Archive for 2011

Red Dead Redemption (PS3)




Red Dead Redemption
Tekijä: Rockstar San Diego
Ilmestymisvuosi: 2010
Alustat: PS3 & XBOX360

Red Dead Wiki

Tämän pelin takia en ole tämän joululoman aikana juuri liikkunut television edestä. Kyseessä on yksi viime vuoden parhaista peleistä: Red Dead Redemption. Kiitosta peli on saanut hyvästä juonesta, uskottavasta pelimaailmasta, kiinnostavista hahmoista, kauniista grafiikoista ja erinomaisesta pelattavuudesta. Olet John Marston, entinen rikollinen, joka yrittää saada perheensä takaisin ottamalla kiinni vanhan jenginsä jäsenet. Paikka on 1910-luvun Yhdysvaltojen ja Meksikon raja, joka kuhisee villieläimiä, lainsuojattomia, juoppoja, sheriffejä, intiaaneja, kapinallisia ja palkkionmetsästäjiä. Lyhyesti sanottuna olet Villissä lännessä.

"I rode in a gang. They left me to die after I’d been shot. I left the gang after the gang left me. I tried to go straight. I did then I got in more trouble."

Peli lunastaa lupaukset moitteettomasti. Kaikki näyttää NIIN hyvältä! Jopa hevoset, joita kukaan ei ole onnistunut animoimaan kunnolla pitkään pitkään aikaan. Päivällä aurinko porottaa ja yöllä tuikkivat tähdet laajan preerian yllä. Kaupungeissa ihmiset kunnioittavat John Marstonia riippuen siitä miten pelaaja on hoitanut tehtävänsä. Osa nostaa hattua ja osa sylkee jaloille. Silloin ei auta kuin kaksintaistelu. Pelaaja tuntee olevansa oikeasti Villissä lännessä, jossa kukaan ei kunnioita ketään ja sääntöjä taivutellaan kun pystytään.


Pääjuonen ohella voi päättää ryhtyykö vapaa-ajallaan auttamaan ryöstettyjä, alkaako metsästää vai hankkiiko vähän lisätuloja ryöstelemällä. Villihevosia pystyy kesyttämään ja kuljettaessa jalkaisin kannattaa varoa susia ja kojootteja. Pelimaailma on kiitettävän avoin ja pelaaja saa mennä melkein minne lystää, vaikka välillä toivoisi että juonessa saisi päättää joitakin juoneen liittyviä ratkaisuja itse esim. liittykö Meksikon kapinallisiin vai auttaako armeijaa. Parasta ovat kuitenkin tien varsilla hengaavat epämääräiset tyypit, joita tulee ohitettua runsas määrä pelin edetessä (ratsastamista on Paljon). Suurin osa heistä kaipaa Marstonin apua, mutta joukossa on myös niitä huijareita, joiden auttamisesta saa vain Marstonin täyteen lyijyä ja mustanpuhuvan "DEAD" -ruudun eteensä.


Päähenkilöt ovat mielenkiintoisia tapauksia, vaikka mieluusti ampuisin heistä suurimman osan jos vain voisin. Matkallaan takaisin perheensä luo John Marston esittää kovaa jätkää, mutta harvoin toteuttaa uhkauksiaan. Pelkän sanahelinän takia mies joutuu kusetetuksi pariinkin otteeseen, vaikka pelaaja pystyy haistamaan jäynän jo kaukaa. Kirottu West Dickens. Muille hahmoille suoritetut tehtävät ovat monipuolisia, mutta välillä tuntee itsensä pakosti juoksupojaksi. Luulisi että Marston ottaisi onkeensa parin huijauksen jälkeen mutta ei. Tekee mieli ravistella tv-ruutua.

