Paras urheiluaiheinen elokuva? Million Dollar Baby (2004), jonka katsoin oikeastaan vain paremman tekemisen puutteessa. Ollaan rehellisiä: Urheiluleffat ovat useimmiten perseestä, joten en ollut kauhean innostunut tästäkään. Se oli kuitenkin listallani Clint Eastwoodin elokuvista joita katsoa ja osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Katkeransuloinen elokuva kertoo Hilary Swankin esittämän tytön rankasta matkasta ammattinyrkkeilijäksi, jota vanha patu (Clint) valmentaa kovalla otteella. Jos tykkäsit hänestä pappana Gran Torinossa (2008), niin Clintin karu ystävällisyys hurmaa varmasti tässäkin leffassa. Suosittelen!


Nyrkkeilystä kertoo jollain tavalla myös Guy Ritchien Snatch (2000), jossa ei pelata aivan niin puhtailla säännöillä... Tai jos totta puhutaan niin nyrkkeily ei ole elokuvan pääosassa lainkaan, eikä urheilullisuudesta ole tietoakaan... mutta Brad Pitt puhuu hassusti! Siinä on jo yksi hyvä syy katsoa leffa. Nyrkkeilyleffat kun voivat mennä aika lailla pieleenkin... (*köh* Real Steel *köh*)

1. Hayao Miyazaki
Movie Mondayssa kyseltiin lempiohjaajien perään ja tässähän niitä tulee. Ensimmäisellä sijalla on animaation kiistaton kuningas Japanista. Miyazakin elokuvat ovat yksinkertaisesti sellaisia elokuvia, joita kukaan muu ei osaa tehdä. Neron kädenjäljen tunnistaa välittömästi. Kukaan muu ei osaa puhaltaa hahmoihin sellaista elämää ja viattomuutta kuin Studio Ghiblin 71-vuotias perustaja. Lyhyesti sanottuna miehen elokuvissa on taikaa. Suurimman vaikutuksen ohjaajan elokuvista minuun teki Prinsessa Mononoke, joka sai ajattelemaan asioita vähän eri tavalla, mutta kaiken kaikkiaan lemppari-Ghiblini on Liikkuva Linna, johon rakastun aina vaan uudestaan ja uudestaan.


"The concept of portraying evil and then destroying it - I know this is considered mainstream, but I think it is rotten. This idea that whenever something evil happens someone particular can be blamed and punished for it, in life and in politics is hopeless."

2. Guy Ritchie
Unohtakaa Madonna! Ketä kiinnostaa? Avioerosta on jo neljä vuotta ja silti tuntuu että Ritchien yhteydessä ei mistään muusta puhuta. Annetaan menneiden olla menneitä ja keskitytään elokuviin. Viimeaikaisten Sherlock Holmes -elokuvien ohjaamisen lisäksi Guy on käsikirjoittanut muutaman menevän elokuvan kuten RocknRolla ja Snatch. Menevä on ehkä juuri se oikea sana miehen elokuville. Ne tuntuvat alkavan jostain juonen keskivaiheilta ja mistään ei tunnu saavan otetta, sillä tarina menee eteenpäin niin kovaa vauhtia (paitsi niissä lukuisissa slow motion -otoksissa), kunnes yhtäkkiä kuin salamaniskusta katsoja tajuaa homman jujun. Miehen vauhdikkaat elokuvat pursuilevat sukkelasanaisia persoonallisuuksia, hyvää musiikkia ja nopeita käänteitä, joista ei voi olla nauttimatta. Äijämäisistä elokuvistaan tunnetulle Ritchielle minulla olisi vain yksi toive: Lisää naishahmoja!




3. Tim Burton
Kolmas sija oli ehkä vaikein valita, mutta herra Burton on ollut vastuussa niin monesta suosikkielokuvastani, että mies oli pakko ottaa listalle. Omalaatuisten hahmojen omalaatuiset tarinat, joista ei puutu mustaa huumoria, myötuntoa tai mielikuvitusta ovat ohjaajan ominta alaa. Lisäksi miehen elokuvissa ovat usein mukana myös ne vanhat Elfman, Depp ja Bonham-Carter, joten laadusta ei ole pulaa. Ikuinen suosikkini on värikäs Jali ja suklaatehdas.



Listalta jäivät tällä kertaa: Wes Anderson, Christopher Nolan, Sergio Leone, Clint Eastwood, Joe Wright, Tarsem Singh, Steven Spielberg, Peter Jackson ja Quentin Tarantino, mutta ihan hyvin he voivat olla siellä ensi kerralla.

Jude Law on ihana. Tämä on fakta. Viikset ovat hirveitä. Tämä on myös fakta. Miten on siis mahdollista, että Jude Law tohtori Watsonina on jotain niin... niin... hhh? Kenenkään ei pitäisi näyttää hyvältä 80-luvun pornoviiksissä. Ei edes Jude Law'n. Olen yrittänyt selvittää tätä vuosisadan suurinta arvoitusta jo pari vuotta, mutta tuloksettomasti. Ainoa järkevä vaihtoehto on että Jude Law syntyi esittämään tohtori Watsonia.


Olen Katie Beatonin kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä että maailmassa on nähty yksi jos toinenkin loistava Sherlock Holmes (oma suosikkini Jeremy Brett), mutta Watsonien kanssa asiat eivät ole olleet niin hyvin. Sir Arthur Conan Doylen kirjoissa Watson saattaa olla hitaampi kuin Sherlock Holmes, mutta kukapa ei olisi? Hän on silti terävämpi kuin monet muut. Watson on entinen armeijan kirurgi, lääkäri, lahjakas kirjoittamaan, naistenmies ja luotettava seikkailija, joka palveli Intiassa ja Afganistanissa. Missään ei sanota että hän olisi paksu ja kömpelö idiootti. Monissa filmatisoinneissa hänet kuvataan sellaisena kenties vahvistamaan käsitystä Sherlock Holmesin paremmuudesta.


Suuri kiitos ohjaaja Guy Ritchielle, Jude Law'lle ja muille viimeisimpien Sherlock Holmes -elokuvien tekijöille, jotka korjasivat tämän yleisen väärinkäsityksen. Tohtori Watson on taas terävä, tasa-arvoinen ja korvaamaton kumppani Holmesille. Enää hän ei ole pelkkä riippa Holmesin jalassa tai palvelija pyssyn kanssa. Jude Law on tuonut rooliin tyyliä, sotilaallista kuria, lääkärin inhimillisyyttä ja sitä kauan kadoksissa ollutta toimintaa. Kolme hurraahuutoa kuuluvat myös elokuvan puvustajille. Se puku! Se kallellaan oleva bowler-hattu! Se liivi! Se takki! Ne henkselit!!


Paras Watson. Nyt ja aina. Tänä iltana pääsen sen taas todistamaan. Kuulemma uusimmassa osassa A Game of Shadows:ssa mukana on entistä enemmän vihjailua Holmesin ja Watsonin suuntautumisten suhteen eikä sitä käy keneltäkään kieltäminen etteikö pääosien esittelijöillä olisi kemiat kohdallaan. Oli siitä sitten mieltä tai toista niin sielunveljesten nahistelua on hauska seurata. Tekijöillä on ollut niin hauskaa hyvässä seurassa että kolmannen osan tekemisestä tuskin on epäilystä.