SEEKING A FRIEND FOR THE END OF THE WORLD
Ohjaus: Lorene Scafaria
Ilmestymisvuosi: 2011
Pääosissa: Steve Carell, Keira Knightley
IMDB & traileri

Kun vaimo jätttää, se voi tuntua maailmanlopulta. Tällä kertaa ihan kirjaimellisesti. Komeetta uhkaa tuhota maapallon alle kuukaudessa ja Dodge (Steve Carell) huomaa olevansa yksin. Päiviä ennen kuin kaikki pamahtaa kohtalo järjestää Dodgen ja Pennyn (Keira Knightley) tapaamisen. Penny on pilveä polttava viinylien keräilijä, joka myöhästyi maailman viimeiseltä lennolta Atlantin yli. Yhdessä he lähtevät pakoon väkivaltaista kapinointia ja löytävät itsensä tien päältä. Mukana on myös maailman söpöin koira.


Elokuvan tekijöille tiedoksi: Älkää enää palkatko Steve Carellia romanttisiin komedioihin. Ihan totta. Komediaosuudet menevät kuin vettä vaan, mutta sitten kun olisi aika ruveta vääntämään auki vesihanoja... Ei, ei tunnu niin missään, koska olettaa että mies vetää yhä jotain hassua roolia ja kohta tulee se hauska repliikki, joka muuntaa koko tilanteen. Yllättäen Keira on tällä kertaa se luontevampi osapuoli, joka onnistui olemaan sympaattinen ja hauska. Koira oli loistava.

Kaikki alkaa hyvin lupaavasti, mutta elokuvan puolessavälissä homma hajoaa käsiin. Maailmanlopun tunnelmia oli mielenkiintoista seurata, Dodgen rakkauselämää ei niinkään. Koiraa olisin voinut katsella vaikka kuinka pitkään. Elokuvan tyyli on hauska sekoitus mustaa huumoria ja draamaa, mutta väliin oli tungettu liian monta syvällistä keskustelua. Olisin pitänyt elokuvasta enemmän, jos Dodge ja Penny olisivat pysyneet vain ystävinä,m tta eihän se niin mene... Vaikka elokuvan nimi on Seeking a Friend for the End of the World!



Jos tykkäät:Steve Carellista, vinyylilevyistä ja huuliharpuista. Koirasta.

Anna Karenina
Ohjaus: Joe Wright
Ilmestymisvuosi: 2012
Pääosissa: Keira Knightley, Jude Law & Aaron Johnson-Taylor
IMDB & traileri
Tuskin mikään elokuva tätä aiemmin on ottanut Shakespearen "All the world's a stage, and all the men and women merely players" -sitaattia yhtä kirjaimellisesti. Kuten jo aiemmin kerroin, niin elokuvan tapahtumapaikkana toimii teatteri. Tavallaan. Tämä uusi tapa lähestyä moneen kertaan filmatisoitua klassikkoa ei ole miellyttänyt kriitikoita, vaan he ovat purnanneet että elokuva keskittyy liikaa teatterihäröilyyn ja unohtaa itse tarinan. Yhdyn tähän mielipiteeseen vain osittain. Elokuvan alkupuolella lavasteet vaihtuivat niin hurjaa tahtia, että matkapahoinvointi uhkasi, mutta vauhti kyllä hyytyi ennen keskikohtaa. Lavasteiden jatkuva vaihtuminen ei sitä paitsi haitannut juonen etenemistä, päin vastoin se korosti venäläisaristokraattien naurettavaa halua elää niin teatraalisesti ja epäaidosti kuin mahdollista. Rakastin jokaikistä yliampuvaa liikettä ja luonnotonta maisemanvaihdosta. Draamaa sen olla pitää.


"It's the most amazing study of love, and I am interested in love and why and how the fuck it works." - Joe Wright

Keira Knightley on aina ollut vahvimmillaan Joe Wrightin kanssa, eikä tämä elokuva ole mikään poikkeus. Minusta tuntuu, että Wright ei vaihtaisi muusaansa millään hinnalla, joten turha alkaa valittaa hänen iästään Annan roolissa. Koko näyttelijäkaarti on tehnyt upeaa työtä. Aaron Johnson-Taylor uhkaa välillä jäädä kiiltokuvapojaksi, mutta samaan hengenvetoon voitaneen sanoa, että muutama tärkeä kreivi Vronskin kohtaus oli jätetty pois. Onneksi kaiken loiston lomassa hänen onnistui luoda muutama lävistävä katse, jotka saivat ainakin minun sydämeni pamppailemaan. Kaikkein häkellyttävimmän muodonmuutoksen on kuitenkin tehnyt Matthew Macfadyen, jota ei mahtavine viiksineen ikinä uskoisi Mr.Darcyksi muutaman vuoden takaa.


Elokuva on niin kaunis, niin kaunis. En voi uskoa että Joe Wright on taas ylittänyt itsensä, mutta sen hän teki. Vauhkosin jo aiemmin upeista lavasteista, mutta niiden lisäksi erityisesti pidin peilien ja valojen käytöstä. Äänimaailma oli myös vertaansa vailla. Taustalla kuuluu niin teatterin taustaääniä kuin venäläisiä kansanlaulun pätkiä, jotka luovat oivaa katuvilinän tunnelmaa, vaikka missään vaiheessa elokuvaa oikealle kadulle ei eksytä. Elokuva ei missään nimessä ole täydellinen, eikä ehkä niin hyvä kuin Wrightin aikaisemmat teokset, mutta miellyin sen tyyliin niin paljon, että minulta se saa täydet pisteet.