Mahtava pelikokemus, jolle antaa oman sävynsä säveltäjälegendaa Ennio Morriconea kunnioittava soundtrack. Kuunnelkaa vaikka. Myös muu äänimaailma on vertaansa vailla. Lintujen ääniä ja kaukaista ammuskelua. Loistavia ääninäyttelijöitä. Ah. Parhaiten peliin pääsee sisälle tienkin pelaamalla, mutta myös alla oleva video tiivistää hyvin oleellisen. Morriconen musiikilla höystettynä totta kai.






Jos tykkäät: Villistä lännestä, palkkionmetsästäjistä, ratsastamisesta, hyvistä peleistä ja hyvästä musiikista.

Posted in , | Leave a comment

Dear Watson


Jude Law on ihana. Tämä on fakta. Viikset ovat hirveitä. Tämä on myös fakta. Miten on siis mahdollista, että Jude Law tohtori Watsonina on jotain niin... niin... hhh? Kenenkään ei pitäisi näyttää hyvältä 80-luvun pornoviiksissä. Ei edes Jude Law'n. Olen yrittänyt selvittää tätä vuosisadan suurinta arvoitusta jo pari vuotta, mutta tuloksettomasti. Ainoa järkevä vaihtoehto on että Jude Law syntyi esittämään tohtori Watsonia.


Olen Katie Beatonin kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä että maailmassa on nähty yksi jos toinenkin loistava Sherlock Holmes (oma suosikkini Jeremy Brett), mutta Watsonien kanssa asiat eivät ole olleet niin hyvin. Sir Arthur Conan Doylen kirjoissa Watson saattaa olla hitaampi kuin Sherlock Holmes, mutta kukapa ei olisi? Hän on silti terävämpi kuin monet muut. Watson on entinen armeijan kirurgi, lääkäri, lahjakas kirjoittamaan, naistenmies ja luotettava seikkailija, joka palveli Intiassa ja Afganistanissa. Missään ei sanota että hän olisi paksu ja kömpelö idiootti. Monissa filmatisoinneissa hänet kuvataan sellaisena kenties vahvistamaan käsitystä Sherlock Holmesin paremmuudesta.


Suuri kiitos ohjaaja Guy Ritchielle, Jude Law'lle ja muille viimeisimpien Sherlock Holmes -elokuvien tekijöille, jotka korjasivat tämän yleisen väärinkäsityksen. Tohtori Watson on taas terävä, tasa-arvoinen ja korvaamaton kumppani Holmesille. Enää hän ei ole pelkkä riippa Holmesin jalassa tai palvelija pyssyn kanssa. Jude Law on tuonut rooliin tyyliä, sotilaallista kuria, lääkärin inhimillisyyttä ja sitä kauan kadoksissa ollutta toimintaa. Kolme hurraahuutoa kuuluvat myös elokuvan puvustajille. Se puku! Se kallellaan oleva bowler-hattu! Se liivi! Se takki! Ne henkselit!!


Paras Watson. Nyt ja aina. Tänä iltana pääsen sen taas todistamaan. Kuulemma uusimmassa osassa A Game of Shadows:ssa mukana on entistä enemmän vihjailua Holmesin ja Watsonin suuntautumisten suhteen eikä sitä käy keneltäkään kieltäminen etteikö pääosien esittelijöillä olisi kemiat kohdallaan. Oli siitä sitten mieltä tai toista niin sielunveljesten nahistelua on hauska seurata. Tekijöillä on ollut niin hauskaa hyvässä seurassa että kolmannen osan tekemisestä tuskin on epäilystä.


