


Mutta totuus on aina toisenlainen. Toisen maailmansodan aikainen Englanti ei ole se ihana "äitimaa", joksi sitä Jamaikalla on kuvailtu. Ennakkoluulot ja karu todellisuus uhkaavat murskata yhden jos toisenkin toiveet. Edes englantilaisella Queeniella ei ole helppoa. Hän tuntee itsensä vangiksi omassa kodissaan. Päähenkilöiden kohtalot kietoutuvat toisiinsa kuin kohtalon sanelemana kun Queenie etsii alivuokralaisia.


BBC:n laadusta olen jauhanut tässä blogissa kyllästymiseen asti eikä tämä sarja ole poikkeus. Näyttelijät ja musiikki ovat loistavia, mutta eritoten ihastuin pehmeisiin ruskean sävyihin ja kauniiseen valaistukseen. Valaistus säestää jokaista kohtausta täydellisesti. Tässä lisää maistiaisia.







Jos tykkäät: Toisesta maailmansodasta, Pitkät kihlajaiset -elokuvasta, Jamaikasta.