Archive for elokuuta 2011

Arrietty (2010)


ARRIETTY
Ohjaus: Hiromasa Yonebayashi
Ilmestymisvuosi: 2010

IMDB & traileri

Arrietty on hyvin hyvin pieni tyttö, joka asuu perheensä kanssa vanhan naisen talon alla. Perheineen hän kuuluu lainaajiin, pieniin olentoihin, jotka elävät elämänsä piilossa isoilta ihmisiltä. Kaikki kuitenkin muuttuu kun poika nimeltä Shō muuttaa isoäitinsä luo ja sattumalta näkee Arriettyn. Nuoret haluaisivat ystävystyä mutta ystävyyden tiellä on muutakin kuin suuri kokoero.

Vaikka Arrietty ei ole itsensä Miyazakin ohjaama, oli sillä Studio Ghiblin elokuvana kuitenkin kovat odotukset. Visuaalisesti se ei petä. Elokuva on häkellyttävän kaunis jopa Ghibli-mittapuulla. Yksityiskohtien runsaus on silmiähivelevää ja värimaailma ihanan raikas. Hahmojen animointi on vaan harmittavasti jäänyt puolitiehen. Ghibli-elokuvien päähenkilöiden ulkoasut ovat usein olleet pelkistettyjä, mutta eivät samalla tavalla yksinkertaisia kuin Arriettyssä (jos siis unohdetaan kamala Maameren tarinat). Arriettyn isä on oikeastaan pelkkä puupökkelö ja muutkin hahmot näyttävät taustaan kuuluvilta sivuhahmoilta. Niistä puuttuu se persoonallisuus, jota yksinkertaisimmissakin Ghibli-hahmoissa (kuten vaikka nokipalloissa) on tähän asti ollut nähtävissä.



Tarina on erikoinen, mutta hahmot eivät jaksa kiinnostaa kauaa. Arrietty on sympaattinen ja ihan okei, mutta "ihan okei" ei ole tarpeeksi päähenkilöltä. Arriettyn vanhemmat jäävät etäisiksi ja mummon apuri Haru on suorastaan rasittava. Elokuvan vauhdikkaimmassa kohtauksessa tylsä Shō tuntuu heräävän henkiin edes jollain tapaa, mutta muulloin poika on vain sängyssä makaava eloton möhkäle. Silmiin ei ole saatu tarpeeksi eloa. Oma suosikkihahmoni oli erakkomainen lainaaja Splitter, jossa on vähän sitä jotain. Valitettavasti hän esiintyy tarinassa vain hyvin vähän aikaa.

Elokuvan äänimaailmaan on saatu jännitystä, kun aivan arkipäiväisiä ääniä kuunnellaan ruohonjuuritasolta. Jo pelkkä kellon tikitys kuulostaa tällöin hyvin vaikuttavalta. Loppubiisiä Arrietty’s song -kappaletta lukuunottamatta elokuvassa käytetyt laulut olivat liian siirappisia eivätkä istuneet tunnelmaan.

Kaunis mutta simppeli lastenelokuva, joka ei aivan yllä Studio Ghiblin parhaimpiin. Aivan elokuvan loppupuolelle tungettu ympäristöystävällinen opetus tuntuu päälleliimatulta ja kaukaa haetulta.


Jos tykkäät: Näteistä elokuvista, nukkekodeista, sadepäivistä.

Posted in , , | Leave a comment

Downton Abbey & Glee Season 2


Downton Abbey
Ti TV1 Klo: 21.00

Tällaisina hetkinä sitä rakastaa Yleä sydämensä pohjasta! Unelmissa oli ryhtyä katsomaan Downton Abbeytä ja kuinkas ollakaan Hercule Poirotin jälkeen ruutuun pamahtaa kyseisen sarjan mainos! Halleluja ja kiitos tästä taas. Tavallaan jo odotin sarjaa Suomeen, mutta kyllä tämä tuli taas puun takaa.