Posted in , , , , , | 4 Comments

Trailereita: Hobitti & The Dark Knight Rises (2012)


Not nyt se on vihdoin täällä: Kauan Odotettu ja Kaivattu Hobitin Ensimmäinen Traileri. Kääpiöiden laulu saa väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin ja Hobittilan meno näyttää yhtä kodikkaalta kuin aina ennenkin. Ooh mutta itse elokuvaa saadaan odottaa vielä tuhat vuotta. Valmiiksi sitä ei saada ennen ensi vuoden joulukuuta - ja jos en ihan väärin muista niin kuvaukset ovat tälläkin hetkellä katkolla huonon sään takia. Kaikeksi onneksi Peter Jackson muistaa ruokkia fanejaan säännöllisin väliajoin: Miehen Hobitti-videoblogit ovat hauskaa katsottavaa ja pieniä uutisia tipahtelee nettiin tarpeeksi usein jotta tosifanit välttyvät nälkäkuolemalta. Kaikesta huolimatta odotus on pitkä, sillä elokuva on pilkottu kahteen osaan ja viimeistä osaa saadaan odottaa vielä mukavan aikaa. Tiedonmurut ovat tähänkin asti pitäneet minut tyytyväisenä (ainakin kun ne ovat näyttäneet näin hyvältä) ja maltan tuskin odottaa että saadaan ensimmäisiä kuvia Lee Pacen (King Thranduil), Stephen Fryn (Master of Laketown) ja Luke Evansin (Bard) hahmoista... Vielä on monta herkkua luvassa. Ja kaikki ne vanhat tutut!

"“I’m back in my LOTR mode.
— Peter Jackson



Niin ja Batman! Ensi vuodelle on paljon suuria elokuvia tiedossa. Nolan iski jättipotin edellisellä Batman-elokuvallaan (eikä se ensimmäinenkään huono ollut) ja miehen ilmoitettua tämän olevan viimeinen, moni oli äimistynyt ja pettynyt. Ehkä on kuitenkin parasta lopettaa huipulla. Totta, monta hienoa pahista jää käyttämättä (Poison Ivy!!), mutta Nolan näytti hienoa mallia ja ehkä joku muu pystyy jatkamaan tätä tasoa. Miehellä itsellään tuntuu olevan nyt muita suunnitelmia ja esimerkiksi Inceptionin (2010) perusteella Batmanin ei saisi antaa pidätellä. Kaikkeen väsyy ja jos sydän ei ole mukana niin tuskin jälki on katsomisen arvoista.


Traileri on totta kai saanut fanit kuhisemaan. Onko totta että elokuvassa on 8 vuoden tauko? Mikä on Kissanaisen rooli? Missä Jokeri on? Onnistuuko Anne Hathaway? Nähdäänkö elokuvassa Thalia al Ghul? Rikkoutuuko Batmanin selkä? Kuoleeko Batman lopuksi? Kiinnostavia seikkoja trailerista voi lukea vaikkapa täältä. Myös tämä teoria on mielenkiintoista luettavaa.

Posted in , , , , , , , | 2 Comments

Missä kuljimme kerran


MISSÄ KULJIMME KERRAN
FST5:llä keskiviikkoisin JA torstaisin klo. 21.00
Ohjelman kotisivu
Muistakaa että huomenna alkaa Missä kuljimme kerran! Sillä kanavalla, jota kukaan ei ikinä muista tai katso, eli FST5:lla. Saadaan siis kerrankin syy kaivaa se kanava sieltä kanavaluettelosta. Suomenruotsalaisen Helsingin historiasta kertova elokuva sai ensi-iltansa vasta vähän aikaa sitten, mutta samaan Kjell Westön romaaniin perustuva tv-sarja saapuu telkkariin jo näin äkkiä. Jos se ei olisi jo jättepositiviista, niin on myös hienoa nähdä uusi kunnianhimoinen suomalainen pukudraama. Lisää näitä. Kyseessä on ns. pidempi versio elokuvasta. Toivottavasti se onnistuu ajamaan asiansa paremmin kuin tyhjäksi haukuttu elokuvaversio. Mukana on ainakin eri leikkaaja kuin elokuvalla.

Posted in , , , | Leave a comment

4. adventtisunnuntai!


