Archive for huhtikuuta 2012

Tarantinon Django Unchained (2012)

Vuoden odotetuimpiin elokuviin lukeutuva Django Unchained kertoo orjan (Jamie Foxx) muutoksesta palkkionmetsästäjäksi matkallaan pelastaakseen vaimonsa. Saksalainen palkkionmetsästäjä eli Christoph Waltz toimii päähenkilön mentorina, epäilemättä kylmäverisenä sellaisena. Neidonpelastus on ideana jo vanhanaikainen, mutta Tarantinolla on epäilemättä ässä hihassaan. Vielä kun muistetaan että ohjaaja on älytön Sergio Leone-fani, niin eiköhän tästä ihan kelvollinen western-soppa saada.

Verivihollisen rooli on annettu yllättäen Leonardo DiCapriolle, joka esittää mielipuolta plantaasinomistajaa, Calvin Candieta. Kuvista päätellen hänen aseensa on... vasara? Näyttävä valinta, jos ei muuta. Jännää nähdä DiCaprio tällaisessa osassa, mutta uskon että hän suoriutuu siitä kunnialla. Kun Tarantino on kyseessä, niin näppäristä vuorosanoista ei ainakaan ole puutetta.

Will Smithin fanina harmittaa että mies kieltäytyi pääosasta, koska pelkäsi käsikirjoituksen herättävän ei-toivottua keskustelua. Orjat ovat Amerikassa yhä kiistanalainen puheenaihe. Myös Joseph Gordon-Levitt joutui jättämään leikin kesken kiireiden takia. Näyttelijänvaihdoksista huolimatta odotan innolla. Jo pelkän soundtrackin takia.

Posted in , , | Leave a comment

Florence + The Machine: Breath of Life

Ihana Florence Welch on mukana Snow White and the Huntsman -elokuvan soundtrackillä uudella kappaleellaan "Breath of Life". Mahtipontinen kappale lähtee soimaan kuin Hans Zimmerin eeppiset elokuvasovitukset, tyyntyy Ceremonials-albumilla kuultujen kappaleiden kaltaiseksi keijukaiskappaleeksi kunnes yltyy taas hengen salpaavaksi taustakuorojen ja rummutuksen tukemaksi hurmioksi. Lyriikat ovat jälleen kerran suurenmoiset.


"The Queen is just this incredible character; so hungry for life but so dead inside. She's sort of eternal, but inside there's nothing. She has this thirst for youth and for life, but for what kind of life? This darkness, but she's so beautiful, so it's this kind of juxtaposition between beauty and, ultimately, death." - Florence Welch

Laulaja kertoo säveltäneensä kappaleen varta vasten Charlize Theronin esittämän ilkeän kuningattaren kunniaksi. Kuullessaan kappaleensa soitettavan ensi kertaa koko orkesterin voimin kuorolaulujen ystäväksi tunnustautunut Florence melkein itki. Eikä mikään ihme! Tällaisella säestyksellä elokuvan on parempi olla ennakko-odotuksien arvoinen. Ensi-ilta on 8. kesäkuuta.

Posted in , | Leave a comment

Movie Monday #46 - What to wear

Kun kyseltiin parhaiden kostuumien perään niin mieleen tuli yksi jos toinenkin elokuva, mutta päädyin pyhittämään tämän vastauksen edesmenneelle Eiko Ishiokalle. Hänet tunnetaan parhaiten työskentelystään Tarsem Singhin elokuvissa, mutta hän suunnitteli pukuja myös Cirque du Soleilille, Pekingin olympialaisten avajaisiin, ohjasi musiikkivideoita, voitti Oscarin ja inspiroi mm. tyyppiä nimeltään Alexander McQueen. Uransa hän aloitti Japanin muotipiireissä, joissa ei siihen aikaan juuri naisia nähty. Ishiokan mielikuvitusta voi vain ihailla, sillä jokainen asu on kuin toisesta maailmasta. Nainen on oikea legenda! Kauniiden ja erikoisten pukujen joukosta on vaikea valita se mieluisin, mutta The Fallin punaisen rosvon tyyli on kerrassaan ikoninen. Muutenkin elokuva on täynnä värien ja muotojen loistoa tuttuun Tarsem-tyyliin. Huolestuttaa, löytääkö Tarsem Ishiokalle seuraajan tulevia elokuviaan varten.

