Ensi vuonna tv-maksujen maksajat saavat rahoilleen vastinetta! YLE on julkistanut muutaman huippusarjan saapumisen televisioon ensi keväänä. Muutaman olen niistä jo katsonut, mutta katson kyllä mielellään uudestaan. Kaikki sarjat ovat katsottavissa myös YLE Areenassa tuttuun tapaan 14 päivän ajan osan lähetyksestä.


Loistava brittiläinen pukudraama Downton Abbey palaa telkkariin kiitettävän nopeasti. Sarjassa seurataan Crawleyn perheen ja palvelusväen vaiheita ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Ensimmäinen kausi oli riemastuttavan hyvä ja odotin jokaista uutta jaksoa kuin kuuta nousevaa. Itse asiassa sarjaa kannattaa seurata jo pelkästään Matthew Crawleyn sinisten silmien takia. Aluksi Ylellä oli suunnitelimassa uusia ensimmäinen kausi ennen toisen tuotankauden esittämistä, mutta yleisön pyynnöstä uudet jaksot nähdään jo heti vuoden alusta. Hyvä Yle! Ihanan draaman pariin voi siis sukeltaa vielä joululoman puitteissa. Ylen sivuilla oli vielä maininta erillisestä joulujaksosta, mutta ei sen kummemin tietoa siitä, milloin se nähdään. Kolmas kausi nähdään Briteissä syksyllä 2012. (lähde)
Downton Abbeyn toinen kausi
TV1 tiistaisin klo 21.00
3.1. alkaen



Eeppiseen fantasiakirjasarjaan perustuvaa Games of Thronesia eli Valtaistuinpeliä jo odottelinkin! Muualla maailmassa valmistaudutaan jo sarjan toiseen tuotantokauteen, mutta näyttää siltä että ensimmäisen kauden ehtii nauttia kokonaisuudessaan Yleltä ennen kuin uudet jaksot alkavat. Hienoa sekin. Suosittelen seuraamaan taistelua rautavaltainistuimesta. Sarjassa on visuaalisuutensa lisäksi paljon yllättäviä käänteitä ja taitavia näyttelijöitä. Ensi silmäyksellä koko juttu voi vaikuttaa perusfantasiahutulta, mutta tarina kasvaa uskomattomiin mittoihin. Uusille faneille tiedoksi ettei sarjaa kannata lähteä googlaamaan. Koko ensimmäisen kauden paras huipennus on silmillä alle sekunnissa.
Game of Thrones
TV2 torstaisin klo 22.05
alkaen 12.1.



Tuntuu että joka kerta kun luen juttuja Canal+:n ohjelmistosta sanomalehdestä siellä hehkutetaan Boardwalk Empireä. Vuonna 2010 alkanut HBOn tv-sarja on kerännyt paljon kiitosta kunniaa. Faneihin en vain ole törmännyt. Pakkohan niitä jossain on olla, jos sarja on niin mahtava kuin väitetään, mutta en kyllä tunne yhtään. Mielenkiinnolla aion katsoa, miltä näyttää tämä viime aikojen "paras" sarja. Minua viisaampien lähteiden mukaan sarja kertoo miehestä nimeltä Enoch "Nucky" Thompsonista 1920- ja 1930-lukujen Atlantic Cityssä. Luvassa pukuloistoa.
Boardwalk Empire
TV2 sunnuntaisin klo 21.00
15.1. alkaen



Seko meininki jatkuu HBOn menestyssarjassa, joka myös nimellä True Blood tunnetaan. Seurasin uusinta tuotantokautta sen ilmestyessä ja voin sanoa että verta ja naurettavia vuorosanoja lentelee entiseen malliin. Olin tyytyväinen uuteen kauteen, mutta samalla harmistunut muutaman hahmon kohtalon takia. Onneksi sarja ei sentään keskity enää niin paljon Jasonin töppäilyihin eikä myöskään ärsyttävää tekopyhis-Billiä nähdä joka sekunti. Alkuperäinen Sookie Stackhouse -kirjasarja on kuin muisto vain, mutta tutut hahmot jatkavat mielipuolista menoaan, tällä kertaa noitien kera.
True Bloodin neljäs kausi
TV2 torstaisin klo 22.05
22.3. alkaen



Tätä melkein ryhdyin katsomaan, mutta totesin sitten ettei siihen ole aikaa. Eipä huolta, Pan Am tullaan näkemään Ylellä huhtikuusta alkaen. On varsinainen ihme ettei lentoemojen ja lentokapteenien suhteita ole revitelty useammassa menestyneessä tv-sarjassa Kymppikerhoa lukuunottamatta. Lentokoneiden henkilökunnan lisäksi keskitytään Pan Am-lentoyhtiön historiaan. Eipä nimestä olisi arvannut. Oman mausteensa sarjaan tuo sen sijoittuminen 60-luvun alkuun. Saa nähdä onko sarja pelkkää saippuaa vai mahtuuko siihen mitään oikeaa sisältöä. Ainakin sarjan näyttelijät ovat näyttävää porukkaa. Esim. yhtenä lentoemoista nähdään Christina Ricci.
Pan Am
TV2 sunnuntaisin klo 21.00
8.4. alkaen



