Anna Karenina
Ohjaus: Joe Wright
Ilmestymisvuosi: 2012
Pääosissa: Keira Knightley, Jude Law & Aaron Johnson-Taylor
IMDB & traileri
Tuskin mikään elokuva tätä aiemmin on ottanut Shakespearen "All the world's a stage, and all the men and women merely players" -sitaattia yhtä kirjaimellisesti. Kuten jo aiemmin kerroin, niin elokuvan tapahtumapaikkana toimii teatteri. Tavallaan. Tämä uusi tapa lähestyä moneen kertaan filmatisoitua klassikkoa ei ole miellyttänyt kriitikoita, vaan he ovat purnanneet että elokuva keskittyy liikaa teatterihäröilyyn ja unohtaa itse tarinan. Yhdyn tähän mielipiteeseen vain osittain. Elokuvan alkupuolella lavasteet vaihtuivat niin hurjaa tahtia, että matkapahoinvointi uhkasi, mutta vauhti kyllä hyytyi ennen keskikohtaa. Lavasteiden jatkuva vaihtuminen ei sitä paitsi haitannut juonen etenemistä, päin vastoin se korosti venäläisaristokraattien naurettavaa halua elää niin teatraalisesti ja epäaidosti kuin mahdollista. Rakastin jokaikistä yliampuvaa liikettä ja luonnotonta maisemanvaihdosta. Draamaa sen olla pitää.


"It's the most amazing study of love, and I am interested in love and why and how the fuck it works." - Joe Wright

Keira Knightley on aina ollut vahvimmillaan Joe Wrightin kanssa, eikä tämä elokuva ole mikään poikkeus. Minusta tuntuu, että Wright ei vaihtaisi muusaansa millään hinnalla, joten turha alkaa valittaa hänen iästään Annan roolissa. Koko näyttelijäkaarti on tehnyt upeaa työtä. Aaron Johnson-Taylor uhkaa välillä jäädä kiiltokuvapojaksi, mutta samaan hengenvetoon voitaneen sanoa, että muutama tärkeä kreivi Vronskin kohtaus oli jätetty pois. Onneksi kaiken loiston lomassa hänen onnistui luoda muutama lävistävä katse, jotka saivat ainakin minun sydämeni pamppailemaan. Kaikkein häkellyttävimmän muodonmuutoksen on kuitenkin tehnyt Matthew Macfadyen, jota ei mahtavine viiksineen ikinä uskoisi Mr.Darcyksi muutaman vuoden takaa.


Elokuva on niin kaunis, niin kaunis. En voi uskoa että Joe Wright on taas ylittänyt itsensä, mutta sen hän teki. Vauhkosin jo aiemmin upeista lavasteista, mutta niiden lisäksi erityisesti pidin peilien ja valojen käytöstä. Äänimaailma oli myös vertaansa vailla. Taustalla kuuluu niin teatterin taustaääniä kuin venäläisiä kansanlaulun pätkiä, jotka luovat oivaa katuvilinän tunnelmaa, vaikka missään vaiheessa elokuvaa oikealle kadulle ei eksytä. Elokuva ei missään nimessä ole täydellinen, eikä ehkä niin hyvä kuin Wrightin aikaisemmat teokset, mutta miellyin sen tyyliin niin paljon, että minulta se saa täydet pisteet.


Jos tykkäät: Teatraalisuudesta, Moulin Rouge -elokuvasta, turkiksista ja timanteista, Tolstoista.

Joe Wrightin Anna Karenina näyttää uskomattoman kauniilta jo nyt. Sen ovat todistaneet pelkät kuvat hahmoista, mutta nyt on voitu ihastella traileria sekä lyhyitä pätkiä ja ja... ei ole oikeastaan muuta sanottavaa kuin että en malta enää odottaa, en yhtään. EW.comin haastattelussa Keira Knightley kertoo, että tämä versio ei noudata pukudraaman perinteisiä sääntöjä. Ehkä juuri tätä uutta otetta tukee idea käyttää posterissa modernia lyhennystä "AK" Anna Kareninan sijaan, mutta lemppariposterini on silti ylläoleva. Olen nimittäin heikkona kattokruunuihin.


Suurin osa elokuvasta on kuvattu hylätyssä teatterissa, jonka Wright valjasti kokonaan elokuvan käyttöön. Idea teatterin käytöstä elokuvan lähtökohtana tuli siitä kuinka romaanin päähenkilöt, venäläiset aristokraatit, matkivat ranskalaisia kuin näyttelijät konsanaan. Teatraalisuus yltää pukuloiston ja lavasteiden lisäksi hahmojen eleisiin. Osa liikkeistä on täysin liioiteltuja eikä luonnollisuudesta näy vilaustakaan. Välillä näyttämöltä poistutaan (kirjaimellisesti) "oikeaan" maailmaan. Trailerin perusteella oikeilla kuvauspaikoilla kuvatut kohtaukset ovat suurimmaksi Levinin. Romaanissa hän katoaa ylhäisöpiireistä saadakseen kosketuksen erilaiseen elämään.

