Fantasia- ja satuelokuvien nautittua suurta suosiota niin valkokankaalla kuin tv-ruuduillakin taitaa nyt olla merirosvojen vuoro. Tai niin ainakin toivon! Vuosi 2014 näyttää hyvin lupaavalta. Tiedossa on kaksi merirosvoista kertovaa tv-sarjaa ja yksi peli. Toisaalta sellaiset sarjat kuin Neverland (2011) ja Treasure Island (2012) eivät oikein ottaneet tuulta alleen muutama vuosi sitten. Ehkä aika on lopulta kypsä. Ja kun nämä saadaan alta pois niin eiköhän ole jo korkea aika, että joku tekee jotain kuuluisista naispiraateista Anne Bonnysta ja Mary Readista? Tai vaikka Ching Shihistä?


BLACK SAILS (imdb)
Robert Louis Stevensonin Aarresaaren jäljillä ollaan täälläkin. Tarina saa alkunsa 20 vuotta ennen kirjan tapahtumia. Kapteeni Flint (Toby Stephens) eli äijä, jonka aarretta sitten myöhemmin jahdataan, on pelätty merirosvokapteeni, joka viettää aikaansa merillä kunnon piraatin tapaan. Juoni lähtee rullaamaan kun miehistöön liittyy miekkonen nimeltään John Silver (Luke Arnold). Tässä vaiheessa hänellä on ilmeisesti vielä molemmat jalat tallella. Yhdessä miehet suojelevat aluettaan New Providence Islandia muilta merirosvoilta ja ryökäleiltä. Mieleen tulee samankaltaisista asetelmista Hannibal (2013), jossa myös paneudutaan tapahtumiin ennen kuin kaikkien tuntema tarina saa alkunsa.


Eeppisen trailerin perusteella luvassa on miehistä hikeä, paljon rähinää, valkoista hiekkaa, merta ja likaa. Osa näytetyistä kohtauksista voisi olla vaikka suoraan PotC-elokuvista, joten rahaa filmaamiseen on ainakin käytetty. Ei mikään ihme, onhan taustalla supertuottaja Michael Bay. Toby Stephens on varmasti huippuvalinta karismaattisen Flintin rooliin, muut naamat näyttivät vielä vähän vierailta. Toivon kovasti että naispuoliset hahmot eivät jää vain koristamaan taustaa turhanpäiväisinä prostituoituina ja saamme nähdä edes yhden sanavalmiin naispiraatin.


CROSSBONES (imdb)
NBC:n merirosvotekele sattui silmään uusimmasta SFX-lehdestä(#236), jossa oli sarjan luojan Neil Crossin haastattelu. Hän on ollut vastuussa mm. BBC:n Luther-sarjasta (joka nähdään tässä kuussa myös Suomessa). Pääroolissa Edward Teachinä eli Mustapartana tullaan näkemään John Malkovich. Ei mitään pieniä nimiä mukana tässä sarjassa! Joka tapauksessa Cross lupailee että tässä ollaan luomassa aivan uutta genreä, joka tulee räjäyttämään tajunnat. "It's got that Spooks-sy twisty/turniness. The primary purpose of this show is to excite and to thrill an audience. It's got edge and a little bit of intellectual savoir faire in it." Kuulostaa hyvältä. Saas nähdä? Juoneeen ammennetaan Colin Woodardin The Republic of Pirates -kirjasta ja muista Mustaparta-legendoista ja kuvaupaikkoihin Puerto Ricossa on ilmeisesti käytety paljon rahaa.


ASSASSIN'S CREED IV: BLACK FLAG
Ubisoftin kuudes salamurhaajaseikkailu sijoittuu Karibialle merirosvoilun kulta-aikaan 1700-luvun alkuun. Sinistä merta mitoitetaan salamurhaaja/merirosvokapteeni Edward Kenwayn saappaissa, mutta myös kapakoihin ja kaupunkeihin eksytään varmasti. Nautin edellisen AC:n meritehtävistä siinä määrin, että toivotan tämän osan lämpimästi tervetulleeksi. Laivatehtävät eivät ole missään nimessä helppoja saada oikein ja ehkä vain kourallinen pelejä on tässä onnistunut. Näyttävän trailerin mukaan myös tässä pelissä nähdään Mustaparta. Jaa no mikä jottei.



Ja eihän tätä postausta voi päättää mainitsematta että viides Pirates of the Caribbean -elokuva on alustavasti luvattu vuodelle 2015.

