Kick-Ass
Ohjaus: Matthew Vaughn
Ilmestymisvuosi: 2010
Pääosissa: Aaron Johnson, Nicolas Cage & Chloe Moretz
IMDB & traileri

Sarjakuvien innoittamana perusnörtti Dave Lizewski (Aaron Johnson) päättää ryhtyä supersankariksi. Taival ei kuitenkaan ole helppo kun ei omaa minkäänlaisia supervoimia tai erikoisvarusteita. Turpaanhan siinä tulee. Tämän Dave saa todistaa muutaman kerran. Ennen pitkää Daven supersankaripersoonan Kick-Assin innoittamana kaupunkiin ilmaantuu lisää naamioituja taistelijoita. Taitavat Big Daddy ja Hit-Girl, isä ja tytär, jahtaavat kaupungin huumepomoa oikein antaumuksella.

Supersankarileffat iskevät yleensä ja kovaa, mutta tämä elokuva jätti pahan maun suuhun. Pahikset teurastetaan ilman armoa eikä moraali paljon vaa'assa paina. Missä ovat Batmanin periaatteet, kysyn vaan? Kukaan hahmoista ei ole miellyttävä, sympaattinen tai edes kiinnostava. Päähenkilö on typerys, jonka elämä ei voisi vähemmän kiinnostaa. Kaiken järjen mukaan hänen pitäisi myös olla kuollut. Katsojana minua hämmensi oliko kyse nyt nuorten elokuvasta, toimintaelokuvasta vai komediasta? Väkivaltaa riittää, mutta elokuvassa ei nähdä hienoja tappelu-koreografioita vaan pelkkää räiskintää ja mieletöntä mättöä.


Elokuvan henkilöistä 11-vuotias Hit-Girl (Chloe Moretz) on aiheuttanut eniten keskustelua. Toisten mielestä on hienoa että pop-kulttuuriin saatiin taas yksi pahiksia niittaava naispuolinen hahmo kun taas kukkahattutätejä on paheksuttanut tytön tapa kiroilla. Itseäni kiroileminen ei haitannut vaan hahmossa häiritsi eräs toinen asia. Tyttöhän on aivopesty lapsisotilas! Miten se voi olla ihailtavaa? Ei kenenkään, ei tytön eikä pojan, pitäisi juoksennella tappamassa ihmisiä ajatellen että se on pelkkää peliä tai että se on hyväksyttävää koska isukki sanoo niin. Siis mitä helvettiä? Isän ja tytön tarina ei tullut niin selväksi katsojalle että hirveä kostoretki olisi ollut oikeutettu millään tavalla. Jos ymmärsin oikein niin Hit-Girlin äiti kuoli stressiin sillä välin kun Big Daddy (Nicolas Cage) lusi pari vuotta lavastetun huumerikoksen takia. Big Daddyn täytyi olla häiriintynyt ryhdyttyään kouluttamaan ainoasta tyttärestään tappajaa moisen takia. Olisi hoitanut kostonsa itse ja antanut tyttönsä elää normaalia elämää.

Tuli kyllä Batmania ikävä.


Jos tykkäät: Lapsisotilaista.

X-MEN: FIRST CLASS
Ohjaus: Matthew Vaughn
Ilmestymisvuosi: 2011
Pääosissa: James McAvoy, Michael Fassbender & Jennifer Lawrence.
IMDB & traileri

Myöhässä, myöhässä, mutta parempi kuin ei milloinkaan. Yhä parempi jos samaan aikaan tulee X-leffa telkkarista. Alkuvuodesta kun blogi oli vielä aktiivinen, en ollut kovin innostunut elokuvasta. Vieläpä ihan ymmärrettävistä syistä. Traileri oli perusscheissea, reboot turhan aikainen ja posterit... vähintäänkin hyvin mielenkiintoisia (= rikos kaikkia photoshoppaajia vastaan). Lähtötunnelmat olivat siis aika huonot. Raahauduin kuitenkin elokuviin, vaikka tiesin että tuhlaisin taas pari tuntia (ja euroa) elämästäni. Aiemmat X-leffat olivat olleet ihan ok action-puolella, mutta muuten aika mitäänsanomattomia. Hugh Jackmanista Wolverinena olen kyllä aina pitänyt.

Yllätys oli aikamoinen, kun leffa osoittautui kaikkea muuta kuin tylsäksi. Jännite pysyi päällä koko ajan. Tarina oli muista X-Men -leffoista vanha tuttu sorretut vastaan maailma, mutta tällä kertaa se oikeasti toimi. Kevin Bacon ei ollut mikään paras valinta pahikseksi, mutta varsinainen uhka olikin maailman suhtautuminen mutantteihin. Kuinka selvitä maailmassa, jossa kaikki pelkäävät sinua? Telepaatti Charles Xavierin (James McAvoy) valinta on pysytellä huomaamattomana ja koettaa myötäillä valtaväestöä. Sen sijaan rautaa mielensä mukaan ohjaileva mutantti Erik Lensherr (Michal Fassbender), entinen keskitysleirin vanki, ei tahdo enää olla kenenkään armoilla vaan haluaa ottaa ohjat omiin käsiinsä. Jahdatessaan perheensä murhannutta superpahista Sebastian Shawnia (Bacon) Erik kohtaa ensimmäisen ystävällisen mutantin, Charlesin, ja miesten yhteinen matka saa alkunsa. Erikin kosto on aluksi elokuvan kantavana voimana, mutta lopulta se on vain osa mielenkiintoisempaa juonikuviota.