The Chronicles of Narnia: The Lion, the Witch and the Wardrobe (2005) on jouluisin ei-jouluelokuvana markkinoitu fantasiaelokuva. Kaikki Narniassa tapahtuvat ovat uskomattoman kauniita ja päärooleja esittävät lapset sympaattisia. Oma suosikkikohtaukseni on ehdottomasti lasten saapuminen Narniaan. Lumi näyttää niin aidolta ja maagiselta. Suurin kunnia uskottavasti roolisuosituksista kuuluu ohjaaja Andrew Adamsonille, joka piti huolen siitä ettei Lucyä esittänyt Georgie Henley nähnyt James McAvoyltä faunin roolipuvussaan ennen kaappiin astumistaan. Siis huuto, jonka tyttö päästää nähdessään herra Tumnuksen oli ihan aito reaktio. Kaikki lapset vietiin (teko)lumiselle kuvauspaikalle silmät sidottuina, jotta elokuvassa nähtävät ihmetyksen ilmeet näyttäisivät juuri siltä kuin pitäisi. Ohjaaja myös laittoi muut lapset halaamaan Edmundia esittänyttä Skandar Keynesiä, vaikka tämä inhosi halailua, jotta nuorempi veli näyttäisi filmillä kiusaantuneelta ja hiukan ulkopuoliselta. Ohjaajan mielikuvituksellisten työskentelytapojen lisäksi myös elokuvan soundtrack ansaitsee kiitoksen. Niin ja kuka ikinä tekikään Aslanista niin halattavan näköisen.









Posted in , , , | 2 Comments

3. adventtisunnuntai!


LITTLE WOMEN
Viattomampi ja herttaisempi kuin säkillinen kuorolapsia, Little Women (1994) on täydellinen valinta jouluelokuvaksi. Luin kirjat moneen kertaan silloin kun en vielä pystynyt muistamaan kirjailijan nimeä ulkoa, koska se oli niin pitkä. Jo oli ja pysyy aina suosikkinani myös elokuvassa kiitos Winona Ryderin loistavan roolisuorituksen. Ahkera ja kultasydäminen poikatyttö oli aina mielenkiintoisempi kuin muut sisaret yhteensä, niin suloisia kuin he ovatkin. Myös nuori Christian Bale on ihana. Tästä leffasta voi tuskin sanoa mitään pahaa.

Posted in , , , | Leave a comment

Glee huhuja ja spoilereita


Glee on parhaimmillaan huvittava ja kekseliäs tv-sarja täynnä nokkelia sutkautuksia. Pahimmillaan taas ärsyttävä teinisarja vailla jatkuvuutta niin henkilöiden luonteiden kuin juonenkin kannalta. Aikaisemmat juonenkäänteet vedetään alas viemäristä viimeistään siinä vaiheessa kun kyseisen hahmon elämään tarvitaan lisää draamaa. Viimeisimmällä eli kolmannella kaudella tätä on tapahtunut hävettävän paljon. Onneksi musiikkiesitykset ovat pysyneet tasaisen viihdyttävinä pienestä autotune-yliannostuksesta huolimatta. Nähdyt mash-upit ovat olleet vähintäänkin yhtä nerokkaita kuin aiempina kausina.


Fanien iloksi myös sivuhahmot ovat saaneet loistaa tällä kaudella eikä Rachel Berry ole ollut ainoa sooloja laulava kuoron jäsen. Eritoten Santana on noussut yhdeksi päähenkilöistä. Tätä kehitystä on ollut ilo seurata sillä suorasanainen cheerleader on ehkä sarjan yksi särmikkäimmistä hahmoista Suen lisäksi. Sue taas on ollut pettymys. Ehkä tekijät ovat ajatelleet että yhteen jaksoon ei mahdu kerralla kahta ilkeää moottoriturpaa. Myös Finn, Rachel ja Quinn ovat joutuneet kärsimään törkeän huonosta käsikirjoituksesta. Ärsyttävistä hahmoista on tullut entistä ärsyttävämpiä. Kenen neropatin idea oli tehdä Quinnista täysi sekopää?