Sen kunniaksi, että Biebs saavutti uskomattomat (todellakin) 40 miljoonaa seuraajaa Twitterissä, esittelen joukon ihmisiä, joita teidän kannattaa seurata hänen sijastaan. Ainakin itselleni oli alkuun vaikea löytää ne tyypit, jotka tekevät Twitterin seuraamisesta sen arvoista, sillä kovin moni ystävistäni ei käytä palvelua ja turhan helposti erehtyy seuraamaan niitä julkkiksia, joiden päivitykset ovat joko turhanpäiväisiä "i love u guys" x4543 tai pelkkiä iänikuisia retwiittauksia.

Hyvän jullkkis-twitterin kriteerejä ovat itselläni ainakin seuraavat: Tekstistä näkee heti että kirjoittamista ei hoida esim. tähden sihteeri eli omaperäisyys on hyvä juttu, kuvat on aina plussaa, ei liikaa retwiittauksia hukkuvien sarvikuonojen puolesta (ei mikään huono idea levittää tietoa miljoonien seuraajien avulla mutta liika on aina liikaa) ja Twitterin kautta pääsee näkemään kulissien taakse! Kaikkein parasta Twitterissä on tietysti, jos pääsee todistamaan kahden seuraamansa julkkiksen sananvaihtoa.

Jos tykkäät... Game of Thronesista:
Finn Jones : "I don't care what the neighbours say, sun is setting through my window and I'm going to play this Daft Punk album to the limit! THE LIMIT." (13 May)

Sarjassa ritari Loras Tyrelliä näyttelevä mussukka päivittää siedettävän tiuhaan tahtiin ja twiitit ovat oikean velikullan kynästä lähtöisiä. Usein mukana myös vierailevia tähtiä kuten samassa sarjassa Brienneä näyttelevä Gwendoline Christie sekä muita tutut kasvot...



Lena Headey : "Who just had the best time on Sesame Street .... Uh huh .. Oh yeah.. Best gig of my days so far .." (4 Jun)

Paremmin Cerseinä tunnettuna Lena Headey ei aina tunnu tietävän miten Twitter toimii, mutta twiitit ovat sitäkin hauskempia. Välillä jutut ovat aika lyhyitä, mutta parasta tähän asti on ollut seurata Lenan Breaking Bad -kiihkoilua. Mukana myös paljon kuvia.


Jos taas vannoo Westerosin laillisen kruununperijän nimeen, niin kannattaa suunnata Team Dragonstonen suuntaan. Carice van Houten (Melisandre) ja Liam Cunningham (Davos) twiittailevat toisilleen kuten kunnon liittolaisten sopiikin. Välillä Carice postailee hollaniksi, mutta aivan yhtä ymmärtämättömiä ovat kummalliset videonpätkät.

Muita Game of Thrones -tähtiä Twitterissä ovat esim. Michelle Fairley (Catelyn), Gethin Anthony (Gendry), John Bradley (Sam), Maisie Williams (Arya) ja Sophie Turner (Sansa). Erikoishuomautuksena mainittakoon että Rickonin näyttelijä Art Packinson on postannut älyttömän söpöjä kuvia uudesta koiranpennustaan. Nuorten näyttelijöiden tilien seuraaminen on aina vaan vähän kaksipiippuinen juttu. Ei ikinä tiedä mitä sieltä seuraavaksi tulee.

Nyt ollaan jo sadannessa postauksessa, joten eiköhän ole aika valottaa tekijöitä, joiden perusteella arvioin elokuvia. Olen alusta lähtien yrittänyt pyrkiä siihen, että tästä blogista löytyvät arvostelut ovat täynnä Mielipiteitä. Mikään ei ole turhempaa kuin elokuva-arvostelu, jossa ei arvostella. Parempi raivostuttava arvostelu, jonka kanssa ei edes maailmanlopussa voisi olla samaa mieltä kuin arvostelu, jossa kerrotaan elokuvan juoni alusta loppuun ja "joo oli se ihan kiva, suosittelen." Arvostelija, jolla sama maku kuin lukijalla, on aika vaikea löytää tällaisesta tasapaksusta joukosta. Siinä oma mielipiteeni. Nyt niihin perusteluihin.