Kyseessä on varsin perinteinen englantilainen pukudraama: joku perii jotain, upeita pukuja, salaisuuksia, ihmissuhdesotkuja, mahtava kartano, perhedraamoja ja ennen kaikkea laadukasta näyttelijätyötä. Mukana ainakin Michelle Dockery ja Maggie Smith. Kuvauspaikkana käytettiin Highcleren linnaa Hampshiressä. Olisi jännittävää vierailla jossain vanhassa englantilaisessa linnassa, sillä tuntuu kuin niitä kaikkia olisi jossain vaiheessa käytetty jossain pukudraamassa. Tämäkin rakennus on esiintynyt Jeeves and Wooster -sarjassa ja The Four Feathers -elokuvassa.





Glee
Ma Sub Klo: 20.00

Amerikkalainen teinisarja Glee jatkuu uuden tuotankauden jaksoilla Subilla. Tällä tuotantokaudella remmiin liityy uusia laulavia lahjakkuuksia, jotka tuovat mukavaa vaihtelua vanhaan näyttelijäkaartiin. Pääosissa ovat kuitenkin tuttuun tapaan ärsyttävät Rachel ja Finn. Uusia naamoja ei kuitenkaan pitkään katsella, sillä tuoreiden huhujen mukaan esimerkiksi Sam (Chord Overstreet) ei ole enää vakituinen hahmo valmisteilla olevalla kaudella, mikä on kyllä harmi. Melkein hävettää myöntää, mutta Samin versio Bieberistä iski törkeän kovaa. Onneksi jatkossa mukana on yhä Sue Sylvester, joka on kenties hauskin naishahmo ikinä.

Näyttelijätyö ei ehkä ole sitä hohdokkainta ja sarjan "yllättävät" käänteet ("Voi ei, opettaja Schuester aikoo taas hylätä Glee-klubin! Voi ei, rehtori aikoo lopettaa Glee-klubin!") ovat harvoin älykkäitä tai kauaskantoisia, mutta sarjan parhaat puolet ovat toisaalla. Sarja ei ota itseään liian vakavasti ja itseironiaa löytyy sopivasti. Musikaalikohtaukset ovat viihdyttäviä sekä sovitukset tarttuvia. Tällä tuotantokaudella kuullaan mm. yllättävän tanssittava versio Rebecca Blackin Friday-renkutuksesta. Aika lässyä, mutta omat suosikkikappaleeni tältä kaudelta löytyvät jaksosta Furt (2x08). Myös menevistä kappaleista koostuva jakso The Rocky Horror Glee Show (2x05) näkyy tulevan telkkarista juuri sopivasti Halloweenin aikoihin. Eikä ne Blainen ja the Warblersien kappaleetkaan huonoja ole.

Posted in , , , , | Leave a comment

The silence will fall


"I wear a stetson now. Stetsons are cool."
"Hello sweetie."


Nyt on Doctor Whon viides kausi katseltu ja kuudetta aloiteltu. Viattomista alkuasetelmista huolimatta sarjassa on käsitelty vakavia aiheita ja juonikuviot eivät ole missään tapauksessa yksinkertaisemmasta päästä. Mistään lapsellisesta scifi-sarjasta ei siis ole kyse, joten epäilijät suut kiinni. Ajassa poikkoilu takaa ettei yllättäviä juonenkäänteitä puutu. Parhaimmissa ja pahimmissa tapauksissa ollaan oikeastaan jo Lost-tunnelmissa. Ihan ensimmäisessä jaksossa vaikuttaneet tietokonetehosteet ovat pysyneet yhtä mallikkaina läpi koko kauden. Upeita maisemia riittää eikä aina osaa edes sanoa, mikä on oikea ja mikä tietokoneella luotua.

Matt Smithin Tohtori säheltää ja poikkoilee paikasta toiseen. En osaa verratta häntä aikaisempiin tohtoreihin, mutta ainakin allekirjoittanut on myyty. Tohtori on yhtä aikaa arvoituksellinen, typerä, hauska, vakava ja nerokas. Miten? En tiedä, mutta 28-vuotias Smith on palkittu mahtavasta roolisuorituksestaan BAFTA Award -ehdokkuudella. Aivan ansaitusti.