Tämän 6 minuuttia pitkän pätkän perusteella elokuva vaikuttaa raikkaalta tulokkaalta pukudraamojen välillä pölyisessä maailmassa. Ilotulitekohtaus sattaa joistakin katsojista tuntua oudolta, mutta henkilökohtaisesti ihastuin sen teatraalisuuteen ja outouteen. Keira näyttää jatkavan hyvää työskentelyään Wrightin kanssa. Jostain syystä hän pistää aina parastaan kyseisen ohjaajan kanssa. Aaron Johnson ei hänkään vaikuta huonolta, mutta olen vielä vähän varauksellinen miekkosen suhteen. Jude Law teki kieltämättä parhaan vaikutuksen. Jo neljä ensimmäistä vuorosanaa saivat minut kääntämään kaikki sympatiat Karenin puolelle. Voi tätä kidutusta.


"Minä haluan varoittaa sinua siitä, hän sanoi hiljaisella äänellä, – että sinä ajattelemattomuudella ja kevytmielisyydellä saatat antaa seurapiireille aihetta puheisiin. Sinun tämäniltainen liian vilkas keskustelusi kreivi Vronskin kanssa herätti ikävää huomiota. Puhuessaan hän katsoi Annan nauraviin, läpitunkemattomuudessa pelottaviksi käyneisiin silmiin ja tunsi sanojensa koko hyödyttömyyden ja turhuuden."
– Leo Tolstoi: Anna Karenina (1877) s.181 Suomennos: Lea Pyykkö.

Monet fanit ovat olleet jokseenkin pettyneitä Johnny Deppin roolivalintoihin viime aikoina, koska pitkä putki Tim Burtonin kanssa jatkuu jatkumistaan eikä yhteistyöprojekteissa vain yksinkertaisesti ole ollut sitä entistä hohtoa. Mutta! Löytyikö tässä pelastaja? Saako uusi ohjaaja Johnnyyn lisää puhtia ja uutta ilmettä? Kukapa muu kuin herra Wes Anderson on ilmoittanut, että Depp on mukana hänen seuraavassa elokuvassaan The Grand Budapest Hotel, johon tämä tyttö tokaisi että voi jukranpujut!!


Minulle pelkkä lupaus uudesta elokuvasta olisi riittänyt, mutta Wes pamautti kovat pöytään. Hän on luetellut hurjan listan nimiä, jotka tiettävästi ovat mukana elokuvassa. Depp on tähän mennessä ainut "virallinen", mutta mukana saattavat olla perus-Andersonit Bill Murray, Owen Wilson ja Adrien Brody sekä muita isoja nimiä kuten Edward Norton, Jeff Goldblum, Willem Dafoe ja Angela Lansbury... Niin ja viimeisenä muttei vähäisimpänä: Jude Law.


Joulupukki on ollut kuulolla! Suuri toiveeni on ollut nähdä Jude Law Joe Wrightin tai Wes Andersonin elokuvissa. Ja nyt molemmat haaveet tuntuvat toteutuvan! Ensin Anna Karenina ja nyt tämä. Vau! Eikä se Depp mikään huono lisä ole, ei vaiskaan. Tänne minulle nämä kaikki elokuvat, nyt heti kiitos.

Samaan hengenvetoon voitaneen lisätä että Andersonin viimeisimmän eli Moonrise Kingdomin Suomen ensi-illaksi on määrätty 14.9.

Edit! Anderson on varmistanut että ei sitä Deppiä tässä elokuvassa nähdä.

Tulevien satuelokuvien listasta jäi nyt pois yksi ehdokas. Dreamworks Animationin Rise of the Guardians sekoittaa juoneensa sadun jos toisenkin. Sopasta löytyvät ainakin Joulupukki, Hammaskeiju, Nukkumatti ja Pääsiäispupu (Hugh Jackman). Pahiksena nähdään Mörkö tai Painajaisten kuningas eli amerikkalaisittain The Bogeyman (Jude Law). Studiossa on tuumittu, mitä lastenelokuva olisi ilman kunnon sotarymistelyä, joten näiden satuhahmojen välille on sitten loihdittu taistelu Maasta. Suunnitteilla on totta kai myös videopeli.

Hassun pyöreää Nukkumattia lukuun ottamatta hahmot näyttävät peruskulmikkailta 3D-tyypeiltä. En voi olla ainoa, joka pohtii miten paremmalta elokuva olisi näyttänyt käsinpiirrettynä ja pohjautuen alkuperäisen kirjasarjan kuvitukseen. Mutta käsinpiirretyt animaatiot eivät tunnu nykypäivänä kannattavan eikä kirjasarjan kirjoittajalla William Joycella tunnu olevan ongelmaa tämän kanssa. Hän on nimittäin työskennellyt tietokoneanimaatioiden kanssa jo pitkään. Listalta löytyvät esimerkiksi Toy Story, A Bug's Life ja Robots. Tälläkin hetkellä hän toimii Rise of the Guardiansin tuottajana.