Hahmot
Elokuvien suola. Harvoin tulee nautittua elokuvia, joiden päähenkilöillä ei ole mitään väliä. Loistaakseen tällaisen elokuvan on oltava aika mahtava muilta osin, jos henkilöiden kanssa ei ole nähty ollenkaan vaivaa. Ei ole välttämätöntä että henkilöihin samaistuu, kunhan he ovat mielenkiintoisia ja kehittyvät elokuvan aikana. Omalaatuiset hahmot ovat tietysti aina niitä jännittävimpiä.

Henkilöhahmot elokuvissa kiehtovat sen verran, että suostun katsomaan törkeän huonoja leffoja nähdäkseni sen yhden hahmon puolen tunnin ajan. Onnistuneiden hahmojen luonti edellyttää luonnollisesti hyviä näyttelijöitä. Vihaisena ja vesikauhuisena feministinä en myöskään pysty tai halua poissulkea naispuolisten hahmojen merkitystä elokuvassa. Jos naiset on sivuutettu täysin tai esitetty misogynistisessä valossa, elokuva ei saa minulta täysiä pisteitä, vaikka olisi muuten oikea taideteos.


Idea
Jos haluaisin katsoa elokuvan keski-ikäisestä kaduntallaajasta, joka syö aamiaiseksi paahtoleivän ja menee illalla ulos kaljalle, menisin ulos kadunvarteen seisomaan ja alkaisin stalkkaajaksi. Tässä suurin syy siihen miksi pidän useita suomalaisia elokuvia epäonnistuneina. Elokuvan täytyy repiä katsoja irti arjesta ja jos pysytelläänkin arkimaisemissa, niin ainakin kuvata sitä erilaisesta näkökulmasta, joka saa pohtimaan asioita. Pohtiminen on se avainjuttu.

Toistelen itselleni että elokuva ei ole koskettanut, jos sille ei suo ajatustakaan elokuvan loputtua. Nyyhkyleffa on helppo tehdä: laita joku kuolemaan syöpään, mieluiten hitaasti, mutta on täysin eri asia tehdä koskettava leffa, joka syöpyy katsojan mieleen. Tähän tarvitaan idea! Näkemys! Elokuvan täytyy kertoa tarina, jossa on idea. Ohjaajan täytyy haluta kertoa jotain teoksellaan. Sellainen tarina, jonka loppua ei pysty arvaamaan alkutekstien aikana. Arvaamattomat juonenkäänteet ovat sokeria.


Visuaalisuus
Sitten päästään siirappiin, johon olen heikkona. Monia saattaa ärsyttää, jos elokuvassa on liikaa näköärsykkeitä (heh heh!), mutta minulle maistuu. Jauhan tästä osiosta yleensä liikaa arvosteluissani enkä ole yhtään pahoillani. Puvustus, meikit, lavastus, värit... oikeastaan mitä enemmän, sitä parempi! Loppusilauksen antavat hyvä kameratyö, valaistus ja erilaiset kuvakulmat. Rakastan näyttäviä elokuvia, mutta näyttävä voi olla toki myös minimalistinen visio. Mustavalkoiset elokuvat koen puuduttavina koska... värit, missä? Tämä on kohtalokas vika elokuvafanissa, eikö totta, mutta elokuvat ovat katselua varten. Se on näköelämys. Ilman värejä ei välttämättä niin paljon. En väitä vastaan etteikö mustavalkoisuus olisi oiva tehokeino, mutta mieluummin näen niitä värejä, kiitos.


Musiikki
Jokainen elokuvasäveltäjä ei voi olla Ennio Morricone, mutta yrittäkää edes. Musiikin ei pitäisi olla elokuvan pääosassa ellei kyseessä ole musikaali, mutta mieleenpainuva ja tunteita herättävä musiikki voi loihtia keskinkertaisesta elokuvasta entistä kelvollisemman tekeleen. Tärkeän kohtauksen lopullisen silauksen tuo vasta onnistunut musiikki. Jos elokuvamusiikkia ei olisi keksitty, en tiedä mitä kuuntelisin vapaa-ajallani.


Viihdyttävyys
Haluan nauttia elokuvista, ne ovat harrastukseni. Vaikka elokuvassa olisi kaikki yllä luetellut tekijät täydellisesti kohdallaan, se ei toimi, jos se ei viihdytä. En nyt tarkoita että jokaisen elokuvan tulisi olla komedia, mutta jos elokuvasta puuttuu se jokin, niin se ei toimi. Se jokin voi olla vain positiivinen energia, jota elokuvasta huokuu tai joku epämääräinen tunne, jonka se herättää. Välillä älyttömän huonot leffat iskevät 400 kilometrin tuntivauhdilla eikä vaan osaa selittää, mikä niissä oli se juttu. Sitä tarkoitan.