Posted in , , , | Leave a comment

Prometheus (2012): David 8-mainos


Tähän asti olen huolestuneena seurannut sivusta kasvavaa Prometheus-kuumetta. Ensi-ilta lähenee, eikä kukaan enää malta odottaa Ridley Scottin uusinta elokuvaa. Sen on pakko olla hyvä. Traileri lupaa mahtavan elokuvakokemuksen, mutta varmasti myös ahdistavia hetkiä on tulossa. En edes halua tietää, mitä Noomi Rapacen hahmolle on tapahtumassa yhdessä trailerin kohtauksista. "Tätä leffaa en välttämättä halua kokea teattereissa", ajattelin. Mutta pakko myöntää, leffan markkinointi on nerokasta. Ensinnäkin traileri oli ihan huikea ja nyt ulos pukkaa leffassa nähtävän Weyland-yhtiön feikkimainoksia, jotka näyttävät realistisilta. Uusimpana nähdään kammottava David 8-mainos. David 8 on pelottavan inhimillinen androidi, jota esittää Michael Fassbender. Jossain vaiheessa ei edes tiedetty, että hänen esittämänsä hahmo ei ollut ihminen.


"I understand human emotions, although I do not feel them myself. " - David 8

Kammottava, niin kammottava, mutta silti niin kiehtova. David 8 näyttää ihmiseltä, mutta liikaa. Hän on liian täydellinen. Fassbender esittää robottia, joka esittää ihmistä, mutta ei mene ihmisestä. Davidissä on vain jotain luonnotonta. Alkaa tuntua siltä, että ehkä tällainen roolisuoritus täytyy nähdä isolta valkokankaalta, oli se sitten kuinka pelottava tahansa.

Onkohan nimi David jonkinlainen kunniaosoitus Artificial Intelligencen pikkupoika-androidi Davidille? Katso myös! Total Film: David-kampanjan herättämät 15 kysymystä

Posted in , , , , | Leave a comment

SuomiTV uudistuu: The Walking Dead alkaa


THE WALKING DEAD
SuomiTV:llä sunnuntaisin klo: 22.00
traileri & ohjelman kotisivu

Fox TV meni ja osti piskuisen SuomiTV:n! Muutos näyttää lupaavalta ainakin näin alkuun, sillä nyt saadaan zombie-sarja The Walking Dead Suomeen 22.4. alkaen. Muuten kanavalla ei vielä ole paljoa sisältöä Family Guyn ja muutaman elokuvan lisäksi, mutta ehkä tulevaisuus tuo mukanaan lisää katsottavaa. Kyseessä oleva apokalyptiseen maailmaan sijoittuva sarja alkoi vuonna 2010 ja aloittaa Amerikassa seuraavaksi kolmannen kautensa. Tv-sarja perustuu samannimiseen sarjakuvaan, jota saa kohta myös suomeksi.


Verisessä sarjassa seurataan poliisi Rick Grimesin yrityksiä löytää perheensä ja suojella muita selviytyjiä zombeilta. Sarjassa ei keskitytä pelkkään rymistelyyn, vaan painoa on pistetty myös selviytyjien välisten ihmissuhteiden kuvaamiseen. Kuullostaa siis täydelliseltä sarjalta niille, jotka kärsivät Lostin puutteesta. Pikaisen tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että tv-sarjan ensimmäinen kausi hurmasi katsojansa elokuvamaisella otteellaan, kun taas toinen kausi on ollut katsojien mielestä liian laahaava. Ei huolehdita toisesta kaudesta vielä, vaan keskitytään nyt tähän ensimmäiseen rauhassa. Puitteet näyttävät hulppeilta, zombit pelottavilta enkä malta odottaa sarjan "Sawyeriksi" nimetyn Daryl Dixonin (alla) näkemistä ruudulla. Maailmanloppu, tule jo.


Jos tykkäät: zombeista, Lostista, maailmanlopun tunnelmista.

Posted in , , , , , , | Leave a comment

Tämä olisi pitänyt kirjoittaa valovuosia sitten

Nyt ollaan jo sadannessa postauksessa, joten eiköhän ole aika valottaa tekijöitä, joiden perusteella arvioin elokuvia. Olen alusta lähtien yrittänyt pyrkiä siihen, että tästä blogista löytyvät arvostelut ovat täynnä Mielipiteitä. Mikään ei ole turhempaa kuin elokuva-arvostelu, jossa ei arvostella. Parempi raivostuttava arvostelu, jonka kanssa ei edes maailmanlopussa voisi olla samaa mieltä kuin arvostelu, jossa kerrotaan elokuvan juoni alusta loppuun ja "joo oli se ihan kiva, suosittelen." Arvostelija, jolla sama maku kuin lukijalla, on aika vaikea löytää tällaisesta tasapaksusta joukosta. Siinä oma mielipiteeni. Nyt niihin perusteluihin.