Yksi elokuva, jota supervuodelta 2012 odotan eniten, on ehdottomasti lempparini Joe Wrightin Anna Karenina, jonka pitäisi ilmestyä syksyllä. Mukana on monta taitavaa näyttelijää ja Wrightin kanssa aiemmin törkeän kauniin Atonement-elokuvan pyöräyttäneet kuvaaja Seamus McGarvey ja puvustaja Jacqueline Durran. Ulkoisiin puitteisiin panostetaan toden teolla: Leffaa on kuvattu Venäjällä ja Daily Mailin mukaan pelkästään kuvassa nähtäviin Chanelin korvakoruihin upposi miljoona puntaa. Huh huh. Harmittaa yhä että kiireet ovat pitäneet erossa Tolstoin kirjasta, johon elokuva perustuu, mutta vannon lukevani sen ennen elokuvan ensi-iltaa. Sen verran juonesta tiedän että Pietarin jalosukuisten seurapiirien Anna (Keira Knightley) saa tarpeekseen avioliitostaan Karenin (Jude Law) kanssa ja päätyy traagiseen suhteeseen kreivi Vronskin (Aaron Johnson) kanssa.


Roolituksien tullessa ilmi mietin itsekseni, miten ihmeessä roolit niin menivät. Miten kukaan voi ikimaailmassa esittää rakkauksetonta avioliittoa Jude Law'n kanssa? Siis sen miehen kanssa joka onnistuu loihtimaan toimivan kemian vaikka Muppettien kanssa? Wrightilla oli ilmeisesti suunnitelma. Suunnitelma, jolla oli jotain tekemistä hiusten ja partojen kanssa. Aaron Johnssonin (yllä) hurjan kuontalon nähtyäni ja verrattuani sitä Law'n vastaavaan (alla) ymmärsin miksi Anna pettäisi aviomiestään. Tunteistani Law'n viiksiä kohtaan jo tiedättekin, mutta tuo parta on aivan toinen juttu.


Oi voi.

Jude Law on ihana. Tämä on fakta. Viikset ovat hirveitä. Tämä on myös fakta. Miten on siis mahdollista, että Jude Law tohtori Watsonina on jotain niin... niin... hhh? Kenenkään ei pitäisi näyttää hyvältä 80-luvun pornoviiksissä. Ei edes Jude Law'n. Olen yrittänyt selvittää tätä vuosisadan suurinta arvoitusta jo pari vuotta, mutta tuloksettomasti. Ainoa järkevä vaihtoehto on että Jude Law syntyi esittämään tohtori Watsonia.


Olen Katie Beatonin kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä että maailmassa on nähty yksi jos toinenkin loistava Sherlock Holmes (oma suosikkini Jeremy Brett), mutta Watsonien kanssa asiat eivät ole olleet niin hyvin. Sir Arthur Conan Doylen kirjoissa Watson saattaa olla hitaampi kuin Sherlock Holmes, mutta kukapa ei olisi? Hän on silti terävämpi kuin monet muut. Watson on entinen armeijan kirurgi, lääkäri, lahjakas kirjoittamaan, naistenmies ja luotettava seikkailija, joka palveli Intiassa ja Afganistanissa. Missään ei sanota että hän olisi paksu ja kömpelö idiootti. Monissa filmatisoinneissa hänet kuvataan sellaisena kenties vahvistamaan käsitystä Sherlock Holmesin paremmuudesta.


Suuri kiitos ohjaaja Guy Ritchielle, Jude Law'lle ja muille viimeisimpien Sherlock Holmes -elokuvien tekijöille, jotka korjasivat tämän yleisen väärinkäsityksen. Tohtori Watson on taas terävä, tasa-arvoinen ja korvaamaton kumppani Holmesille. Enää hän ei ole pelkkä riippa Holmesin jalassa tai palvelija pyssyn kanssa. Jude Law on tuonut rooliin tyyliä, sotilaallista kuria, lääkärin inhimillisyyttä ja sitä kauan kadoksissa ollutta toimintaa. Kolme hurraahuutoa kuuluvat myös elokuvan puvustajille. Se puku! Se kallellaan oleva bowler-hattu! Se liivi! Se takki! Ne henkselit!!


Paras Watson. Nyt ja aina. Tänä iltana pääsen sen taas todistamaan. Kuulemma uusimmassa osassa A Game of Shadows:ssa mukana on entistä enemmän vihjailua Holmesin ja Watsonin suuntautumisten suhteen eikä sitä käy keneltäkään kieltäminen etteikö pääosien esittelijöillä olisi kemiat kohdallaan. Oli siitä sitten mieltä tai toista niin sielunveljesten nahistelua on hauska seurata. Tekijöillä on ollut niin hauskaa hyvässä seurassa että kolmannen osan tekemisestä tuskin on epäilystä.