---
Gifit eivät ole minun tekemiäni.

Harvoin postaan tänne mitään muotijuttuja (ei mikään muotiblogi tämä tässä), mutta nyt en voinut vastustaa. Tahdon elää juuri tällaisessa pastelliyrjössä. Ai ihanaa. Kiinan Marie Clairen editoriaalissa Lil' Bakeshop esiintyvät mallit Masha Philippova ja Anna I. Videon on ohjannut Amber Gray, jonka Vimeosta löytyy muitakin makeita videoita. Hampaita kolottava pätkä kuvattiin Little Cupcake Bakeshopissa New Yorkissa, jonne taidan muuten suunnata seuraavaksi. Moi!

LIL' BAKESHOP from AMBER GRAY on Vimeo.

Elossa ollaan. Blogi jäi odottomattomalle tauolle ihan sunnittelematta. Pahoitteluni! En vaan saanut aikaiseksi päivittää. Kauhea laiskamato iski. Nyt sivulla on uusi simppelimpi ilme, joka toivottavasti houkuttelee päivittämään useammin.

Tässä poissaoloni aikana tuli katseltua paljon tv-sarjoja. Mm. Game of Thrones, Misfits, Glee Season 2 ja Wonderfalls olivat kaikki erittäin mukavia elämyksiä. Myös muutama elokuva tuli nähtyä! Niistä lisää ehkä myöhemmin. Nyt on kuitenkin kesä menossa enkä rankan kesätyön takia jaksa tehdä muuta kuin istua sisällä sohvaperunana tai sitten maata ulkosalla järven rannalla. Jopa kirjojen sivujen kääntely tuntuu aamuvuoron jälkeen ylitsepääsemättömän raskaalta. Toisaalta taas MovieMonday inspiroi päivittämään. Lisävoimia kiitos!

Yläpuolella kesäisissä rantamaisemissa on myös Pikku Nemo, josta tulen kertomaan myöhemmin lisää.

Elokuvat
Arrietty (2010)
Blueberry (2004)
The Dark Knight Rises (2012)
Immortals (2011)
Jane Eyre (2011)
Kick-Ass (2010)
Man of Steel (2013)
Men in Black III (2012)
Moonrise Kingdom (2012)
Perfume: The Story of a Murderer (2006)
Real Steel (2011)
Pocahontas (1995)
Prince of Persia (2010)
The Three Musketeers (2011)
Tuck Everlasting (2002) Volver (2006)
X-Men: First Class (2011)

Kirjat
Siilin eleganssi (2010)
Valtaistuinpeli (1996)
Veren voima (2001)
Vieras kartanossa (2009)

Musiikki
Florence+The Machine: Ceremonials

Pelit
Red Dead Redemption (2010)

Tv-sarjat
Amazing Race
Doctor Who
Game of Thrones
Justified
Kolea talo
Kolme miestä ja tyttö
Lain viitta
Mallimaailman huipulle
Merlin
Muodin huipulle
Nurse Jackie
Once Upon a Time
Saimin enkelit
Selviytyjät
Taidemaailman huipulle
Tessin tarina
True Blood
Täydelliset naiset

THE STORY OF MENSTRUATION
The Story of Menstruation is a 1946 10-minute animated film produced by Walt Disney Productions in 1946. It is believed to be the first film to use the word vagina in its screenplay. Neither sexuality nor reproduction is mentioned in the film, and an emphasis on sanitation makes it, as Disney historian Jim Korkis has suggested: "a hygienic crisis rather than a maturation event."

Moi! Tän blogin tarkotus olis toimia jonkin sortin telkkari-blogina... tai sit elokuva-blogina. Katotaan kumpi aihe inspiroi enemmän. Pääpointtina olis kuitenkin verrytellä hiukan suåmen kielen taitoja kun on viime aikoina tullut kirjoiteltua aika paljon vierailla kielillä eikä suåmi tahdo enää luistaa. Ei se varmaan ikinä oo luistanu, mut aika kultaa muistot ja näin edespäin.

Layout on näköjään vielä vähän sinne päin, mut ehkä jaksan sen vielä joskus korjata.