arsenikki ei lihota

NEW GIRL (2011-)
Pääosissa: Zooey Deschanel
Kanava: Fox
IMDB
Uuden sitcom-sarjan ensimmäinen osa keräsi paljon katsojia Amerikassa ja ilmeisesti päihitti peräti Gleen uuden kauden avausjakson katsojaluvuissa, joten pitihän se vilkaista. Kaikesta päätellen tv-sarja nojaa vahvasti Zooey Deschanelin viehätysvoimaan. Päärooli oli selvästi kirjoitettu Deschanel mielessä. Neito vetää aika samankaltaista roolia kuin ihanassa komediassa (500) Days of Summer (2009) enkä mitään huippusuoritusta näyttelemispuolelta odottanutkaan, mutta olihan se silti ihan miellyttävä yllätys että Deschanel oli oikeastaan aika hauska. Välillä yritettiin liikaa, mutta siinä nörttimäisessä vetovoimassa on vaan sitä jotain. Söpöhän se on, ei voi mitään. Niin ja haluun sen hiukset.

Juoni on sitcomien tapaan aika yksinkertainen: nörtti tyttö muuttaa asumaan kolmen miehen kanssa samaan kämppään ja sitten ihmetellään niitä hassunhauskoja eroja miesten ja naisten välillä. Onpas hassua. Kämppiksistä löytyy vasta dumpattu baarimikko, pelottavahko kovaääninen valmentaja ja epätoivoinen naistennaurattaja. Jess (Deschanel) tuntuu ystävystyvän miesten kanssa ehkä juuri omalaatuisuutensa takia. Ensimmäisessä jaksossa Jessin satunnainen lauleskelu vielä hymyilytti mutta siitä voi nopeasti tulla vanha vitsi. Toivon ihan sarjan kannalta että päähenkilöt pysyvät pelkästään ystävinä eikä lähdetä sille romanttiselle tielle, mutta näkeehän sen nyt sokeakin että kauheata suhdedraamaa tästä vielä väännetään. Ei nyt vielä alussa mut sitten joskus tulee varmaan niitä "tummasävyisempiä" jaksoja.


Kliseistä huolimatta eka jakso oli ihan mukavaa seurattavaa. Parasta oli ehdottomasti Douchebag Jar™, jota varmaan tullaan näkemään vielä tulevaisuudessa. Jos millään tapaa tykkää Zooey Deschanelista niin kannattaa katsoa.

Movie Mondayn kysymys tällä viikolla kuului: Kuka näyttelijä ärsytti ennen mutta jokin roolisuoritus muutti mielipidettä? Piti ihan miettiä ja vieläkin tuntuu että on olemassa joku naisnäyttelijä, josta en ennen pitänyt mutta nyt tykkään, syystä tai toisesta. Nimi tai naama ei kuitenkaan putkahtanut mieleen, joten vastataan nyt näin: Tom Cruise. Ennen en voinut sietää, mutta elokuvassa Interview with the Vampire (1994) pidin paljonkin. Ehkä syynä oli roolihahmo Lestat, häikäilemätön ja manipuloiva vampyyri, jolla oli karismaa vaikka muille jakaa. Cruise teki kelpo roolisuorituksen ja Lestat oli juuri sellainen kuin pitikin. Yllätyin siitä miten paljon tykkäsin. Itse elokuva oli välillä vähän niin ja näin, mutta Lestat oli elokuvan parhaita puolia.

Mutta ei mennä nyt liian pitkälle! En oikeastaan tykkää miehestä missään muussa elokuvassa... No, jos nyt ei lasketa Tropic Thunderia (2008). Jokin Tompassa vaan ärsyttää. Yliarvostettu ja liian... pökkelö. Toivoisin että mies tekisi enemmän heittäytymistä vaativia rooleja ja jättäisi ne iänikuiset sankarinhommat uusille tulokkaille.


“Evil is a point of view. God kills indiscriminately and so shall we. For no creatures under God are as we are, none so like him as ourselves.”

Kick-Ass
Ohjaus: Matthew Vaughn
Ilmestymisvuosi: 2010
Pääosissa: Aaron Johnson, Nicolas Cage & Chloe Moretz
IMDB & traileri

Sarjakuvien innoittamana perusnörtti Dave Lizewski (Aaron Johnson) päättää ryhtyä supersankariksi. Taival ei kuitenkaan ole helppo kun ei omaa minkäänlaisia supervoimia tai erikoisvarusteita. Turpaanhan siinä tulee. Tämän Dave saa todistaa muutaman kerran. Ennen pitkää Daven supersankaripersoonan Kick-Assin innoittamana kaupunkiin ilmaantuu lisää naamioituja taistelijoita. Taitavat Big Daddy ja Hit-Girl, isä ja tytär, jahtaavat kaupungin huumepomoa oikein antaumuksella.

