"I wear a stetson now. Stetsons are cool."
"Hello sweetie."
Nyt on Doctor Whon viides kausi katseltu ja kuudetta aloiteltu. Viattomista alkuasetelmista huolimatta sarjassa on käsitelty vakavia aiheita ja juonikuviot eivät ole missään tapauksessa yksinkertaisemmasta päästä. Mistään lapsellisesta scifi-sarjasta ei siis ole kyse, joten epäilijät suut kiinni. Ajassa poikkoilu takaa ettei yllättäviä juonenkäänteitä puutu. Parhaimmissa ja pahimmissa tapauksissa ollaan oikeastaan jo Lost-tunnelmissa. Ihan ensimmäisessä jaksossa vaikuttaneet tietokonetehosteet ovat pysyneet yhtä mallikkaina läpi koko kauden. Upeita maisemia riittää eikä aina osaa edes sanoa, mikä on oikea ja mikä tietokoneella luotua.
Matt Smithin Tohtori säheltää ja poikkoilee paikasta toiseen. En osaa verratta häntä aikaisempiin tohtoreihin, mutta ainakin allekirjoittanut on myyty. Tohtori on yhtä aikaa arvoituksellinen, typerä, hauska, vakava ja nerokas. Miten? En tiedä, mutta 28-vuotias Smith on palkittu mahtavasta roolisuorituksestaan BAFTA Award -ehdokkuudella. Aivan ansaitusti.
"The Doctor is a very special part, and it takes a very special actor to play him. You need to be old and young at the same time, a boffin and an action hero, a cheeky schoolboy and the wise old man of the universe."
- käsikirjoittaja Steven Moffat
Jokainen uusi jakso tuntuu olevan entistä tummasävyisempi ja vaikeaselkoisempi. Välillä hassutellaan Roryn tai Tohtorin hölmöilyllä, mutta yllättävän pelottavat kohtaukset saapuvat aina kulman takaa. Väkivaltaa ei näytetä, mutta kauhuelokuvan aineksia löytyy. Hahmojen puolesta pelkää oikeasti, sillä mitä tahansa voi tapahtua.
Tykkään, tykkään, tykkään ihan valtavasti. Tällä menolla ehdin katsoa kaikki kuudennen kauden tähän mennessä ilmestyneet osat ennen kuin uusia ilmestyy nyt elokuun lopulla. Tekee mieli jo nyt katsoa uudestaan viidennen kauden ensimmäisiä jaksoja. Ehkä katsonkin! Lempparijaksoni tähän mennessä nähdyistä jaksoista on jouluspesiaali Christmas Carol, joka sekoittelee vanhaa Dickens-klassikkoa ja Jawsia ennennäkemättömällä tavalla.
"Sorry, Christmas Eve on a rooftop, saw a chimney, my whole brain just went, 'What the hell?' Don't worry; fat fellow will be doing the rounds later, I'm just scoping out the general chimney-ness."
Sarjan taika piilee siinä että jokaisessa jaksossa on jotain uutta. Hahmot ovat sympaattisia ja juoni arvaamaton. Vaikka Tohtorilla on ikää jo yli 900 vuotta ja hän on nähnyt kaiken Rooman romahduksesta Van Goghin makuuhuoneeseen, hän löytää aina uutta ihmeteltävää ja riemastumisen aihetta. Universumi on upea paikka ja ihmeet eivät lopu koskaan. Tarvitsee vain katsoa oikeasta paikasta.
Hei, Yle, eiköhän ole jo korkea aika että tämä sarja saadaan Suomeen?
