Archive for marraskuuta 2012

Song of the Lonely Mountain


Alle kuukausi Hobitin ensi-iltaan ja paluu Keski-Maahan vaikuttaa vääjäämättömältä! Jossain vaiheessa alkoi tuntua että promo-materiaalia tuli joka tuutista, mutta tällä hetkellä mainostaminen tuntuu jo oikeutetulta, onhan ensi-ilta oikeasti ihan nurkan takana. Mikään trailereista tai muista julkaistuista pätkistä ei saanut minua innostumaan yhtä paljon kuin Neil Finnin ja Howard Shoren yhteistyönä toteutettu kappale "Song of the Lonely Mountain", joka tullaan kuulemaan ensimmäisen Hobitti-elokuvan lopussa.


Kappaleessa on tummanpuhuva tunnelma, taustalla kuuluu vasaroiden kilinää ja kääpiöiden jylhää laulua. Ei ole siis yllätys, että lyriikat, joita on selvästi lainailtu Tolkienilta, kertovat tarinaa juuri kääpiöiden näkökulmasta. Peter Jackson oli kehottanut Finniä paneutumaan kappaleen tekoon "kääpiöiden mielentilassa". Tykkään erityisesti laulun uhkaavuudesta: kääpiöt ovat tulossa ottamaan takaisin omansa, otti mitä otti. Pohjimmiltaanhan kääpiöt ovat aika ahnetta sakkia ja Hobitissa ei lähdetä millekään piknikille vaan kostoretkelle. Tarina sormusten herrasta -trilogia oli aikoinaan aika pelottavaa katseltavaa, mikä teki siitä vain entistä paremman. Hobitissa on rennompi meininki jo pelkän sivumäärän perusteella, mutta toivon hartaasti, että Jackson on lisännyt elokuvaan edes pientä pahaenteisyyttä.

"Some folk we never forget
Some kind we never forgive
Haven’t seen the back of us yet
We’ll fight as long as we live"


Ps. "The Mayans didnt predict the end of the world.... They were just counting down to The Hobbit."

Posted in , , , | 3 Comments

Mockingbird Lane (2012)


MOCKINGBIRD LANE
Pelkkä pilotti, mutta jäi kyllä mieleen. Sarjoista Dead Like Me ja Pushing Daisies tunnettu Bryan Fuller kehitti vanhasta The Munsters -klassikosta omanlaisensa version täksi Halloweeniksi. Tällä hetkellä näyttää valitettavasti siltä, että kokonaista kautta ei tulla näkemään, mutta mustasta huumorista nauttivien The Nightmare Before Christmas ja The Addams Family -fanien kannattaa ehdottomasti vilkaista ohjelman (tähän mennessä) ainoaa jaksoa eli pilottia. Vanhaan Munsterit-sarjaan en sitä osaa tai halua verrata.

Kummalliseen perheeseen eli Munstereihin kuuluvat isä (sydän paskana), äiti (viihtyy katossa), Marilyn (perus), Eddie (ihmissusi) ja isoisä eli hillitön Eddie Izzard vampyyrina. Kun he muuttavat naapurustoon, vaikeuksia on epäilemättä tiedossa. Vaikka tietokonetehosteet, keskinkertaiset sellaiset, vievät aivan liian ison osan jaksosta, olisi sarjassa selvästi potentiaalia enempään. Harmi jos sitä ei jatketa. Olisi ollut niin kiva nähdä lisää Bryan Fullerin tuotantoa, vaikka tässä ei Lee Pacea nähdäkään.

Posted in , , | 2 Comments

Movie Monday #67 - porukka



Movie Monday, pitkästä aikaa! Elokuvista tuttu porukka, johon haluaisin kuulua, on ehdottomasti Life Aquatic- leffasta löytyvä Team Zissou! Punaisen pipon ja sinisen puvun lisäksi saisin seikkailla merillä Zissoun Belafonte-laivalla, tutkia kummia mereneläviä ja toisinaan ampua merirosvoja David Bowien pauhatessa taustalla. Voisin vaikka ryhtyä Belafonten kirjastonhoitajaksi. Kirjastohan sieltä löytyy. Miinuspuolena on että porukan johtajalla tuntuu olevan kriisejä tuon tuosta, mutta aina niistä selvitään.



Posted in , , | Leave a comment

Sori, Zooey. Olen pahoillani.


Olen anteeksipyynnön velkaa Zooey Deschanelille. Toden totta. Teilasin hänen Kolme miestä ja tyttö (käännetystä nimestä en kyllä ikinä pääse yli) nimisen komediasarjansa kun se vasta alkoi. Pidin sitä teennäisenä. Olin tätä mieltä pitkään, kunnes Englannissa tappaessani aikaa päädyin katsomaan sarjan kokonaan alusta loppuun. Okei, olen edelleen sitä mieltä että alku oli aika heikko. Kaikki oli Zooeyn "hassun" hahmon varassa eikä tytön "erikoisuus" oikein iskenyt.



Mutta olen pahoillani! Olin väärässä! Jossain keskivaiheilla sarja ryhdistäytyi, yhtäkkiä kaikki hahmot olivat yhtä tärkeitä ja ennen kaikkea hahmojen välille muodostui mitä ihanin ja kamalin ystävyyssuhde. Kaikki huutavat ja riitelevät koko ajan eikä kenenkään ongelmia aluksi oteta tosissaan, mutta hienous piilee siinä että lopulta kaverit oikeasti välittävät. Jopa Nick, jota alussa pidin kaikkein tylsimpänä hahmona, on siirtynyt aivan absurdille tasolle. Miehen elämässä ei tunnu olevan mitään järkeä, mutta mikäs sen hauskempaa. Kiva että jollakin muulla menee huonommin kuin itsellä (tämä taitaa olla Nickin hahmo pähkinänkuoressa).


Olen päässyt vaiheeseen, jossa ymmärrän myös Jessin huumoria. Hän on outo. Ei välttämättä sillä tavalla kuin hänen oletettiin edustavan naispuolisia nörttejä, mutta kyllä heidänkin on pakko myöntää että tässä tyypissä on jotain vialla. Jess on ärsyttävä ja siinä se vitsi piileekin. Minä en kestäisi häntä viikkoa pitempään. On upeaa, että hän on löytänyt oikeita ystäviä, jotka jaksavat.

Posted in , , | Leave a comment

Search

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.