"The Doctor is a very special part, and it takes a very special actor to play him. You need to be old and young at the same time, a boffin and an action hero, a cheeky schoolboy and the wise old man of the universe."
- käsikirjoittaja Steven Moffat


Jokainen uusi jakso tuntuu olevan entistä tummasävyisempi ja vaikeaselkoisempi. Välillä hassutellaan Roryn tai Tohtorin hölmöilyllä, mutta yllättävän pelottavat kohtaukset saapuvat aina kulman takaa. Väkivaltaa ei näytetä, mutta kauhuelokuvan aineksia löytyy. Hahmojen puolesta pelkää oikeasti, sillä mitä tahansa voi tapahtua.

Tykkään, tykkään, tykkään ihan valtavasti. Tällä menolla ehdin katsoa kaikki kuudennen kauden tähän mennessä ilmestyneet osat ennen kuin uusia ilmestyy nyt elokuun lopulla. Tekee mieli jo nyt katsoa uudestaan viidennen kauden ensimmäisiä jaksoja. Ehkä katsonkin! Lempparijaksoni tähän mennessä nähdyistä jaksoista on jouluspesiaali Christmas Carol, joka sekoittelee vanhaa Dickens-klassikkoa ja Jawsia ennennäkemättömällä tavalla.


"Sorry, Christmas Eve on a rooftop, saw a chimney, my whole brain just went, 'What the hell?' Don't worry; fat fellow will be doing the rounds later, I'm just scoping out the general chimney-ness."

Sarjan taika piilee siinä että jokaisessa jaksossa on jotain uutta. Hahmot ovat sympaattisia ja juoni arvaamaton. Vaikka Tohtorilla on ikää jo yli 900 vuotta ja hän on nähnyt kaiken Rooman romahduksesta Van Goghin makuuhuoneeseen, hän löytää aina uutta ihmeteltävää ja riemastumisen aihetta. Universumi on upea paikka ja ihmeet eivät lopu koskaan. Tarvitsee vain katsoa oikeasta paikasta.



Hei, Yle, eiköhän ole jo korkea aika että tämä sarja saadaan Suomeen?

Posted in , , | Leave a comment

1 näyttelijä - 3 elokuvaa: Matthew Goode

Lempielokuvien ja lempparinäyttelijöiedn luetteleminen olisi tylsää, joten kehittelin tavan käydä läpi molempia vähän eri tavalla. Nostan vuorollaan esiin kolme suosikkielokuvaani yhden lempinäyttelijäni CV:stä. Ainakin viime aikoina on tullut valittua elokuvia näyttelijöiden perusteella, joten tämä voi olla ihan toimiva ratkaisu.


MATTHEW GOODE (imdb)
Yksi tämän päivän johtavista brittiläisistä miesnäyttelijöistä saa kunnian aloittaa! Matthew Goode on loistava luonnenäyttelijä, jolta sujuvat niin vakavat kuin humoristisemmatkin roolit. Herra syntyi Exeterissä, Devonissa, Englannissa 3. maaliskuuta vuonna 1978, ikä tällä hetkellä 33 vuotta. Hauska tyyppi ainakin haastattelujen perusteella.

"When it comes to acting, it is very limiting to be English. It was 'Bring on the posh!' All the parts I was being offered involved my accent or someone with money and title."



