Elokuva, joka pohjautuu todelliseen henkilöön? Ensimmäisenä tuli mieleen Miss Potter (2006), joka kertoo tarinan kirjailija Beatrix Potterista. Petteri Kanin ja lukuisten muiden ihmisten lailla pukeutuvien eläinten luoja on ollut suurin vaikuttaja Petteri Kaniini -syndroomani™ synnyssä. Olen pienestä lähtien rakastanut naisen kirjoittamia tarinoita, piirrettyinä sekä alkuperäismuodossa, joten oli siis aivan luonnollista katsoa tämä elokuva (pariin kertaan). Neiti Potterin tarina on tarpeeksi uskollinen Beatrix Potterin elämälle, mutta toimii yllättävän hyvin myös romanttisena elokuvana. Jo Down with Love (2003) -elokuvassa ihastuttaneet Renée Zellweger ja Ewan McGregor pelaavat niin loistavasti yhteen, että lopputuloksesta on vaikea olla pitämättä.
Toinen lastenkirjailijan elämään pohjautuva elokuva? No mikä jottei. Finding Neverland (2004) kertoo kyllä Peter Panin luoneesta J.M. Barriesta, mutta keskittyy lähinnä miehen ja erään lesken sekä tämän poikien suhteeseen. Ensimmäisellä katselukerralla elokuva oli aika puuduttava, mutta silti koskettava. Toisella kerralla pidin siitä jo paljon enemmän ja nykyään muistelen sitä lämmöllä. Johnny Depp on hauska Barriena, mutta parasta on hänen työskentelynsä lapsinäyttelijöiden kanssa. Se näyttää niin luonnolliselta ja aidolta, mitä ei todellakaan voi kaikista lapsinäyttelijöistä sanoa. Freddie Highmoren kanssa kaikki meni niin nappiin, että Depp suositteli poikaa Charlie and the Chocolate Factoryn (2005) Charlien rooliin.
Mutta paras todellisiin henkilöihin perustuva elokuva on nyt ja aina Bonnie and Clyde (1967), joka perustuu kahden kuuluisan amerikkalaisen rikollisen elämäntarinoihin. Vauhdikas elokuva rikkoi rajoja ja sai yleisön kuohuksiin ilmestyessään. Elokuva onkin toiminut esikuvana monen monelle toimintaelokuvalle ja elokuvan pääpari Bonnie&Clyde on muodostunut käsitteeksi. Henkilöt eivät ole mitään Mr. & Mrs. Smithin tapaisia täydellisiä mainoskasvoja, jotka lahtaavat vihollisensa täyteen lyijyä vain huvin vuoksi, vaan Bonnie (Faye Dunaway) ja Clyde (Warren Beatty) esitetään molemmat inhimillisinä hahmoina, joilla on molemmilla omat vikansa ja sisäiset konfliktinsa.
Alun perin tekijät halusivat tehdä Clydestä homoseksuaalin, mutta se olisi herättänyt liian paljon närkästystä, joten hänet kuvattiin impotenttina, mikä sekin aiheutti kyllä närää (no mikä ei aiheuttaisi), mutta toi lisää särmää Bonnien ja Clyden suhteeseen. Mielestäni elokuvassa onkin parasta juuri kaksikon suhde. He eivät syö toistensa naamoja jokaisessa yhteisessä kohtauksessa, vaan hahmojen väliltä löytyy syvempää luottamusta. Nykyään kun tuntuu että kaikki miesten ja naisten väliset suhteet kuvataan seksin avulla (ystävätkin voivat harrastaa seksiä: Friends with Benefits, No Strings Attached..!). Ei voida väittää että elokuva olisi loppuun asti historiallisesti paikkansapitävä, mutta viihdyttävä se kyllä on. Elokuvasta on jostain kumman syystä tekeillä uusi filmatisointi, mutta tuskin se koskaan päihittää edes Lonely Islandin parodiaa.