Huhut kertovat että tällä kaudella nähtäisiin vielä muutama "iso nimi" Idina Menzelin lisäksi. Esimerkiksi Anne Hathawayn piti tehdä rooli Kurtin sukulaisena, mutta siinä jutussa tuskin oli mitään perää. Viimeisin huhu koskee Santanan sukulaisia. Äidin rooliin on jo varmistettu latinotähti Gloria Estefan ja veljenä nähdään... räppäri Pitbull?! Parhaillaan sarjaan etsitään kahta miesnäyttelijää Rachelin isien rooleihin. John Barrowman olisi yksi hyvä vaihtoehto, eikö totta? Olkoot uudet naamat ketä vaan, kukaan ei voittaisi Zac Efronia nimenomaan tässä roolissa.


Mut nyt meen kuuntelemaan Glee-joulualbumia. Vihaajat vihaavat.

Posted in , | Leave a comment

2. adventtisunnuntai!


HOW THE GRINCH STOLE THE CHRISTMAS (2000)
Elokuva itsessään ei ole kaksinen enkä mielelläni seuraa Jim Carreyn ainaista ylinäyttelyä, mutta silti jaksan katsoa Grinchin joka vuosi. Ehkä siinä on jotain samaa kuin Nightmare before Christmasin Jackin järjestämässä inhojoulussa. Kaikessa kaameudessaan sympaattista katsottavaa. Se on parhaimmillaan juuri silloin kun on saanut tarpeeksi ällöttävistä joulumainoksista ja rakkauden hehkutuksesta. Grinchin kommentit joulusta osuvat kuin nyrkki silmään.

The avarice never ends! "I want golf clubs. I want diamonds. I want a pony so I can ride it twice, get bored and sell it to make glue." Look, I don't wanna make waves, but this *whole* Christmas season is... stupid, stupid, stupid!!

Jaettuaan vihansa pienen vihreän erakon kanssa jaksaa taas joulupyhien yli. Niin ja elokuvan siirappisen lopun.

Posted in | Leave a comment

The Amazing Race


THE AMAZING RACE
Mtv3:lla lauantaisin klo. 21.00
Ohjelman kotisivu

En tiedä, ketä tuossa kuvassa on. Ehkä he ovat aiempia kisan voittajia tai sitten vain jotain hyvännäköisiä kilpailijoita sarjasta. En välitä. Olen elämässäni katsonut vain yhden the Amazing Racen tuotantokauden kokonaisuudessaan (todennäköisesti sen ensimmäisen), mikä on jo itsessään ihme, koska vietän lauantain kello yhdeksän suurella todennäköisyydellä television edessä. Viime aikoina olen kuitenkin karttanut mtv3:sta siihen aikaan päivästä. En ymmärrä, kuka jaksaa katsoa sarjaa, joka koostuu vain ja ainoastaan matkailun inhottavista puolista: pakkaamisesta, kiireestä, eksymisestä, liikenneruuhkista ja matkatavaroiden raahaamisesta joka paikkaan. En tiedä mitään stressaavampaa. Miksi haluaisin katsoa sitä televisiosta? Kaikessa kiireessä ei jää aikaa ihailla niitä mahtavia maisemia tai upeita pyramideja. Maiden läpi juostaan tukka putkella tönien paikallisia ja paukutellen otsoonikerrosia. Kaiken lisäksi ärsyttävät ja muoviset kilpailijat huutavat ja valittavat kaikesta mahdollisesta. Jokaisessa jaksossa syntyy vähintään yksi riita kun James kadottaa passinsa tai Rita valitsee väärän taksin. Sarjasta ei löydy selkäänpuukottajia tai kieroilijoita, sillä formaatti ei vaadi minkäänlaista suunnitelmaa kilvan voittamiseksi. Paras keino voittaa on olla nopea juoksija. Ihan sama kuka voittaa, kaikki parit ovat yhtä riitaisia. Lopu jo. Haluan katsoa Selviytyjiä.