Ensimmäinen elokuva, jossa näin kyseisen näyttelijän, oli Watchmen (2009), jossa hän näyttelee maailman älykkäintä miestä ja entistä supersankaria, Adrian Veidtiä. Kylmän sodan aikaan supersankareita ei enää kaivata, mutta vanha porukka joutuu vetämään taas viitat yllensä kun joku ryhtyy listimään entisiä lainvalvojia. Zack Snyderin ohjaama mahtava sarjakuvaelokuva on täynnä vaikuttavan näköistä toimintaa ja yllättäviä juonenkäänteitä. Goode tekee oikein hienon roolin laskelmoivana Veidtinä, joka ihailee Aleksanteri Suurta yli kaiken. Kylmä ulkokuori saa hahmon vaikuttamaan etäiseltä, mutta kaikki ei ole siltä näyttää ja Goode onnistuu erinomaisesti tuomaan esille hahmon monet puolet. Parasta elokuvassa oli, että supersankarit esitetään oikeina henkilöinä, joilla kaikilla on omat vikansa eikä kukaan loppujen lopuksi ole se täydellinen sankari maskin takana. Edelleenkin suosikkini elokuvista, joissa Goode esiintyy. Ja on muuten upea soundtrack! Bob Dylania, Nat King Colea, Jimi Hendrixiä ja vielä Ride of the Valkyrias. Aijaijai.


Laadukas brittileffa, Cemetery Junction (2010), sijoittuu 70-luvulle pieneen englantilaiseen tuppukylään, jossa kolme kaverusta ovat viettäneet koko elämänsä. Aikuistumisen paineet saavat nuoret miehet miettimään, mitä he oikeasti haluavat elämältä ja mitä muualla maailmassa tapahtuu samaan aikaan, kun he ovat jumissa kotikylässään. Ehdottomasti ajatuksia herättävä leffa. Goodella on pieni rooli ketjupolttavana vakuutusmyyjänä, Mike Ramsayna, joka on kihloissa elokuvan päähenkilön ihastuksen kanssa. Moraaliltaan arveluttava Ramsay ei ole mikään suosikkihahmoni, mutta ihan hupaisa kaveri.


Tyypilliseltä romanttiselta komedialta vaikuttava Leap Year (2010) on positiivinen yllätys. Juoni on peruskamaa ja ennalta arvattava, mutta päähenkilöt ovat yllättävän sympaattisia ja Gooden ja aina ihanan Amy Adamsin kemiat pelaavat kiitettävästi. Adamsin esittämä Anna Brady lähtee poikaystävänsä perässä Irlantiin, tavoitteenaan kosia tätä karkauspäivänä vanhan perinteen mukaan. Kappas vaan matkaan tulee kuitenkin mutkia ja neito löytää itsensä epämiellyttävän Declan O'Callaghanin (Goode) seurasta. O'Callaghan on ärsyttävä ja ah niin raivostuttava, joten miksi Anna huomaa viihtyvänsä tyypin seurassa? Gooden mahtava irkkuaksentti ja paskainen nauru tekevät O'Callaghanista rakastettavan lurjuksen. Loistava valinta kun etsii jotain kevyempää katsottavaa.


Muista Gooden elokuvista suosittelisin klassikkokirjaan perustuvaa Brideshead Revisitediä (2008), tv-elokuva My Family and Other Animalsia (2005) ja surullista A Single Maniä (2009). Seuraavan kerran Gooden voi bongata valkokankaalla elokuvasta nimeltään Burning Man, jossa Goode esittää englantilaista kokkia, joka yrittää saada elämänsä kuntoon Bondi Beachilla.

Posted in , , , , , | 1 Comment

Taistelu saaren herruudesta alkaa


Taas se aika syksystä kun Euroopan jalkapalloliigat lähtevät rullaaamaan, suurimassa valokeilassa tavalliseen tapaan Brittein saarten sarja Premier League, suomalaisittain Valioliiga. Vaikka en viime kaudella kiinnittänyt huomiota Valioliigan tapahtumiin aivan niin kiinteästi kuin aiemmin, niin kyllä kauden alkaminen tuntuu perinteiseltä merkiltä syksyn saapumisesta. Tälle kaudelle mennään kuitenkin sekavissa merkeissä: suurin osa suosikkipelaajistani on vaihtanut/vaihtamassa seuraa enkä enää osaa sanoa mitä joukkuetta kannattaisin. Toivottavasti joku porukka osuu silmään ja alkaa miellyttää, sillä sarjan seuraaminen käy äkkiä tylsäksi, jos omaa suosikkia ei löydy.

