Olen anteeksipyynnön velkaa Zooey Deschanelille. Toden totta. Teilasin hänen Kolme miestä ja tyttö (käännetystä nimestä en kyllä ikinä pääse yli) nimisen komediasarjansa kun se vasta alkoi. Pidin sitä teennäisenä. Olin tätä mieltä pitkään, kunnes Englannissa tappaessani aikaa päädyin katsomaan sarjan kokonaan alusta loppuun. Okei, olen edelleen sitä mieltä että alku oli aika heikko. Kaikki oli Zooeyn "hassun" hahmon varassa eikä tytön "erikoisuus" oikein iskenyt.
Mutta olen pahoillani! Olin väärässä! Jossain keskivaiheilla sarja ryhdistäytyi, yhtäkkiä kaikki hahmot olivat yhtä tärkeitä ja ennen kaikkea hahmojen välille muodostui mitä ihanin ja kamalin ystävyyssuhde. Kaikki huutavat ja riitelevät koko ajan eikä kenenkään ongelmia aluksi oteta tosissaan, mutta hienous piilee siinä että lopulta kaverit oikeasti välittävät. Jopa Nick, jota alussa pidin kaikkein tylsimpänä hahmona, on siirtynyt aivan absurdille tasolle. Miehen elämässä ei tunnu olevan mitään järkeä, mutta mikäs sen hauskempaa. Kiva että jollakin muulla menee huonommin kuin itsellä (tämä taitaa olla Nickin hahmo pähkinänkuoressa).
Olen päässyt vaiheeseen, jossa ymmärrän myös Jessin huumoria. Hän on outo. Ei välttämättä sillä tavalla kuin hänen oletettiin edustavan naispuolisia nörttejä, mutta kyllä heidänkin on pakko myöntää että tässä tyypissä on jotain vialla. Jess on ärsyttävä ja siinä se vitsi piileekin. Minä en kestäisi häntä viikkoa pitempään. On upeaa, että hän on löytänyt oikeita ystäviä, jotka jaksavat.