Jos tykkäät: Myöhästyä lennolta.

Posted in , , , | Leave a comment

LOTR-nostalgiaa. Taas!


Peter Jacksonin syntymäpäivä olikin jo kuukausi sitten... Kuvittelin päivittäväni tästä aiheesta "vähän myöhässä", mutta näköjään aika kuluu nopeammin kuin luulisi. Toivottavasti aika kuluu ensi vuonna yhtä nopsaan, sillä vuoden päästä tähän aikaan monen Keskimaan ystävän luulisi olevan jo aivan täpinöissään. Hobitin ensi-ilta on nimittäin määrätty joulukuulle 2012. Ihanaa että elokuva julkaistaan joulun aikoihin aivan kuten Taru sormusten herrasta -trilogian aiemmat osat. Ne kolme joulua olivat yhtä fantasian riemujuhlaa. Kuninkaan paluun jälkeen joulut ovat tuntuneet jotenkin... tyhjiltä.

Aiheeseen liittyen Empire-lehti on koonnut 100 faktaa mahtavimman fantasiatrilogian synnystä ja elämästä. Tiesittekö että...



Peter Jackson plays a single gong sound on the score of Two Towers.

Sean Bean's lengthy "One does not simply walk into Mordor" speech was given to him to learn only the night before shooting. And the man made it a meme! Big props to the former Sharpe!

The script directions dealing with Gandalf's rebirth describe it as "Death. Birth. Cosmic. Weird."

The first Orc that Aragorn kills on Pelennor Fields was played by Viggo Mortensen's son, Henry.

Aragorn wears Boromir's gauntlets throughout the second and third films in tribute to his fallen friend.


Lisää Empireonlinen sivuilla

Posted in , , , | Leave a comment

Ylen joululahja

Ensi vuonna tv-maksujen maksajat saavat rahoilleen vastinetta! YLE on julkistanut muutaman huippusarjan saapumisen televisioon ensi keväänä. Muutaman olen niistä jo katsonut, mutta katson kyllä mielellään uudestaan. Kaikki sarjat ovat katsottavissa myös YLE Areenassa tuttuun tapaan 14 päivän ajan osan lähetyksestä.


Loistava brittiläinen pukudraama Downton Abbey palaa telkkariin kiitettävän nopeasti. Sarjassa seurataan Crawleyn perheen ja palvelusväen vaiheita ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Ensimmäinen kausi oli riemastuttavan hyvä ja odotin jokaista uutta jaksoa kuin kuuta nousevaa. Itse asiassa sarjaa kannattaa seurata jo pelkästään Matthew Crawleyn sinisten silmien takia. Aluksi Ylellä oli suunnitelimassa uusia ensimmäinen kausi ennen toisen tuotankauden esittämistä, mutta yleisön pyynnöstä uudet jaksot nähdään jo heti vuoden alusta. Hyvä Yle! Ihanan draaman pariin voi siis sukeltaa vielä joululoman puitteissa. Ylen sivuilla oli vielä maininta erillisestä joulujaksosta, mutta ei sen kummemin tietoa siitä, milloin se nähdään. Kolmas kausi nähdään Briteissä syksyllä 2012. (lähde)
Downton Abbeyn toinen kausi
TV1 tiistaisin klo 21.00
3.1. alkaen




Eeppiseen fantasiakirjasarjaan perustuvaa Games of Thronesia eli Valtaistuinpeliä jo odottelinkin! Muualla maailmassa valmistaudutaan jo sarjan toiseen tuotantokauteen, mutta näyttää siltä että ensimmäisen kauden ehtii nauttia kokonaisuudessaan Yleltä ennen kuin uudet jaksot alkavat. Hienoa sekin. Suosittelen seuraamaan taistelua rautavaltainistuimesta. Sarjassa on visuaalisuutensa lisäksi paljon yllättäviä käänteitä ja taitavia näyttelijöitä. Ensi silmäyksellä koko juttu voi vaikuttaa perusfantasiahutulta, mutta tarina kasvaa uskomattomiin mittoihin. Uusille faneille tiedoksi ettei sarjaa kannata lähteä googlaamaan. Koko ensimmäisen kauden paras huipennus on silmillä alle sekunnissa.
Game of Thrones
TV2 torstaisin klo 22.05
alkaen 12.1.