Jos tykkäät: Teatraalisuudesta, Moulin Rouge -elokuvasta, turkiksista ja timanteista, Tolstoista.

Joe Wrightin Anna Karenina näyttää uskomattoman kauniilta jo nyt. Sen ovat todistaneet pelkät kuvat hahmoista, mutta nyt on voitu ihastella traileria sekä lyhyitä pätkiä ja ja... ei ole oikeastaan muuta sanottavaa kuin että en malta enää odottaa, en yhtään. EW.comin haastattelussa Keira Knightley kertoo, että tämä versio ei noudata pukudraaman perinteisiä sääntöjä. Ehkä juuri tätä uutta otetta tukee idea käyttää posterissa modernia lyhennystä "AK" Anna Kareninan sijaan, mutta lemppariposterini on silti ylläoleva. Olen nimittäin heikkona kattokruunuihin.


Suurin osa elokuvasta on kuvattu hylätyssä teatterissa, jonka Wright valjasti kokonaan elokuvan käyttöön. Idea teatterin käytöstä elokuvan lähtökohtana tuli siitä kuinka romaanin päähenkilöt, venäläiset aristokraatit, matkivat ranskalaisia kuin näyttelijät konsanaan. Teatraalisuus yltää pukuloiston ja lavasteiden lisäksi hahmojen eleisiin. Osa liikkeistä on täysin liioiteltuja eikä luonnollisuudesta näy vilaustakaan. Välillä näyttämöltä poistutaan (kirjaimellisesti) "oikeaan" maailmaan. Trailerin perusteella oikeilla kuvauspaikoilla kuvatut kohtaukset ovat suurimmaksi Levinin. Romaanissa hän katoaa ylhäisöpiireistä saadakseen kosketuksen erilaiseen elämään.

Tämän 6 minuuttia pitkän pätkän perusteella elokuva vaikuttaa raikkaalta tulokkaalta pukudraamojen välillä pölyisessä maailmassa. Ilotulitekohtaus sattaa joistakin katsojista tuntua oudolta, mutta henkilökohtaisesti ihastuin sen teatraalisuuteen ja outouteen. Keira näyttää jatkavan hyvää työskentelyään Wrightin kanssa. Jostain syystä hän pistää aina parastaan kyseisen ohjaajan kanssa. Aaron Johnson ei hänkään vaikuta huonolta, mutta olen vielä vähän varauksellinen miekkosen suhteen. Jude Law teki kieltämättä parhaan vaikutuksen. Jo neljä ensimmäistä vuorosanaa saivat minut kääntämään kaikki sympatiat Karenin puolelle. Voi tätä kidutusta.


"Minä haluan varoittaa sinua siitä, hän sanoi hiljaisella äänellä, – että sinä ajattelemattomuudella ja kevytmielisyydellä saatat antaa seurapiireille aihetta puheisiin. Sinun tämäniltainen liian vilkas keskustelusi kreivi Vronskin kanssa herätti ikävää huomiota. Puhuessaan hän katsoi Annan nauraviin, läpitunkemattomuudessa pelottaviksi käyneisiin silmiin ja tunsi sanojensa koko hyödyttömyyden ja turhuuden."
– Leo Tolstoi: Anna Karenina (1877) s.181 Suomennos: Lea Pyykkö.

Yksi elokuva, jota supervuodelta 2012 odotan eniten, on ehdottomasti lempparini Joe Wrightin Anna Karenina, jonka pitäisi ilmestyä syksyllä. Mukana on monta taitavaa näyttelijää ja Wrightin kanssa aiemmin törkeän kauniin Atonement-elokuvan pyöräyttäneet kuvaaja Seamus McGarvey ja puvustaja Jacqueline Durran. Ulkoisiin puitteisiin panostetaan toden teolla: Leffaa on kuvattu Venäjällä ja Daily Mailin mukaan pelkästään kuvassa nähtäviin Chanelin korvakoruihin upposi miljoona puntaa. Huh huh. Harmittaa yhä että kiireet ovat pitäneet erossa Tolstoin kirjasta, johon elokuva perustuu, mutta vannon lukevani sen ennen elokuvan ensi-iltaa. Sen verran juonesta tiedän että Pietarin jalosukuisten seurapiirien Anna (Keira Knightley) saa tarpeekseen avioliitostaan Karenin (Jude Law) kanssa ja päätyy traagiseen suhteeseen kreivi Vronskin (Aaron Johnson) kanssa.


Roolituksien tullessa ilmi mietin itsekseni, miten ihmeessä roolit niin menivät. Miten kukaan voi ikimaailmassa esittää rakkauksetonta avioliittoa Jude Law'n kanssa? Siis sen miehen kanssa joka onnistuu loihtimaan toimivan kemian vaikka Muppettien kanssa? Wrightilla oli ilmeisesti suunnitelma. Suunnitelma, jolla oli jotain tekemistä hiusten ja partojen kanssa. Aaron Johnssonin (yllä) hurjan kuontalon nähtyäni ja verrattuani sitä Law'n vastaavaan (alla) ymmärsin miksi Anna pettäisi aviomiestään. Tunteistani Law'n viiksiä kohtaan jo tiedättekin, mutta tuo parta on aivan toinen juttu.


Oi voi.