Hahmot
Elokuvien suola. Harvoin tulee nautittua elokuvia, joiden päähenkilöillä ei ole mitään väliä. Loistaakseen tällaisen elokuvan on oltava aika mahtava muilta osin, jos henkilöiden kanssa ei ole nähty ollenkaan vaivaa. Ei ole välttämätöntä että henkilöihin samaistuu, kunhan he ovat mielenkiintoisia ja kehittyvät elokuvan aikana. Omalaatuiset hahmot ovat tietysti aina niitä jännittävimpiä.

Henkilöhahmot elokuvissa kiehtovat sen verran, että suostun katsomaan törkeän huonoja leffoja nähdäkseni sen yhden hahmon puolen tunnin ajan. Onnistuneiden hahmojen luonti edellyttää luonnollisesti hyviä näyttelijöitä. Vihaisena ja vesikauhuisena feministinä en myöskään pysty tai halua poissulkea naispuolisten hahmojen merkitystä elokuvassa. Jos naiset on sivuutettu täysin tai esitetty misogynistisessä valossa, elokuva ei saa minulta täysiä pisteitä, vaikka olisi muuten oikea taideteos.


Idea
Jos haluaisin katsoa elokuvan keski-ikäisestä kaduntallaajasta, joka syö aamiaiseksi paahtoleivän ja menee illalla ulos kaljalle, menisin ulos kadunvarteen seisomaan ja alkaisin stalkkaajaksi. Tässä suurin syy siihen miksi pidän useita suomalaisia elokuvia epäonnistuneina. Elokuvan täytyy repiä katsoja irti arjesta ja jos pysytelläänkin arkimaisemissa, niin ainakin kuvata sitä erilaisesta näkökulmasta, joka saa pohtimaan asioita. Pohtiminen on se avainjuttu.

Toistelen itselleni että elokuva ei ole koskettanut, jos sille ei suo ajatustakaan elokuvan loputtua. Nyyhkyleffa on helppo tehdä: laita joku kuolemaan syöpään, mieluiten hitaasti, mutta on täysin eri asia tehdä koskettava leffa, joka syöpyy katsojan mieleen. Tähän tarvitaan idea! Näkemys! Elokuvan täytyy kertoa tarina, jossa on idea. Ohjaajan täytyy haluta kertoa jotain teoksellaan. Sellainen tarina, jonka loppua ei pysty arvaamaan alkutekstien aikana. Arvaamattomat juonenkäänteet ovat sokeria.


Visuaalisuus
Sitten päästään siirappiin, johon olen heikkona. Monia saattaa ärsyttää, jos elokuvassa on liikaa näköärsykkeitä (heh heh!), mutta minulle maistuu. Jauhan tästä osiosta yleensä liikaa arvosteluissani enkä ole yhtään pahoillani. Puvustus, meikit, lavastus, värit... oikeastaan mitä enemmän, sitä parempi! Loppusilauksen antavat hyvä kameratyö, valaistus ja erilaiset kuvakulmat. Rakastan näyttäviä elokuvia, mutta näyttävä voi olla toki myös minimalistinen visio. Mustavalkoiset elokuvat koen puuduttavina koska... värit, missä? Tämä on kohtalokas vika elokuvafanissa, eikö totta, mutta elokuvat ovat katselua varten. Se on näköelämys. Ilman värejä ei välttämättä niin paljon. En väitä vastaan etteikö mustavalkoisuus olisi oiva tehokeino, mutta mieluummin näen niitä värejä, kiitos.


Musiikki
Jokainen elokuvasäveltäjä ei voi olla Ennio Morricone, mutta yrittäkää edes. Musiikin ei pitäisi olla elokuvan pääosassa ellei kyseessä ole musikaali, mutta mieleenpainuva ja tunteita herättävä musiikki voi loihtia keskinkertaisesta elokuvasta entistä kelvollisemman tekeleen. Tärkeän kohtauksen lopullisen silauksen tuo vasta onnistunut musiikki. Jos elokuvamusiikkia ei olisi keksitty, en tiedä mitä kuuntelisin vapaa-ajallani.


Viihdyttävyys
Haluan nauttia elokuvista, ne ovat harrastukseni. Vaikka elokuvassa olisi kaikki yllä luetellut tekijät täydellisesti kohdallaan, se ei toimi, jos se ei viihdytä. En nyt tarkoita että jokaisen elokuvan tulisi olla komedia, mutta jos elokuvasta puuttuu se jokin, niin se ei toimi. Se jokin voi olla vain positiivinen energia, jota elokuvasta huokuu tai joku epämääräinen tunne, jonka se herättää. Välillä älyttömän huonot leffat iskevät 400 kilometrin tuntivauhdilla eikä vaan osaa selittää, mikä niissä oli se juttu. Sitä tarkoitan.

---
Gifit eivät ole minun tekemiäni.

Posted in | 2 Comments

Search

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.