Tuntuu että joka kerta kun luen juttuja Canal+:n ohjelmistosta sanomalehdestä siellä hehkutetaan Boardwalk Empireä. Vuonna 2010 alkanut HBOn tv-sarja on kerännyt paljon kiitosta kunniaa. Faneihin en vain ole törmännyt. Pakkohan niitä jossain on olla, jos sarja on niin mahtava kuin väitetään, mutta en kyllä tunne yhtään. Mielenkiinnolla aion katsoa, miltä näyttää tämä viime aikojen "paras" sarja. Minua viisaampien lähteiden mukaan sarja kertoo miehestä nimeltä Enoch "Nucky" Thompsonista 1920- ja 1930-lukujen Atlantic Cityssä. Luvassa pukuloistoa.
Boardwalk Empire
TV2 sunnuntaisin klo 21.00
15.1. alkaen




Seko meininki jatkuu HBOn menestyssarjassa, joka myös nimellä True Blood tunnetaan. Seurasin uusinta tuotantokautta sen ilmestyessä ja voin sanoa että verta ja naurettavia vuorosanoja lentelee entiseen malliin. Olin tyytyväinen uuteen kauteen, mutta samalla harmistunut muutaman hahmon kohtalon takia. Onneksi sarja ei sentään keskity enää niin paljon Jasonin töppäilyihin eikä myöskään ärsyttävää tekopyhis-Billiä nähdä joka sekunti. Alkuperäinen Sookie Stackhouse -kirjasarja on kuin muisto vain, mutta tutut hahmot jatkavat mielipuolista menoaan, tällä kertaa noitien kera.
True Bloodin neljäs kausi
TV2 torstaisin klo 22.05
22.3. alkaen




Tätä melkein ryhdyin katsomaan, mutta totesin sitten ettei siihen ole aikaa. Eipä huolta, Pan Am tullaan näkemään Ylellä huhtikuusta alkaen. On varsinainen ihme ettei lentoemojen ja lentokapteenien suhteita ole revitelty useammassa menestyneessä tv-sarjassa Kymppikerhoa lukuunottamatta. Lentokoneiden henkilökunnan lisäksi keskitytään Pan Am-lentoyhtiön historiaan. Eipä nimestä olisi arvannut. Oman mausteensa sarjaan tuo sen sijoittuminen 60-luvun alkuun. Saa nähdä onko sarja pelkkää saippuaa vai mahtuuko siihen mitään oikeaa sisältöä. Ainakin sarjan näyttelijät ovat näyttävää porukkaa. Esim. yhtenä lentoemoista nähdään Christina Ricci.
Pan Am
TV2 sunnuntaisin klo 21.00
8.4. alkaen




Viisi jaksoa HBO-laatua. Mildred Pierce perustuu James M. Cainin samannimiseen novelliin (1941) ja kertoo eronneen naisen vaikeasta elämästä laman aikana. Pääroolissa nähdään Kate Winslet ja hänen hankalana tyttärenään True Bloodistakin tuttu Evan-Rachel Wood. Tätäkin sarjaa olen odottanut ja saan näköjään odottaa vielä muutaman kuukauden, mutta ehkä pystyn siihen. Sen verran herkullista draamaa on luvassa.
Mildred Pierce
TV1 tiistaisin klo 21.00
17.4. alkaen


