arsenikki ei lihota

THE HOBBIT
Ohjaus: Peter Jackson
Ilmestymisvuosi: 2012
Pääosissa: Martin Freeman, Sir Ian McKellen & Richard Armitage
IMDB & traileri

No kai tästä nyt jotain pitää sanoa. Kolossa eli hobitti kunnes sinne tuli kauheita kääpiöitä ja mokomakin Gandalf ja sit ne pilas kaiken. Kyllähän te tiedätte. Mutta mikään ei kyllä pilannut tätä elokuvaa minulta. Sain sen mitä halusinkin: Hyvän mielen ja oikean seikkailun tunnelman. Ohjaaja Peter Jackson ylsi Taru sormusten herrasta -elokuvien tunnelmaan kiitettävästi eikä kaikki ollut pelkästään pitkälle kierrätetyn soundtrackin ansiota. Elokuva toimii puvustuksesta kuvakulmiin. Näkee helposti että pienintäkään yksityiskohtaa ei ole jätetty sattuman varaan.


“Then something Tookish woke up inside him, and he wished to go and see the great mountains, and hear the pine-trees and the waterfalls, and explore the caves, and wear a sword instead of a walking-stick.”
— J.R.R. Tolkien, “The Hobbit”

En suinkaan väitä että elokuva olisi täydellinen, sillä siitä löytyy pitkälti samoja miinuspuolia kuin aikaisemmista Tolkien-filmatisoinneista. Välillä tahti on vähän hidas, tarvotaan kauan kauniissa maisemissa ja turhanpäiväinen vastus eli Azog-örkkeli olisi minun puolestani saanut kuolla jo ajat sitten. Tärkeintä kuitenkin on, että mikään näistä seikoista ei haitannut elokuvakokemustani yhtään! Olin vain niin iloinen, että sain taas olla osa Keski-Maan tapahtumia ja kokea uudestaan sen uskomattoman elokuvallisen voiman, joka hyökkäsi päälleni silloin ajat sitten.


Uskomattoman uskottavan Bilbon eli Martin Freemanin ja rakkaan Gandalfin lisäksi erikoiskiitoksen minulta saa kääpiöiden toteutus. Olin hyvin huolissani siitä että miten siinä sitten käy, kun valkokankaalla vilisee hirmuinen määrä keskenään samanlaisia partasuita, joiden nimiä ei oppisi edes vahingossa. Peter Jackson oli ilmeisesti samaa mieltä, sillä hän aikoinaan kieltäytyi koskemasta Hobittin, koska kääpiöiden määrä oli yksinkertaisesti liian suuri. Tämän elokuvan kuvattuaan hän kuitenkin myönsi, että yllättäen kääpiöt olivatkin parasta koko jutussa. Olen ihan samaa mieltä.


Onneksi Jackson ei lähtenyt sille tielle, että kaikki kääpiöt olisi välttämättä erotettava toisistaan. Kaikilla ei ole edes kunnon vuorosanoja ja Gandalf käyttäytyy kuin lastentarhan opettaja laskiessaan kääpiökatraansa lukumäärää tuon tuosta. Ei niiden nimiä tarvitse tietää! Ellei halua. Ja nyt yllättäen huomaan haluavani. Sillä vaikka kaikkia Thorinin komppanian osallistujia ei nosteta etualalle, on jokaisen kääpiön olemukseen ja erikoisuuksiin panostettu aivan valtavasti. Kiinnittäkääpä huomionne sinne kohtauksen taustaan, kun seuraavan kerran elokuvan näette. Kääpiöt ovat mahtava joukko, joka tarvittaessa vaikuttaa naurettavalta, mutta aina tarpeen tullen sitä muistaa että he ovat oikeasti sitkeää ja pelotonta kansaa.


Jos tykkäät: Taru sormusten herrasta -elokuvista.