Red Dead Redemption (PS3)




Red Dead Redemption
Tekijä: Rockstar San Diego
Ilmestymisvuosi: 2010
Alustat: PS3 & XBOX360

Red Dead Wiki

Tämän pelin takia en ole tämän joululoman aikana juuri liikkunut television edestä. Kyseessä on yksi viime vuoden parhaista peleistä: Red Dead Redemption. Kiitosta peli on saanut hyvästä juonesta, uskottavasta pelimaailmasta, kiinnostavista hahmoista, kauniista grafiikoista ja erinomaisesta pelattavuudesta. Olet John Marston, entinen rikollinen, joka yrittää saada perheensä takaisin ottamalla kiinni vanhan jenginsä jäsenet. Paikka on 1910-luvun Yhdysvaltojen ja Meksikon raja, joka kuhisee villieläimiä, lainsuojattomia, juoppoja, sheriffejä, intiaaneja, kapinallisia ja palkkionmetsästäjiä. Lyhyesti sanottuna olet Villissä lännessä.

"I rode in a gang. They left me to die after I’d been shot. I left the gang after the gang left me. I tried to go straight. I did then I got in more trouble."

Peli lunastaa lupaukset moitteettomasti. Kaikki näyttää NIIN hyvältä! Jopa hevoset, joita kukaan ei ole onnistunut animoimaan kunnolla pitkään pitkään aikaan. Päivällä aurinko porottaa ja yöllä tuikkivat tähdet laajan preerian yllä. Kaupungeissa ihmiset kunnioittavat John Marstonia riippuen siitä miten pelaaja on hoitanut tehtävänsä. Osa nostaa hattua ja osa sylkee jaloille. Silloin ei auta kuin kaksintaistelu. Pelaaja tuntee olevansa oikeasti Villissä lännessä, jossa kukaan ei kunnioita ketään ja sääntöjä taivutellaan kun pystytään.


Pääjuonen ohella voi päättää ryhtyykö vapaa-ajallaan auttamaan ryöstettyjä, alkaako metsästää vai hankkiiko vähän lisätuloja ryöstelemällä. Villihevosia pystyy kesyttämään ja kuljettaessa jalkaisin kannattaa varoa susia ja kojootteja. Pelimaailma on kiitettävän avoin ja pelaaja saa mennä melkein minne lystää, vaikka välillä toivoisi että juonessa saisi päättää joitakin juoneen liittyviä ratkaisuja itse esim. liittykö Meksikon kapinallisiin vai auttaako armeijaa. Parasta ovat kuitenkin tien varsilla hengaavat epämääräiset tyypit, joita tulee ohitettua runsas määrä pelin edetessä (ratsastamista on Paljon). Suurin osa heistä kaipaa Marstonin apua, mutta joukossa on myös niitä huijareita, joiden auttamisesta saa vain Marstonin täyteen lyijyä ja mustanpuhuvan "DEAD" -ruudun eteensä.


Päähenkilöt ovat mielenkiintoisia tapauksia, vaikka mieluusti ampuisin heistä suurimman osan jos vain voisin. Matkallaan takaisin perheensä luo John Marston esittää kovaa jätkää, mutta harvoin toteuttaa uhkauksiaan. Pelkän sanahelinän takia mies joutuu kusetetuksi pariinkin otteeseen, vaikka pelaaja pystyy haistamaan jäynän jo kaukaa. Kirottu West Dickens. Muille hahmoille suoritetut tehtävät ovat monipuolisia, mutta välillä tuntee itsensä pakosti juoksupojaksi. Luulisi että Marston ottaisi onkeensa parin huijauksen jälkeen mutta ei. Tekee mieli ravistella tv-ruutua.

Mahtava pelikokemus, jolle antaa oman sävynsä säveltäjälegendaa Ennio Morriconea kunnioittava soundtrack. Kuunnelkaa vaikka. Myös muu äänimaailma on vertaansa vailla. Lintujen ääniä ja kaukaista ammuskelua. Loistavia ääninäyttelijöitä. Ah. Parhaiten peliin pääsee sisälle tienkin pelaamalla, mutta myös alla oleva video tiivistää hyvin oleellisen. Morriconen musiikilla höystettynä totta kai.






Jos tykkäät: Villistä lännestä, palkkionmetsästäjistä, ratsastamisesta, hyvistä peleistä ja hyvästä musiikista.

Posted in , . Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

Leave a Reply

Search

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.