Lisää Ylen sivuilla

Posted in , , , , , , , , , | 2 Comments

Movie Monday #27 - True Story


Elokuva, joka pohjautuu todelliseen henkilöön? Ensimmäisenä tuli mieleen Miss Potter (2006), joka kertoo tarinan kirjailija Beatrix Potterista. Petteri Kanin ja lukuisten muiden ihmisten lailla pukeutuvien eläinten luoja on ollut suurin vaikuttaja Petteri Kaniini -syndroomani™ synnyssä. Olen pienestä lähtien rakastanut naisen kirjoittamia tarinoita, piirrettyinä sekä alkuperäismuodossa, joten oli siis aivan luonnollista katsoa tämä elokuva (pariin kertaan). Neiti Potterin tarina on tarpeeksi uskollinen Beatrix Potterin elämälle, mutta toimii yllättävän hyvin myös romanttisena elokuvana. Jo Down with Love (2003) -elokuvassa ihastuttaneet Renée Zellweger ja Ewan McGregor pelaavat niin loistavasti yhteen, että lopputuloksesta on vaikea olla pitämättä.


Toinen lastenkirjailijan elämään pohjautuva elokuva? No mikä jottei. Finding Neverland (2004) kertoo kyllä Peter Panin luoneesta J.M. Barriesta, mutta keskittyy lähinnä miehen ja erään lesken sekä tämän poikien suhteeseen. Ensimmäisellä katselukerralla elokuva oli aika puuduttava, mutta silti koskettava. Toisella kerralla pidin siitä jo paljon enemmän ja nykyään muistelen sitä lämmöllä. Johnny Depp on hauska Barriena, mutta parasta on hänen työskentelynsä lapsinäyttelijöiden kanssa. Se näyttää niin luonnolliselta ja aidolta, mitä ei todellakaan voi kaikista lapsinäyttelijöistä sanoa. Freddie Highmoren kanssa kaikki meni niin nappiin, että Depp suositteli poikaa Charlie and the Chocolate Factoryn (2005) Charlien rooliin.


Mutta paras todellisiin henkilöihin perustuva elokuva on nyt ja aina Bonnie and Clyde (1967), joka perustuu kahden kuuluisan amerikkalaisen rikollisen elämäntarinoihin. Vauhdikas elokuva rikkoi rajoja ja sai yleisön kuohuksiin ilmestyessään. Elokuva onkin toiminut esikuvana monen monelle toimintaelokuvalle ja elokuvan pääpari Bonnie&Clyde on muodostunut käsitteeksi. Henkilöt eivät ole mitään Mr. & Mrs. Smithin tapaisia täydellisiä mainoskasvoja, jotka lahtaavat vihollisensa täyteen lyijyä vain huvin vuoksi, vaan Bonnie (Faye Dunaway) ja Clyde (Warren Beatty) esitetään molemmat inhimillisinä hahmoina, joilla on molemmilla omat vikansa ja sisäiset konfliktinsa.



Alun perin tekijät halusivat tehdä Clydestä homoseksuaalin, mutta se olisi herättänyt liian paljon närkästystä, joten hänet kuvattiin impotenttina, mikä sekin aiheutti kyllä närää (no mikä ei aiheuttaisi), mutta toi lisää särmää Bonnien ja Clyden suhteeseen. Mielestäni elokuvassa onkin parasta juuri kaksikon suhde. He eivät syö toistensa naamoja jokaisessa yhteisessä kohtauksessa, vaan hahmojen väliltä löytyy syvempää luottamusta. Nykyään kun tuntuu että kaikki miesten ja naisten väliset suhteet kuvataan seksin avulla (ystävätkin voivat harrastaa seksiä: Friends with Benefits, No Strings Attached..!). Ei voida väittää että elokuva olisi loppuun asti historiallisesti paikkansapitävä, mutta viihdyttävä se kyllä on. Elokuvasta on jostain kumman syystä tekeillä uusi filmatisointi, mutta tuskin se koskaan päihittää edes Lonely Islandin parodiaa.

Posted in , , , , | Leave a comment

Search

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.