arsenikki ei lihota

RIPPER STREET
BBC:n uuden draaman alkutunnelmat ovat kieltämättä kuin Guy Ritchie -filmistä repäistyt. Olemme viktoriaanisessa Lontoossa ja seuraamme nyrkkitappelua Hans Zimmer-tyylisen musiikin tahtiin. Yhtäläisyyksiä löytyy paljon, mutta mitäs se haittaa - sarja on joka tapauksessa huolella tehty ja ajaa asiansa. Tätä kelpaa katsella kun odottaa uutta Sherlock Holmes -elokuvaa tai vaikkapa sitä tv-sarjaa. Mutta nyt ei olla nykyajassa vaan vuosi on 1886: viimeisestä Jack The Ripper -tapauksesta on kulunut jo jonkin aikaa. Tästä huolimatta sarjamurhaajan herättämät kauhut eivät ole unohtuneet. Tarvitaan vain yksi samankaltainen tapaus ja kaupunki olisi varpaillaan. Tämän Edmund Reid (Matthew Macfadyen) kumppaneineen tahtoo estää.


Pakko myöntää että olin helpottunut saadessani tietää ettei koko sarja keskity pelkästään Jack The Ripper -tapauksiin, vaan seuraavassa jaksossa käsitellään jo uutta tapausta (mukana on myös ilmiömäinen Joseph Gilgun Misfits-sarjasta). Olen niin kyllästynyt tähän "hakataan, tapetaan ja kidutetaan naisia, jotta katsoja näkee miten pahoja me ollaan" meininkiin enkä mielelläni katselisi sitä joka sarjassa. Jo ensimmäisen osan perusteella sarja on raadollinen, mutta toivottavasti tässä nyt ei jumahdeta pelkkään väkivaltaviihteeseen, muuten kun toteutus vaikuttaa oikein oivalta. Matthew Macfadyen ainakin hoitaa homman kotiin.