MTV3 esittää kauden avausottelun Liverpool - Sunderland lauantaina klo: 16.45. Tästä taisteluparista tulee aina mieleen eräs mielenkiintoinen maali pari vuotta sitten, jolloin pallo löysi tiensä Liverpoolin maalivahdin Pepe Reinan selän taakse toisen pallon avustuksella. Joku katsojista oli heittänyt rantapallon kentälle, mikä sitten harhautti maalivahdin ja oikea pallo liukui sisään. Kaikesta häslingistä huolimatta outo maali hyväksyttiin ja katkerat Liverpool-fanit menivät niinkin pitkälle että lähettelivät rantapallon heittäneelle pikkupojalle tappouhkauksia. Jalkapallosta ei puutu intohimoa tai yllätyksiä, vaikka ne hyvät tavat näköjään aina välillä unohtuvat.

Espanjan La Liga -sarjan pitäisi alkaa 20. päivä tätä kuuta, mutta pelaajien lakon takia ei tästä ole vielä varmuutta.

Posted in , | Leave a comment

Movie Monday #11 - Ärsyttävin elokuvahahmo

Viikon haaste oli tällä kertaa älyn helppo! Olin nimittäin miettinyt tätä jo etukäteen.


Turhimman, tylsimmän, epäkiinnostavimman, ärsyttävimmän, masentavimman ja pöljimmän elokuvahahmon pysti menee ehdottomasti Pirates of the Caribbean -elokuvasarjan "Bootstrap" Bill Turnerille. Kävelevä kasa merilevää, jota kohtaan pitäisi tarinan mukaan herua myötätuntoa. Huonompi juttu vaan että homehtuneen ukkelin takia kolmas osa päättyy suhteellisen epämääräisesti ja mukaan vedetään kaikkea muuta hölmöä turskaa. KETÄ KIINNOSTAA. Ei yhtikäs ketään. Niin ja kenen sokean mukaan Will ja Bill Turner muka näyttävät toisiltaan?

Kyseinen limanuljaska vetää muuten joutuisan merirosvoelokuvan kölin alle. Parituntinen elokuva tuntuu venyvän vähintään neljään tuntiin joka kerta kun pylly-Turner ilmestyy ruudulle. Aina kun tulee katsottua elokuvasarjan toista tai kolmatta osaa niin kaukosäädin suorastaan lentää käteen miehen kohtausten aikana ja seuraavaan kohtaukseen skipataan noin valonnopeudella. Voin suositella toimenpidettä erittäin lämpimästi. Parantaa elokuvakokemusta huomattavasti.

Posted in , , | 4 Comments

Jane Eyre (2011)



JANE EYRE
Ohjaus: Cary Fukunaga
Ilmestymisvuosi: 2011
Pääosissa: Mia Wasikowska, Michael Fassbender & Judi Dench

IMDB & traileri

Heti alkuun täytyy myöntää ettei Charlotte Brontën kirja, Kotiopettajattaren romaani (1847), johon elokuva perustuu, kuulu suosikkiklassikoihini, vaikka potentiaalia löytyy. Ongelmani nimenomaisen kirjan kanssa on aina ollut sidoksissa päähenkilöön, Jane Eyreen. Nainen on hahmona liian mauton, tylsä ja epämääräinen saadakseni minut kiinnostumaan tarinasta. Hän ei ole mikään neito hädässä, mikä on tietysti hienoa, mutta hänen tapansa loistaa kaiken yläpuolella täydellisenä kristittynä ja viattomana hahmona otti päähän. Eikä edes Michael Fassbender pysty poistamaan sitä tosiasiaa, että herra Rochester on mulkku.