Viisi jaksoa HBO-laatua. Mildred Pierce perustuu James M. Cainin samannimiseen novelliin (1941) ja kertoo eronneen naisen vaikeasta elämästä laman aikana. Pääroolissa nähdään Kate Winslet ja hänen hankalana tyttärenään True Bloodistakin tuttu Evan-Rachel Wood. Tätäkin sarjaa olen odottanut ja saan näköjään odottaa vielä muutaman kuukauden, mutta ehkä pystyn siihen. Sen verran herkullista draamaa on luvassa.
Mildred Pierce
TV1 tiistaisin klo 21.00
17.4. alkaen

Lisää Ylen sivuilla

VEREN VOIMA
( Dead Until Dark )
Kirjailija: Charlaine Harris
Ilmestymisvuosi: 2001
Suomentaja: Johanna Vainikainen-Uusitalo


HBOn tv-sarjaa olen seurannut jo jonkin aikaa, joten arvostelu tuskin on puolueeton. Ensimmäisestä kaudesta en tykännyt yhtään, kakkosta katsoin silloin tällöin, mutta kolmas kausi on vienyt mukanaan ja tästä syystä tartuin tähän kirjaankin. Niin ja ystävä pakotti. Mistään kauhean positiivisista asetelmista lukeminen ei lähtenyt. Sain tietää, että sarjan loput kirjat ovat huomattavasti parempia(?) ja tiedän, että ensimmäinen kausi näytti ruudullakin aika huonolta. Oli siis jossain määrin haastavaa lukea läpi jotain keskinkertaista, jonka juonen jo tiesi.

Bon Tempsin junttilassa on hiljaista kunnes paikalle ilmestyy paikkakunnan ensimmäinen vampyyri, Bill. Ajatuksia lukeva tarjoilija Sookie Stackhouse mieltyy välittömästi tulokkaaseen, mutta romanssi ei olekaan mikään helppo nakki, kun vampyyrien kanssa tekemisissä olleet nuoret naiset alkavat kuolla ympäriltä. Juoni etenee ihan reippaasti, vaikka romanttiset kohtaukset tuppaavat jumittamaan. Mikään romanttisin tarina se ei mielestäni ollut. Bill joko seisoskelee tuppisuuna tai kuuluttaa omistavansa Sookien. Siis silloin kun ei tuijottele hänen kaulaansa himokkaasti. Mielestäni Sookien mieltymys Billiin selittyy taas pitkälti sillä, ettei hän pysty kuulemaan vampyyrin ajatuksia. Hiljaisuus on mukavaa vaihtelua. Kirjassa oli lähestytty ajatusten lukua varsin onnistuneesti. Se vaikuttaa enemmänkin kiroukselta kuin lahjalta. Kuvittele, jos pystyisit kuulemaan lähes kaikkien ajatukset. Melusaasteelta ei pääsisi pakoon minnekään.

Yllätyin, kun huomasin ettei kirjassa ollut juuri mitään niistä sivujuonista, joita tv-sarjassa nähtiin. Tara ei esiintynyt lainkaan. Tämän seurauksena juoni pysyi nätisti raiteillaan, mutta toisaalta muihin hahmoihin jo tottuneena pelkän Sookien seuraaminen alkoi käydä yksitoikkoiseksi. Päähenkilönä hän oli tietysti hiukan naiivi, ja likan heittäytyminen vaaroihin alkoi jo ottaa hermoon. Tästä huolimatta hän oli huomattavasti siedettävämpi vampyyrin seuralainen kuin ystävämme Bella Swan. Kaikki aika ei mennyt Billin perään kuolaamisessa, vaan Sookie pyrkii selvittämään murhia ihan omasta takaa. Myös suhde Jasoniin, Sookien veljeen, tulee paremmin esille kuin tv-sarjassa. ( Jossa se on muuten viime aikoina loistanut poissaolollaan. )

Suomennettuna teoksesta häipyi aksentin mukana iso osa etälävaltiolaista fiilistä, mikä ei ymmärrettävistä syistä taivu suomeksi. Englanniksi luettuna teoksesta olisi saanut enemmän irti. Olen samaa mieltä Turun Sanomien kirja-arvostelija Katariina Norontauksen kanssa: "Voi olla, että Johanna Vainikainen-Uusitalon käännös vain paljastaa Harrisin viehkosti venyttelevän jutustelun takana piilevät kirjalliset heikkoudet." Juttu nimittäin luisuu välillä aika yksinkertaiseksi. Suomennoksesta vielä sen verran että fangbangerien kääntäminen hammashaukoiksi oli vain outoa.

Kaiken kaikkiaan juoni on ihan ok, jos ei ole seurannut tv-sarjaa, mutta romanttinen puoli joko iskee tai ei iske. Olen kuitenkin sitä mieltä että vampyyrin ja ihmisen välinen romanssi on tässä teoksessa kuvattu paremmin kuin eräässä onnettomassa sarjassa nimeltä Twilight. Harris onnistuu esimerkiksi välttämään Billin kylmän ihon kuvailun, jolla Meyer taas mässäilee ihan liikaa. Kuolleen kylmä iho kun nyt on niin seksikästä, hyh hyh. Mukana on myös sopivasti vanhoja uskomuksia vampyyreista. Harrisin vampyyrit pysyttelevät päivän aikaan visusti maan alla eivätkä esim. kimaltele.


Jos tykkäät: Vampyyrit, jotka eivät kimalla, peräkylät, murhat, Syvä Etelä, naiivi kertoja.