Archive for lokakuuta 2012

Skyfall (2012)


SKYFALL
Ohjaus: Sam Mendes
Ilmestymisvuosi: 2012
Pääosissa: Daniel Craig, Judi Dench & Javier Bardem

IMDB & traileri

Uuden Q:n (Ben Whishaw) sanoja lainatakseni: “Were you expecting an exploding pen? We don’t really go in for that any more.” James Bond on todellakin kokenut Nolan-käsittelyn. Aivan kuten Batman Begins (2005) siivosi pöydän edellisten Batmanien jäljiltä, Casino Royale (2006) osoitti että nyt on tosi kyseessä ja hassuilla vehkeillä leikittely on ohi. Sama tyyli jatkuu uudessa Bondissa. Daniel Craigin Bond on nyt entistä karumpi ja kompleksimpi.


Mutta onko se sitten hyvä asia? Huikeat takaa-ajot onnistuvat kyllä ilman jetpackejä, mutta vekottimet ovat aina olleet näyttävä osa James Bond -elokuvia. Onko James nyt vain yksi niistä monista vakoojista, joita vilisee keskinkertaisissa toimintaelokuvissa? Viekö realistinen ote Bond-elokuvista niiden jujun? Niin tai näin, Skyfall on ottanut oppia Nolanilta muillakin tavoilla. Elokuvassa on monia kohtauksia, joita voidaan suoraan verrata Yön Ritariin. Ne eivät ole niin ilmeisiä että plagionti-syytteet lentäisivät, mutta nähtävissä kuitenkin. Elokuvan pahis Silva (Javier Bardem) on hänkin nähnyt Batmanit ja selvästi ihastunut Jokerin ja Banen tapoihin hoitaa asioita.


En silti sano että Skyfall on huono. Se ei ole ennalta-arvattava tai puuduttava kaikkine toimintajaksoineen. Se on ehkä yksi parhaista James Bond -elokuvista tähän mennessä. Uusi Q on mukava lisäys, Silva ikoninen Bond-pahis, Adelen Skyfall mahtava tunnari ja loppukohtaus Skotlannissa oli upeaa katseltavaa. Yksi toive minulla kuitenkin on: eivätkö myös Bond-tytöt voi muuttua nyt kun koko konsepti on kerta "modernisoitu"? En jaksa enää katsoa näitä elokuvia, joissa naisilla ei ole muuta virkaa kuin joutua pelastetuiksi tai kuolla ja olla ennen kaikkea silmäkarkkina. Tuotesijoittelusta myös vähän miinusta. Hyi!


Jos tykkäät: James Bondista, ilkeästä pahisnaurusta ja Skotlannista.

Posted in , , | Leave a comment

Tuomitsen kirjoja kansien perusteella


Kyllä vain, näin teen. En aina tartu rumiin painoksiin, oli kirja miten hyvä tahansa. Pari kertaa hyvä kirja on jäänyt lukematta ihan tämän esteettisen seikan takia. Kauniita kirjoja on helpompi lukea, koska niihin jaksaa aina tarttua. Joku raja kuitenkin. 50 Shades of Greytä en lukisi, vaikka se olisi päällystetty suklaalla ja kultakoristein. Penguin Classics painokset ovat ehkä kauniimpia kuin kaikki universumin miesmallit yhteensä enkä hirveästi ottaisi pahakseni, jos joku yön aikana vaihtaisi kaikki omistamani kirjani näihin versioihin.


Enemmän kuin rumat kannet minua häiritsevät kirjojen kannet, joissa on kuvattu joku tarinan hahmoista aivan väärällä tavalla. Jos näen ne ennen kuin alan lukea, en pysty pudistamaan vääriä mielikuvia mielestäni. Otetaan esimerkiksi tämän postauksen inspiroinut Alden Bellin The Reapers Are the Angels, joka on muuten zombie-kirjaksi aika oiva. Päähenkilö Temple on nuori tyttö, jonka käytös on lähinnä jotain Nälkäpelien Katnissin ja The Walking Deadin Darylin väliltä. Ei siis mikään herkkä ja eksynyt sielu kuten tuo reppana tuossa kannessa. Ongelmana on että en nyt pysty kuvittelemaan mitään muuta. Se on vaikeaa! Lukukokemus kärsii nyt kyllä!!


Minulla on jatkuva jahti päällä etsiä kauneimmat painokset lempikirjoistani, jotta oma kirjastoni olisi sitten joskus hamassa tulevaisuudessa täydellinen. Eniten pulmia tähän mennessä on tuottanut Oscar Wilden Picture of Dorian Gray, josta ei tunnu löytyvän nättiä painosta mistään (Penguin Classicsia lukuun ottamatta), mikä on kyllä pyhänhäväistys, koska tarina itsessään on niin kaunis. Suurin osa syyllistyy, ei pelkästään, tähän syntiin, josta juuri valitin, vaan kansissa on kuvattu miehiä, jotka eivät millään tapaa vastaa Wilden kuvausta kauniista miehestä.



Posted in , | 1 Comment

The Walking Dead kolmas kausi


Kiitos Suomessa nykyisin toimivan Fox tv:n, uusi kausi nähdään vain viikko Amerikan vanavedessä. Virittäkää siis vastaanottimet sunnuntaina klo 21.55. Ei ole vielä liian myöhäistä survaista ne aiempien kausien dvd-levyt soittimeen! Itse katsoin kaksi kautta pitkin syyskuuta. Undead Nightmare -peliä lukuunottamatta en ole mikään zombien suurkuluttaja, joten tähän tv-sarjaan kiinnijääminen tuli vähän yllätyksenä. Erinäiset mädäntyneet ruumiinosat lätisevät tiuhaan tahtiin, mutta pääpaino on selvitymisellä. Mitä uhrauksia henkiin jääminen vaatii? Ovatko elävät suurempi uhka kuin kuolleet? Kehen voi luottaa? Miten tehdä inhimillisiä valintoja maailman lopun koettaessa?

Yllättävät juonenkäänteet pitävät jännityksen yllä ja monipuoliset hahmot herättävät ristiriitaisia tunteita. Sarjan alussa lähes putkiaivoinen sankari Rick on nyt entistä epätoivoisempi eikä kaihda keinoja pitääkseen ryhmänsä hengissä. Heti ensimmäisten minuttien jälkeen pystyy näkemään että kausien välissä kulunut talvi on ollut rankka. Kaikki ovat riutuneen näköisiä, aikaa ei tuhlata puhumiseen ja jokainen turvautuu nyt aseeseen kun aiempina kausina tilanne oli vielä toinen. On ilo nähdä kuinka saumattomasti ryhmä toimii kaikista vanhoista erimielisyyksistä huolimatta. Olin onnellinen nähdessäni Carolin päässeen yli murheistaan ja Darylin olevan nyt osa joukkoa. Pian saamme myös tietää, mitä Andrealle oikein tapahtui ja ketä nämä uudet hahmot ovat olevinaan.

Posted in , , | Leave a comment

Search

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.