Juonen lähtöasetelmat ovat melko samankaltaiset kuin Dickensin maailmassa konsanaan. Nuori orpotyttö kohtaa kurjuutta ilkeän tätinsä hoivissa, joutuu kamalaan sisäoppilaitokseen, kohtaa lisää ilkeitä ihmisiä, ainoa mukava henkilö hänen elämässään riistetään häneltä jne. Selvittyään sisäoppilaitoksen kauhuista Jane ryhtyy salaperäisen herra Rochesterin kasvatin, Adelen, kotiopettajattareksi. Koko Thornfieldin huusholli on verhottu salaisuuksiin; yöllä seinien takaa kuuluu outoja ääniä, vaarallinen tulipalo uhkaa syttyä tyhjästä ja suurin kysymysmerkki on herra Rochester itse. Synkkä ja ailahtelevainen mies kuitenkin kiinnittää Janen huomion.

Elokuva toteuttaa kirjan kuviot ja henkilökuvat varsin tunnollisesti. Mia Wasikowska on täydellinen Jane Eyre: huomaamaton, harmaa, ei ärsytä eikä ihastuta. Siinä elokuvan ongelma, jos minulta kysytään. Fassbenderin Rochester vastaa hyvin kuvittelemaani Rochesteria, vaikka mies vetää turhan samankaltaisen vihaisen kärsijän roolin kuin X-Men -elokuvassa. Kemiat Wasikowskan kanssa eivät vaan kohtaa. Pari ei ollut uskottava kirjassa, vielä vähemmän uskottavampi valkokankaalla. Ihan söpöjähän ne on, mutta ei tässä mitään tulista rakkautta ole aistittavissa. Jos vain ilmassa olisi ollut vähänkin tuota mitä W Magazinen kuvauksissa (kuva alla)...

Tykkäsin elokuvassa eniten pienistä kauhuelementeistä, joita on ripoteltu juuri sopivasti. Tunnelma on riittävän riipivä olematta varsinaisesti pelottava. Janen lapsuuden kokemukset on ahdettu muutamaan kohtaukseen, mutta ne muutamat kohtaukset ovat tarpeeksi voimakkaita muodostamaan samanlaisen kuvan tytön lapsuudesta kuin kirjassa, jossa vastaava vei monen monta sivua. Siinä missä Thornfield Hall on aavemainen, näyttäytyvät myös nummet karuina ja vaarallisina. Kauniiden elokuvien ystäville riittää vaikuttavia maisemia ja huolellisesti koottuja pukuja. Musiikki on tunnelmaan sopivaa, muttei mieleenpainuvaa.

Nätti ja kelpo pukudraama, joka epäilemättä ihastuttaa kirjan ystäviä. Minulta vain kaksi tähteä tönkön päähenkilön takia, mutta jos satut tykkäämään kirjasta paljonkin, niin elokuva voi hyvinkin olla neljän tähden veroinen.



Jos tykkäät: Charlotte Brontën kirjasta Kotiopettajattaren romaani.

Posted in , , , | Leave a comment

Movie Monday #10 - Who would you be?

Movie Mondayn tämänviikkoinen kysymys kuului: Missä elokuvassa sinä haluaisit elää ja miksi?


Kysymys oli paljon vaikeampi kuin alkuun uskoisi! Jännittäviä maailmoja elokuvista löytyy pilvin pimein, mutta kun tarkemmin harkitaan niin moni niistä on aivan liian pelottava ja outo tällaiselle villahousulle. Esimerkiksi Gotham City on aina kiehtonut, mutta haluaisinko elää siellä? Enpä usko. Siksipä valitsin Tim Burtonin Charlie and the Chocolate Factory (2005) -elokuvan värikkään maailman.

Liian eksentrisenä olo voisi olla hankalaa, joten taviksen rooli käy kyllä. Haluaisin olla Charlie Bucket ja löytää kultaisen pääsylipun maailman mahtavimpaan suklaatehtaaseen. Sopivan suuren seikkailun jälkeen ryhtyisin opiskelemaan karkkien kehittelyä nerokkaan suklaavalmistajan johdolla ja asuisin sokeriniityillä perheeni kanssa. Ikinä ei olisi tylsää eikä makeisista puutetta.


Jos en pääsisi suklaatehtaaseen niin varteenotettavia vaihtoehtoja olisivat Hobittila Keski-Maassa ja Star Warsien Endor-kuu.

Posted in , , | 2 Comments

Search

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.