Supersankarileffat iskevät yleensä ja kovaa, mutta tämä elokuva jätti pahan maun suuhun. Pahikset teurastetaan ilman armoa eikä moraali paljon vaa'assa paina. Missä ovat Batmanin periaatteet, kysyn vaan? Kukaan hahmoista ei ole miellyttävä, sympaattinen tai edes kiinnostava. Päähenkilö on typerys, jonka elämä ei voisi vähemmän kiinnostaa. Kaiken järjen mukaan hänen pitäisi myös olla kuollut. Katsojana minua hämmensi oliko kyse nyt nuorten elokuvasta, toimintaelokuvasta vai komediasta? Väkivaltaa riittää, mutta elokuvassa ei nähdä hienoja tappelu-koreografioita vaan pelkkää räiskintää ja mieletöntä mättöä.


Elokuvan henkilöistä 11-vuotias Hit-Girl (Chloe Moretz) on aiheuttanut eniten keskustelua. Toisten mielestä on hienoa että pop-kulttuuriin saatiin taas yksi pahiksia niittaava naispuolinen hahmo kun taas kukkahattutätejä on paheksuttanut tytön tapa kiroilla. Itseäni kiroileminen ei haitannut vaan hahmossa häiritsi eräs toinen asia. Tyttöhän on aivopesty lapsisotilas! Miten se voi olla ihailtavaa? Ei kenenkään, ei tytön eikä pojan, pitäisi juoksennella tappamassa ihmisiä ajatellen että se on pelkkää peliä tai että se on hyväksyttävää koska isukki sanoo niin. Siis mitä helvettiä? Isän ja tytön tarina ei tullut niin selväksi katsojalle että hirveä kostoretki olisi ollut oikeutettu millään tavalla. Jos ymmärsin oikein niin Hit-Girlin äiti kuoli stressiin sillä välin kun Big Daddy (Nicolas Cage) lusi pari vuotta lavastetun huumerikoksen takia. Big Daddyn täytyi olla häiriintynyt ryhdyttyään kouluttamaan ainoasta tyttärestään tappajaa moisen takia. Olisi hoitanut kostonsa itse ja antanut tyttönsä elää normaalia elämää.

Tuli kyllä Batmania ikävä.


Jos tykkäät: Lapsisotilaista.

Prince of Persia: The Sands of Time
Ohjaus: Mike Newell
Ilmestymisvuosi: 2010
Pääosissa: Jake Gyllenhaal, Gemma Arterton & Ben Kingsley
IMDB & traileri

Parkour-harrastajan märkä uni, toimintaleffa Prince of Persia, ei ollut niin suuri pettymys kuin odotin. Elokuva jonka juoneen liittyy edes jonkin sorttista prinsessan pelastamista ei yleensä yllätä positiivisella tavalla, mutta tämä teos oli sen verran silmäkarkki että sitä jaksoi katsoa - enkä nyt puhu pelkästään prinssi Dastania esittävästä Jake Gyllenhaalista, vaikka kyllä miekkonen oli selvästi rautaa pumpannut! Toimintakohtaukset ovat alan huippua, sillä katoilla juoksentelua ja rytmikästä mäiskintää olisi voinut katsella pidempäänkin. Disneyn ja Bruckheimerin kassavaroilla on tehty taas visuaalisesti hyvin miellyttävää jälkeä.


Näyttävimpiä kohtauksia on kiittäminen salaperäistä tikaria, jonka sisältämällä hiekalla ajan saa käännettyä taaksepäin (siis tästä esineestä sitten tapellaan=juoni). Tikarin voimat on herätetty eloon hyvin näyttävästi. Kimalteleva kultainen hiekka valtaa ruudun ja salpaa hengityksen. Myös mahtavia maisemia jaksaa katsella ja kuten sanottu ei niissä päänäyttelijöissäkään vikaa ole... Heikkous löytyy, yllätys, yllätys, käsikirjoituksesta. Tietokonepeleihin pohjautuvien elokuvien kanssa ei ole totuttu tuhlaamaan aikaa persoonallisten hahmojen kirjoittamiseen eikä tämä elokuva ole poikkeus. Juoni haparoi ja vitsit ovat kömpelöitä.



Jake Gyllenhaal tuo kaivattua herkkyyttä toimintasankarin silmäkulmaan ja onnistuu olemaan muutakin kuin pelkkä kasa muskelia ja pohjelihasta. Komediaosuudet eivät valitettavasti suju yhtä mallikkaasti, mutta siitä voi pitkälti syyttää kliseistä käsikirjoitusta. Prinsessa Taminaa esittävä brittiläinen kaunotar Gemma Arterton hukkuu meikkinsä alle eikä vakuuta. Pahikset ovat pahiksia ja vitsikkäät sivuhahmot vitsikkäitä sivuhahmoja. Se siitä. Muumion ja Pirates of the Caribbean -leffojen kaavalla mennään mutta hommasta puuttuu se jokin.


Jos tykkäät: Parkourista, Jakesta, hiekasta.