"There's so much more to you than you know, not just pain and anger. There's good in you too, and you can harness all that. You have a power that no one can match, not even me."

Kaikkein parhaiten elokuvassa onnistui mielestäni mutanttien ulkopuolisuuden käsittely. Suoria viittauksia "kaapista ulos tulemiseen" löytyy, mutta mutantin osaan voi samaistua kuka tahansa erilainen. "Normaalin" tavoittelu tulee esiin näkyvimmin Mystiquessa (Jennifer Lawrence), joka joutuu piilottelemaan sinistä olemustaan valepukujen avulla. Onko hänen valintansa piilotella lopun ikäänsä vai olla ylpeä siitä mitä on, vaikka kaikki häntä pelkäisivätkin? Elokuva saa katsojan oikeasti miettimään ja pohtimaan näitä asioita, mikä on aina huisin hieno juttu sarjakuvaan pohjautuvalta elokuvalta. Lisäksi olin tyytyväinen että sankarien voimat pysyivät sopivissa mittasuhteissa. Erikoistehosteilla ei oltu lähdetty rietastelemaan kuten aikaisemmissa lajityypin elokuvissa. Erikin veitsitemppu näytti paljon hienommalta kuin tuhat jättimäistä räjähdystä yhteensä. Musiikki oli myös voimakasta ja eritoten sukellusvene-kohtauksessakin kuultu Magneto-kappale nosti karvat pystyyn. Hyvällä tavalla.

Eniten ihmettelin McAvoyn roolittamista Professori X:n rooliin. Siis mitä ihmettä! Pukudraamoista kärsivänä nuorukaisena tunnettu miekkonen sinä itsevarmana kaljupäänä, siis mitä... mutta mieshän istui rooliin kuin nakutettu. Charles vaikuttaa ensin huolettomalta, mutta muuttuu vähitellen siksi tuskaiseksi nuoreksi mieheksi, jonka roolin McAvoy niin hyvin osaa. Tämä uusi ja herkkä puoli Professori X:stä sopi elokuvaan yllättävän mainiosti. Kun kahden pääosan esittäjän kemiat sattuivat vielä niin hyvin yksiin, että McAvoysta ja Fassbenderistä tuli ystäviä valkokankaan ulkopuolellakin, näkee sen elokuvastakin. Erik ja Charles näyttävät oikeasti jakavan sen yhteyden, joka vielä vuosienkin jälkeen saa viholliset kunnioittamaan toisiaan. Tästä on hyvä jatkaa.

Pari asiaa kuitenkin jäi häiritsemään. Ensinnäkin Emma Frost oli pettymys. Yksi kaikkien aikojen vahvimmista mutanteista oli jätetty sivuun leikkaamaan jääkuutioita Shawnin drinksuihin. Vielä kun neidon timanttimuoto hävisi venäläisen sängyn metallipäädylle niin homma oli selvä. Hahmonraiskausta! Alentavaa! Seuraavassa elokuvassa neiti Frostilla on parempi olla isompi ja vahvempi rooli tai meikäläinen suuttuu. Niin ja ne vaatteet... Elokuvan puvustus oli Frostin vaatekaappia lukuunottamatta nappisuoritus. Valkoiset bikinit eivät ole ikinä olleet niitä muodikkaimpia vaatteita, mutta miksi niistä oli tehty niin halvan näköiset? Puvustajat, nähkääpäs vähän enemmän vaivaa.


Zoë Kravitzin esittämä Angel hämmensi myös. Aluksi luulin että hahmo olisi sarjakuvista tuttu Pixie, mutta sitten neidin nimi olikin Angel. Sama nimi kuten sillä enkeliä muistuttavalla herralla, Warren Worthington III:lla? Ehkä oli liian aikaista vetää oikea Angel mukaan sakkiin kun herran syntymä oli vasta nähty aiemmissa elokuvissa. Mutta miksei sitten menty kunnolla Pixien malliin? En ymmärrä. Oli kuinka vaan, minulla ei ole mitään uutta Angelia vastaan, harmittaa vaan että tämä tarkoittanee sitä ettei Angelia ja Pixietä tulla tulevissa elokuvissa näkemään. Surku, sillä kyseiset hahmot ovat lempimutanttejani.

Tämä oli enemminkin henkilökohtainen vuodatus kuin varsinainen arvostelu, mutta suosittelen elokuvaa kaikille vähänkin kiinnostuneille. Uskon että aika paljon riippuu siitä millä mielellä lähtee elokuvaa katsomaan. Ei kannata odottaa liikoja vaan nauttia siitä mitä tuleman pitää. Erittäin viihdyttävä supersankarileffa, mutta Emma Frostin takia täytyy ottaa yksi tähti pois.


Jos tykkäät: X-Men, supersankarit, the 60's, bromance.